Internet on ihme. Helsinkiläinen voi lukea aamupuuronsa särpimeksi uusimman sambialaisen Post-lehden. Sambialainen voi lukea Kumppania. Uskotteko, että tämä mullistaa ihmiskunnan tiedonkulun?
Jokaisen internetin käyttäjän nenän alla ovat aina vaikkapa Encyclopedia Britannica, tuore Svenska Dagbladet, The Observer ja Eesti Päevaleht sekä yhteys yli 40 miljoonaan ihmiseen ainakin 168 maasta.
Asiantuntijoiden mukaan keksintö on niin mullistava, että se jakaa ihmiskunnan kahtia: tiedolla hallitsevaan eliittiin ja toisaalta alaluokkaan eli meihin muihin.
En uskalla ottaa sitä riskiä, että jään tiedolla hallittavaan ihmiskunnan alaluokkaan. Pyydän ystävääni internetin käyttäjää viemään minut verkkoon. Emme lähetä sähköpostia emmekä liity yhteenkään Suomen 14 000 keskusteluryhmästä. Menemme internetin maailmanlaajuiseen verkostoon WWW:hen (World wide web), kohteena Afrikka.
Sieltä tulee muiden tiedotusvälineiden kautta vähän tietoa. Internetin käytön edellytyksenä on puhelinlinjan ja tietokoneen lisäksi englannin taito. Koska emme osaa kirjoittaa Etiopiaa englanniksi, valitsemme hakusanaksi Zairen. Ruutu ilmoittaa: Zaire: 139 documents.
Hakusana Zaire pompottaa meitä ympäri maailmaa: De, It, Ch, Au. Saksalainen liftari on juuri poistunut Zairesta. Manchesterissa kaupataan zairelaisia viiden miljoonan seteleitä viidellätoista punnalla. Yhdysvaltalainen matkatoimisto järjestää matkoja sumuisten vuorten gorillojen maahan.
Epämääräinen otsake ”Redshift” voisi vihdoin johdattaa Zaireen. Mielestämme se viittaa yhteen niistä kansalaisliikkeistä, jotka käyttävät hyväkseen uutta sensuroimatonta tiedotusvälinettä.
Redshiftin takaa ruutuun piirtyy Jonathan Edwards Paul, hymyilevä, perheellinen, työssä käyvä amerikkalaismies valkeassa sortsiasussa. Jonathan on listannut kaikki 75 maata, joissa on käynyt. Joukkoon kuuluu myös Zaire. Väkisin herää epäilys: Internetissä neljäkymmentämiljoonaa jonathania 168 maasta kohtaavat hetkittäin. Jonathanit saavat yhä enemmän ja nopeammin toisten jonathanien tuottamaa tietoa.
Tätäkö on se tiedonkulku, joka mullistaa maailman?
Kaikki polut vievät USA:han
Lontoolaisen Panos-instituutin selvitys vahvistaa epäilyni. Yli puolet internettiin kytketyistä tietokoneista on Yhdysvalloissa. Afrikan maista alle kymmenellä on suora yhteys verkkoon.
Pohjoisen pallonpuoliskon maat, suurin osa Itä-Euroopan maista mukaan lukien, samoin suurin osa Latinalaisen Amerikan ja Kaakkois-Aasian maista on kytketty internettiin. Yhdysvaltalaiset eläkeläiset ovat raikas poikkeus internetin nykyisessä käyttäjäkunnassa, joka koostuu pääasiassa nuorehkoista miehistä.
Suomessa internet on vastaanotettu poikkeuksellisen innokkaasti. Täällä on väkilukuun nähden enemmän internettiin kytkettyjä tietokoneita kuin missään muussa maassa. Hallituksen tavoitteena on kytkeä kaikki maan koulut ja kirjastot verkkoon vuoteen 2000 mennessä.
Sambia on yksi harvoista Afrikan maista, josta on suora internet-yhteys. Länsisambialaisessa sairaalassa työskentelevät lääkärit saavat sähköpostitse tietoa suoraan Lusakan lääketieteellisestä koulusta. Sairaalan työntekijät voivat tarkistaa, onko lääkkeitä saatavilla ja välttää turhat matkat.
Jos internet-verkko kattaisi koko maapallon, se voisi mullistaa tiedonkuilun eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon välillä. Kansalaisliikkeet saisivat julkaisukanavan. Aivovuoto etelästä pohjoiseen voisi lakata. Kaikki pohjoisen tieto olisi saatavilla myös etelässä. Tietoa virtaisi myös suoraan etelästä pohjoiseen.
Useimmilla ei ole puhelinta
Telefonikin oli mullistava keksintö viime vuosisadan vaihteessa. Vieläkään puolet maailman ihmisistä ei ole ikinä edes käyttänyt laitetta. Kumouksellinen kirjapainotaito keksittiin yli 500 vuotta sitten. Vasta tällä vuosisadalla suurin osa ihmiskunnasta on oppinut lukemaan.
Internet syntyi Yhdysvaltojen armeijan tarpeisiin vuonna 1969. Se kehitettiin turvaamaan tiedonkulku ydinhyökkäyksen jälkeen.
Suomessa internetin käyttäjien lukumäärää kuvaava viiva nousee kohtisuoraan ylöspäin. Tämä on kieltämättä mullistavaa. Suomalaisia kohden on enemmän internettiin kytkettyjä tietokoneita kuin useimmissa Afrikan maissa puhelimia asukkaita kohden.
Manhattanissa New Yorkissa on enemmän puhelimia kuin koko Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Ilman puhelinyhteyttä ei ole internet-yhteyttäkään. Kansainvälisen teleliikenneunionin Itun arvion mukaan maailmanlaajuisen puhelinverkoston luominen maksaisi alkuun 30 miljardia dollaria vuodessa. Toistaiseksi ihmiskunnasta 80:a prosenttia ei tavoita puhelimella. Puhelimen päivittäisenä käyttäjänä en ymmärrä, miksi pitäisi.
Kaja Grünthal
Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Artikkelissa käytetty faktatieto perustuu lontoolaisen Panos-instituutin lokakuussa julkaisemaan raporttiin internetistä kehitysmaissa.