Uusi kehitysyhteistyö- ja ympäristöministeri Pekka Haavisto antoi menneenä kesänä kolme suurta lupausta ja yhden merkittävän ehdotuksen, joiden toteutumisella on vaikutusta Suomen metsäalan kehitysyhteistyöhön.

Haavisto totesi kansainvälisen metsäkonferenssin aikaan julkisuudessa, että metsätalous on painottunut Suomen rahoittamissa metsähankkeissa. Haavisto lupasi, että tulevaisuudessa korostetaan enemmän metsien suojelua.

Toiseksi Haavisto lupasi, että Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi kehitysyhteistyöosaston pyynnöstä Thaimaan metsätalouden yleissuunnitelman, jonka on laatinut Jaakko Pöyry Consulting.

Kolmas lupaus kuului, että korkotukihankkeita, joissa ympäristö- ja sosiaalinäkökulmia ei ole otettu huomioon, tuskin enää tulee. Ministerin kiinnostava ehdotus oli se, että Suomi voisi aloittaa kehitysmaihin hiilidioksidipäästöjä sitovia metsähankkeita.

Ministeri voi luvata, mutta käytännön toteuttamisesta vastaa suurelta osin kuitenkin Finnida. Virkamiehet eivät kaikkien Haaviston lupauksien pikaiseen toteutumiseen usko.

Luonnonmetsät ennen viljelymetsiä

Metsähankkeisiin käytettävä rahamäärä on laskenut 1990-luvulla kehitysyhteistyöbudjetin laskun myötä. Tänä vuonna Finnida käyttää metsäapuun korkotuki mukaan luettuna noin 140 miljoonaa markkaa.

Haaviston ajatus metsätalouden korostumisesta Suomen metsäkehitysyhteistyössä ja suunnan vaihdos luonnonsuojeluun panostamiseen on Finnidan metsäneuvonantaja Markku Ahon mielestä jo toteutunut asia. Tai itse asiassa suojelu on Ahon mukaan aina kulkenut tärkeysjärjestyksessä kärjessä.

– Suomi korostaa metsäkehitysyhteistyössään luonnonmetsien hoitoa ja suojelua. Luonnonmetsät kulkevat viljelysmetsien edellä kehitysyhteistyössä. Pyytäisin kuitenkin, ettei tätä ymmärrettäisi niin että suojelu ja viljely ovat toistensa vastakohtia, Aho sanoo.

Thaimaan tapaus arvioitu jouluksi

Thaimaan metsäsuunnitelman, niin sanotun master planin, arvioinnin toteutuminen on selvää pässinlihaa: Arviointi julkistetaan joulukuussa.

Tiedot master planin arvioinnista ja IUCN:n valinnasta arvioinnin tekijäksi tulivat julkisuuteen viime kesänä kansainvälisen metsäkonferenssin yhteydessä Tampereella, kun Haavisto kertoi asiasta varjokonferenssin järjestämässä paneelikeskustelussa.

Kreditit evaluaation tekemisestä eivät kuitenkaan kokonaan kuulu uudelle, vihreälle, kansalaisjärjestöihin suopeasti suhtautuvalle ministerille. IUCN:n valittiin tekemään arviointi jo noin vuosi sitten. Idean lanseerasi alivaltiosihteeri Mauri Eggert, joka oli aikaisemmin keskustellut IUCN:n kanssa järjestön halukkuudesta tehdä evaluaatiotyötä Finnidalle.

– Haavisto on kyllä suhtautunut myötämielisesti hankkeeseemme, mutta siitä päätettiin jo ennen Haavistoa, sanoo kehitysyhteistyösihteeri Olli Sotamaa Finnidasta.

Sotamaan mukaan evaluaation tekeminen ei ole tullut julkisuuteen aikaisemmin, koska ”Finnidalla ei ole tapana tälläisiä asioita lehteen panna”. Tieto ei ole ollut salainen, mutta sitä ei vain ole kukaan osannut kysyä. Sotamaan mielestä evaluaatiolla ei ole merkitystä suurelle yleisölle ennen sen valmistumista.

Niin thaimaalaiset, suomalaiset kuin kansainvälisetkin kansalaisjärjestöt ovat jo vuosia arvostelleet Pöyryn Thaimaaseen tekemää master plania paikallisen väestön tarpeiden ohittamisesta.

Sotamaan mukaan IUCN:ltä on pyydetty puolueeton lausunto siitä, miten he näkevät master plan -prosessin. Suomalaisen Ympäristö ja kehitys ry:n mielestä arvioinnin tehtävänasettelussa olisi pitänyt kysyä ennen kaikkea sitä, onko ylipäänsä järkevää lähettää suomalaisia metsäneuvontajia laatimaan master plania Thaimaaseen.

Aivan arvioinnin loppuvaiheessa mukaan otettiin myös thaimaalaisen kansalaisjärjestön edustaja, Thai NGO Coordinator Comittee on Development -järjestön pääsihteeri Anek Nakabutara.

Thaimaalaisen kansalaisjärjestövastarinnan keulakuvana pidetty Witoon Permpongsacharoen Project for Ecological Recovery -järjestöstä ei päässyt osallistumaan arviointiin.

Hiilidioksidia sitovat hankkeet

Metsäneuvonantaja Markku Aho ei ole kuullut puhuttavan Haaviston ehdotuksesta aloittaa kehitysmaihin Suomen hiilidioksidipäästöjä sitovia hankkeita. Haavisto peräänkuulutti aiheesta elokuussa laajempaa keskustelua ja sanoi, että Suomen kehitysyhteistyössä voidaan lähiaikoina aloittaa tällainen projekti.

– Minulla ei ole tiedossa, että tälläistä joint implementation -hanketta oltaisiin aloittamassa, Aho sanoo. Projekteista ei sen enempää ole kuullut kehitysyhteistyösihteeri Anu Pärnänen-Landman.

Ahon mukaan kehitysmaiden ryhmä ei ole innostunut hiilidioksidipäästöjä sitovien metsähankkeiden perushypoteesista.

– Siinä on taustalla se, että sen sijaan, että teollisuusmaat vähentäisivät päästöjään, he istuttaisivat metsää, Aho sanoo.

– Pitää miettiä, onko metsänviljely taloudellisesti kannattavaa vai olisiko viisaampaa suojella jo olemassaolevia metsiä. Metsänsuojeluun voi tietysti liittää metsän viljelyä, Aho jatkaa.

Vientitakuut pysyvät salassa

Lupaus korkotukihankkeista on vaikeampi toteuttaa, osittain siksi, että kaikkien mielestä korkotuissa ei mitään korjaamisen varaa olekaan. Esimerkiksi Aho ei näe tarvetta tehostaa metsähankkeisiin käytettyjen korkotukien seulontaa.

Korkotuki yhdessä teollisen kehitysyhteistyön kanssa on se osa suomalaista kehitysyhteistyötä, jonka osuus on kasvanut 1990-luvulla kehitysyhteistyöbudjetin leikkauksista huolimatta. Vuoden 1996 budjetissa trendiin tuli muutos: korkotuki väheni 30 miljoonalla markalla eli sen osuus on noin 150 miljoonaa markkaa. Ahon mukaan on oletettavaa, että myös metsäsektorin korkotukea leikataan.

Korkotukiluotot ovat kehitysyhteistyövaroin pehmennettyjä vientiluottoja, jotka myönnetään yleensä noin kymmeneksi vuodeksi. Korkotukiluotot myöntää yritysten hakemusten pohjalta Suomen Vientiluotto Oy. Luotot hyväksyy korkotukiluotoiksi Finnida, joka maksaa Suomen Vientiluotolle korkotuen kehitysyhteistyövaroista.

Korkotukiluotot ovat ostajaluottoja, jolloin luotot myönnetään suoraan ostajalle. Viejän kannalta kauppa on näin ollen käteiskauppaa. Korkotukiluottojen myöntämisen edellytys on Valtion takuukeskuksen takuu.

Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kuuluvien tukien lisäksi valtiolla on muita tapoja edesauttaa suomalaisen metsäosaamisen ja -teollisuuden vientiä kehitysmaihin. Yksi näistä on vientitakuu, jonka myöntää valtion takuukeskus.

Suomalaisille vientiyrityksille on hyödyksi järjestää kehitysmaiden ostajayrityksille Suomen valtion takuut kaupan osalta, jotta lainansaanti olisi helppoa ja edullista. Vuonna 1994 Takuukeskuksen kaksi suurinta vastuumaata olivat Kiina ja Thaimaa. Kiinaan myönnettiin vuoden 1994 aikana takuita noin 5,4 miljardin markan edestä ja Thaimaaseen noin 4,3 miljardin markan edestä. Kymmenen suurimman vastuumaan joukkoon pääsi myös Intia. Indonesian vastuut olivat noin 200 miljoonaa markkaa.

Takuukeskus ei kerro kenelle takuita on myönnetty. Takuukeskuksen toiminta onkin se osa kehitysmaasuhteiden hoitamista, jossa liikkuu paljon julkista rahaa, mutta joka samalla on julkisen valvonnan ulottumattomissa. Tämän vinouman korjaamista ei Haavisto vielä ole uskaltanut edes luvata.

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja