”Kirkon uusi käsky: Älä juo Nescaféta!” otsikoi eräs ruotsalainen lehti Ruotsin kirkolliskokouksen päätöstä liittyä kansainväliseen Nestle-boikottiin vuonna 1993. Seuraavana vuonna kokous kuitenkin perui päätöksensä äänin 111–106, mutta velvoitti samalla Ruotsin Kirkon Lähetystä ja Lutherhjälpen-nimistä avustusjärjestöä toimimaan aktiivisesti äidinmaidonkorvikkeiden väärää markkinointia vastaan. Ruotsin kirkolliskokouksessa oltiin yksimielisiä äidinmaidon tärkeydestä ja korvikemarkkinoinnin vastustamisesta. Enemmistö piti kuitenkin muita menetelmiä boikottia parempana. Ennen kirkolliskokousta Ruotsin Nestle oli lähettänyt jokaiselle kirkolliskokousedustajalle kirjeen, jossa oli paljon puolitotuuksia ja syytöksiä kansainvälisiä boikottijärjestöjä vastaan. Englannin Anglikaaninen kirkko liittyi boikottiin 1991. Kesällä 1994 sen kirkolliskokous päätti kuitenkin niukan enemmistön turvin jäädyttää boikottipäätöksensä. Kirkolliskokouksen kynnyksellä Nestle käynnisti mahtavan painostuskampanjan. Yhtiö vuokrasi huoneen kokoustilojen yhteydestä, tapetoi ja kalusti sen ja järjesti suuren näyttelyn esitteineen ja videoesityksineen. Aineistossa pyrittiin todistamaan Nestlen viattomuus ja halvennettiin äidinmaidonkorvikkeiden vastaisia järjestöjä, kuten Ibfania, Unicefia sekä Catholic Institute for International Relationsia. Boikottijärjestöt pääsivät vasta jälkeenpäin osoittamaan, miten Nestle oli vääristänyt heidän aineistoaan. Esimerkiksi Intian lastenlääkäriliiton puheenjohtaja pahoitteli, että hänen lausuntoaan oli Nestlen videossa käytetty väärin.

Kirkot mukana alusta pitäen

Nämä kahden suuren kirkkokunnan tapahtumat ovat esimerkkejä kirkkojen keskeisestä roolista taistelussa rintaruokinnan puolesta äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia vastaan. Kirkot ja kristilliset järjestöt ovat olleet mukana tässä taistelussa alusta lähtien. Jo 1960-luvulla lähetystyössä toimivat terveydenhoitajat kiinnittivät huomiota siihen, että korvikkeet lisäsivät lasten kuolleisuutta kehitysmaissa. Kirkot ja kristilliset järjestöt olivat aloitteentekijöinä, kun boikotti aloitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1974. Tänä päivänä kirkot ja kristilliset järjestöt ovat aktiivisesti mukana boikotissa monissa maissa. Sekä Englannissa että Ruotsissa monet kirkkojen kansainvälisyyskasvatusjärjestöt, nuorisojärjestöt, hiippakunnat sekä yksittäiset seurakunnat ovat kirkolliskokouksien päätöksistä huolimatta jatkaneet boikottia. Kirkkojen maailmanneuvosto ei ole varsinaisesti liittynyt boikottiin, mutta sen lääketieteellinen komissio on ollut aktiivisesti mukana toiminnassa rintaruokinnan puolesta ja äidinmaidonkorvikkeiden väärää markkinointia vastaan.

Nestle teemana Vastuuviikolla

Suomessa kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteisen Vastuuviikon neuvottelukunta liittyi boikottiin 1983 kehottamalla seurakuntia ja seurakuntalaisia olemaan ostamatta Nestlen tuotteita. Kirkkokahveillahan on tunnetusti keskeinen asema seurakuntien toiminnassa. Kun Nestlen johto vuoden 1983 lopussa lupasi noudattaa WHO:n säännöstöä se vetosi mm. siihen, että Suomen kirkot olivat liittyneet boikottiin. Kansainvälinen boikotti lopetettiin vuonna 1984. Kun boikotti aloitettiin uudelleen vuonna 1988, parikymmentä järjestöä Suomessa liittyi siihen, näiden joukossa myös useita seurakuntia. Lahden seurakuntayhtymästä tuli syksyllä 1993 pyyntö, että Vastuuviikko kehottaisi taas boikottiin. Ruotsin tapahtumat tekivät asian meilläkin ajankohtaiseksi. Vastuuviikko ottikin pian yhteyttä Kepaan ja Kuluttajaliittoon boikotin uudelleen elvyttämiseksi ja helmikuussa 1995 Vastuuviikon yhteistyöryhmä päätti liittyä boikottiin. Seurakuntia ja seurakuntalaisia kehotetaan taas olemaan ostamatta Nestlen tuotteita. Boikottiin liittyminen on Suomen kristityille eräs tapa kantaa vastuuta muiden maiden kristittyjen kanssa kehitysmaiden lasten terveydestä ja elämästä.

Ulf Särs

Kirjoittaja on Kirkon ulkomaanavun koulutussihteeri