Kun EU:n komissio päätti rajata EU:n ulkopuolelta tulevien banaanien tuontikiintiön 2,2 miljoonaan tonniin, alkoi monille Keski-Amerikan pienille banaaninviljelijöille kohtalokas konkurssikierre.
EU:n suojatullit koskettavat meillä suosituista tuotteista ennen kaikkea banaaneja. Tuontikiintiöllä haluttiin turvata Lomé-sopimuksen allekirjoittaneiden Britannian ja Ranskan entisten Karibian siirtomaiden banaanintuotanto, joka on brittiläisten ja ranskalaisten hedelmäjättien yksinoikeus.
Viime vuonna EU:ssa määrätty kiintiö ei kuitenkaan vastaa kulutusta: EU:n uudet jäsenmaat Suomi ja Ruotsi ovat banaanien suurkuluttajia, ja meidän banaanituontimme on ollut pääasiassa peräisin monikansallisten hedelmäkauppiaiden Chiquitan ja Dolen banaaniplantaaseilta Hondurasista, Costa Ricasta, Ecuadorista ja muista Latinalaisen Amerikan maista.
EU:n yhteisestä banaanikiintiöstä 30 prosenttia on tuotava Lomé-sopimuksen allekirjoittaneista Afrikan, Karibian tai Tyynenmeren maista, joiden kanssa suomalaiset tukkukaupat eivät yleensä ole käyneet banaanikauppaa. Kiintiön ylittäviltä banaaneilta on maksettava 170 prosentin tulli.
Suomalaisen ostajan kannalta vaihtoehtoja on kaksi: joko tukku hankkii esimerkiksi brittiläiseltä tuontiyritykseltä banaanilisenssin, joka näkyy meillä kuluttajahinnoissa, tai sitten tuodaan EU:n kiintiön ohi, mikä näkyy tietysti myös hinnoissa. Tällä hetkellä Suomen noin seitsemän markkaa kilon maksavat banaanit ovat Euroopan halvimpia.
Komissio on nimittäin myöntänyt Suomelle uutena EU-maana erityisen siirtymäajan, jolloin banaaneja saa ostaa vanhaan malliin ohi kiintiön. Esimerkiksi Saksassa kilo banaaneja maksaa 12 markkaa.
Halvemmalla kalliimpaa
Suomalaisen banaaninkuluttajan pulmat ovat kuitenkin pieniä keskiamerikkalaisten pienviljelijöiden katastrofiin verrattuna. Kun banaanien hinta Euroopan kaupoissa kohosi, banaanin ostohinta paradoksaalisesti romahti.
Kilpailu siitä, mikä suuryhtiö saa banaaninsa kiintiön mukaisille markkinoille, on ajanut monikansallisten jättien johtamista markkinoista riippuvaiset pientuottajat perikatoon. Esimerkiksi Chiquita päätti viime vuonna yksinkertaisesti olla ostamatta Costa Rican viljelijöiltä banaaneja väittäen syyksi banaanien ylituotantoa.
Chiquitaa kismitti se, että Costa Rican hallitus oli mennyt allekirjoittamaan EU:n kanssa omat banaanin vientikiintiöt ja lupaa kysymättä jakanut vientilupia muillekin kuin Chiquitalle. Costa Ricalla ei ollut juuri muuta mahdollisuutta kuin suostua EU:n kiintiöihin, minkä myötä se sai varman ostajan neljäsosalle banaanintuotannostaan. Costa Rica lupasi maksaa omille pienviljelijöille näistä banaaneista yli markan kilohinnan.
Valtaosa banaaneista jää tällä hetkellä kuitenkin ostamatta: tuhannet perheet jäivät ilman tuloja ja joutuvat pahimmassa tapauksessa suurtiloille töihin. Costaricalaiset puhuvat 200 miljoonan markan tappioista. Costa Rica on vuosikymmenien saatossa tehty täysin riippuvaiseksi banaaniviennistä. Onhan se Ecuadorin jälkeen maailman toiseksi suurin banaanintuottaja.
Dole tunki Somaliaan
Jos Keski-Amerikassa puhutaan vertauskuvallisesti ”banaanisodasta”, niin Somaliassa vertauskuvalla on vastineensa todellisuudessa. Sisällissodasta toipuva, ehkä uuteen sisällissotaan ajautuva Somalia oli ennen vanhaan Afrikan merkittävimpiä banaanintuottajia. Somalian banaanit menivät sataprosenttisesti entisen siirtomaavallan Italian markkinoille.
Monikansalliset banaanijätit koettavat nyt parhaansa mukaan ostaa niin vähän banaaneja kuin mahdollista ja mieluiten myydä hedelmiä omilta suurtiloiltaan. Tässä kuviossa Lomé-sopimuksen piiriin kuuluva Somalia on poikkeus. Ilman hallitusta, ilman lainsäädäntöä, ilman veroja toimivassa Somaliassa banaanit kasvavat entiseen malliin, ja jo sisällissodan aikana monikansallinen Dole-yhtiö päätti riistää itselleen pienen markkinaosuuden italialais-somalialaisen yhteisyrityksen Somalfruitin monopolista.
Yhdysvalloissa päämajaansa pitävä Dole lähestyi yhdysvaltalaisten YK-sotilaiden jahtaamaa kenraali Mohamed Farah Aididia ja pääsi Aididin joukkojen turvin mukaan Somalian banaanimarkkinoille. Dolesta tuli hetkessä yksi avainpelaajista Somalian sisällissodassa. Banaanisodassa Somalian vahvat klaaniarmeijat vaihtoivat hetkessä kokoonpanoa.
Vanhat banaaniherrat, jotka hyötyivät banaaniviennistä Italiaan, ovat tietysti käärmeissään. Dolella ja Somalfruitilla on omat armeijansa turvaamassa hedelmätilojaan ja kuljetuksia satamiin. Monet somalit ovat joka tapauksessa tyytyväisiä siitä, että vienti vetää. Suomeen somalibanaaneja ei silti liene tulossa ainakaan lähiaikoina.
Peik Johansson