Vuodet 1996 ja 1997 ovat Kehitysyhteistyön palveluksessa Kepassa selvitysten, suunnittelun ja kokeilujen aikaa. Kepalla pitäisi jatkossakin olla kokeilijan ja uusien urien etsijän rooli.

Olipa kerran kehitysjoukko-ohjelma. Se sai rahaa, kasvoi, muuttui ja saavutti vähitellen vakiintuneet muodot. Ohjelman ympärille syntyi koko joukko muita toimintoja: tiedotusta, koulutusta ja kampanjointia. Kokonaisrakennelmaa hallitsi Kepa.

Eräänä päivänä epäilys valtasi rahoittajan mielen ja se päätti tutkia syntynyttä rakennelmaa tarkemmin. Arviointi tuotti tuloksen, jossa kehitysjoukko-ohjelman mielekkyys kyseenalaistettiin, mutta ympärille nousseiden muiden toimintojen arveltiin olevan muodoltaan pääasiassa hyviä. Kepa päätti ottaa rakennuspalikkansa uuteen käsittelyyn.

Alkoi vaihe, jossa palikoita muovataan, hiotaan, suurennetaan, pienennetään, otetaan käyttöön uusia materiaaleja ja kukaties luodaan aivan ennennäkemättömiä muotoja. Nähtäväksi jää, millainen kokonaisuus uusista palikoista syntyy.

Kehitetään toinen toisiamme

Vuoden 1996 toimintasuunnitelmassa esitellään Kepan kehitysohjelma, joka kattaa kaiken Kepan toiminnan: Etelässä toteutettavat kenttäohjelmat, jäsenjärjestöjen tukitoimet sekä Suomen pään kehityspolitiikka, tiedotus ja kampanjat hahmotetaan entistä tiiviimmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Kehitysohjelman kantava ajatus on Suomen ja kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien välisen vuorovaikutuksen edistäminen.

Vuorovaikutus tarkoittaa kahden tai useamman osapuolen välistä vaikutusta toinen toisiinsa. Tavoitteena on siis, että yhteisen kohtaamisen kautta kaikki yhteistyöhön osallistuvat oppivat uutta — ja kehittyvät.

Eri puolilla maailmaa kansalaisyhteiskunta tarkoittaa eri asioita. Suomessa kansalaisyhteiskunnan ylivoimaisesti suosituin järjestäytymismuoto on kansalaisjärjestö. Mosambikissa taas järjestöjen perustaminen oli vielä muutama vuosi sitten laitonta puuhaa.

Eri maissa ihmiset saattavat tehdä yhteistyötä asioidensa edistämiseksi rekisteröimättömien pienryhmien, kirkon, kortteliryhmän, puolueen, kunnan, klaanin, pienyritysten tai jonkin muun, meille täysin tuntemattoman järjestäytymismuodon avulla. Kepan jäsenjärjestöjen tammikuisessa aivoriihessä päädyttiin siihen, ettei kansalaisyhteiskunta olekaan välttämättä mikään tietty rakenne, vaan se voidaan määritellä laadullisesti.

Kun Kepa haluaa tukea kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja vahvistumista, se tukee toimintaa, jonka tavoitteena on lisätä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa itse omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Keskeinen kysymys kaikessa tuettavassa toiminnassa on silloin: miten tämä auttaa kohderyhmän ihmisiä ottamaan ohjat omiin käsiinsä?

Kansalaisyhteiskuntien vahvistuminen kehitysmaissa on edellytys muun muassa sille, että suomalainen kansalaisyhteiskunta voi olla tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Kepan tavoitteena on kannustaa ja tukea suomalaisia järjestöjä tällaisiin suhteisiin. Oletuksena on, että kumppanuussuhteet ovat antoisia molemmille osapuolille. Yhteisten oppimiskokemusten myötä saadaan ymmärrystä, tietoa ja taitoa, joiden avulla vahvistetaan maailmanlaajuisen yhteisvastuun todeksi elämistä Suomessa.

Kehitysjoukosta kumppanuusohjelma

Kepan kehitysohjelma jakautuu kahteen toisiaan täydentävään osaan. Kumppanuusohjelma on niistä toinen. Sen tarkoitus on tukea kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien kehitystä ja suomalaisten järjestöjen vuorovaikutusta niiden kanssa. Kohtaamisista saatuja oppeja ja kokemuksia sekä muuta ymmärrystä käytetään Kepan toisella tehtäväkentällä, jonka tavoitteena on maailmanlaajuisen yhteisvastuun vahvistaminen Suomessa kampanjoinnin, tiedotuksen ja muun pääasiassa Suomen kehittämiseen kohdistuvan toiminnan avulla.

Kumppanuusohjelma on vasta suunnitteluasteella. Suunnittelua varten perustetun työryhmän haasteena on huolehtia siitä, että kumppanuus otetaan tosissaan jo suunnittelun aikana. Jos ohjelman tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta kehitysmaiden ja Suomen kansalaisyhteiskuntien välillä, on vuorovaikutuksen oltava olennainen osa myös suunnittelua.

— Tärkein tehtävämme kevään aikana on saada koko ajan paisuva taikina nimeltään Kepa jonkinlaisiin osiin, joille voimme tehdä jotain ennen kuin taikina leviää käsittelemättömiin, sanoo kumppanuustyöryhmän puheenjohtaja Jukka Pääkkönen.

Tällä hän tarkoittanee sitä, että kumppanuusohjelman osasia on vietävä rohkeasti eteenpäin ja ryhdyttävä tekemään kokeiluja, vaikka periaatekeskustelu olisikin vielä hieman kesken. Periaatteellisen pohdinnan on joka tapauksessa oltava osa Kepan toimintaa myös tulevaisuudessa.

Kumppanuusohjelman suunnittelu ei suinkaan lähde liikkeelle tyhjästä. Kepan jäsenjärjestöillä on lukuisia yhteyksiä kehitysmaihin ja valtava määrä kokemuksia kumppanuudesta, yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Nicaraguassa, Sambiassa ja Mosambikissa on koko ajan Kepan kehitysjoukkolaisia, joilla on hyvät mahdollisuudet pohtia kumppanuuden olemusta nykyisten yhteistyökumppaneidensa kanssa. Näiden kokemusten perusteella voidaan miettiä sitäkin, olisiko perusteltua laajentaa Kepan kenttäohjelmaa uusiin maihin.

Mitä kumppanuusohjelma sitten mahtaa sisältää? Vuoden 1996 toimintasuunnitelmassa ei kehitysjoukko-ohjelmasta enää puhuta. Yksi kehitysjoukkotoiminnasta tehdyn arvioinnin selkeimmistä viesteistä oli, ettei pääosin puhtaaseen henkilöapuun perustuva ohjelma ole mielekäs.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt käynnissä olevat hankkeet ja yhteistyösuhteet katkaistaan ja aloitetaan uudelleen alusta. Pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista aloitettuihin töihin on toki voitava edellyttää myös suomalaisilta. Kenttäohjelmissa otetaan käyttöön uusia toimintatapoja, haetaan uusia kumppaneita ja muutoinkin muovataan työtä sitä mukaa kuin ymmärrys lisääntyy.

Kumppanuusohjelmaan luetaan myös ne Kepan toiminnot, joilla tuetaan jäsenjärjestöjen kehitysyhteistyötä. Entiset tukimuodot jatkuvat, ja niiden lisäksi etsitään uusia. Tärkeänä Kepan tehtävänä on seminaareissa ja aivoriihissä nähty tietojen ja hyvien kokemusten kerääminen yhteiseksi opiksi, esimerkiksi erilaisten tietopankkien kokoaminen. Vaikuttaa myös siltä, että järjestöt kaipaisivat tukea hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa. Vastavuoroisuutta konkreettisimmillaan toteuttaisi idea tuottaa henkilöapua kehitysmaista järjestöjen työhön Suomessa.

Positiivista muutosvoimaa

Maailma on edelleenkin yksi. Erilaisista vastakkainasetteluista olisi päästävä eroon ja hyväksyttävä elämän kirjavuus. Kehitysmaaliikkeestä voi löytyä voimaa ja vahvuutta muokata Suomea maaksi, joka toteuttaa politiikassaan ja elämisensä tavoissa maailmanlaajuista yhteisvastuuta. Kepa on vuosien varrella kehittänyt monia toimivia tapoja harjoittaa tiedotusta ja kampanjointia. Näitä jatketaan edelleen.

Tiedotukseen, kampanjointiin ja kehityspolitiikkaan keskittyvän kehittämisryhmän puheenjohtaja Jaana Airaksinen sanoo, että on tärkeää tuoda ”Etelän ääniä” myös Suomen kehityspoliittiseen keskusteluun. Tärkeää on myös tukea kansainvälisyyskasvatusta tekeviä järjestöjä esimerkiksi järjestämällä koulutusta ja pitämällä yhteisiä seminaareja.

Uudet yhteystoimitsijat ovat kehittämishanke, jossa kumppanuusohjelma ja Suomessa tapahtuva työ kohtaavat konkreettisesti. Vuoden 1996 aikana valmistellaan uusien yhteystoimitsijoiden lähettämistä maihin, joissa Kepa ei toistaiseksi ole toiminut. Yhteystoimitsijoiden työ on perinteisesti muodostunut suomalaisten kansalaisjärjestöjen työn tukemisesta eri tavoin.

Uusien toimitsijoiden työhön voitaisiin liittää myös verkostoitumis- ja selvitystehtäviä, joilla edistettäisiin Kepan kehityspoliittista toimintaa Suomessa ja Euroopassa. Toinen ryhmiä yhdistävä työsarka on kulttuurialan yhteistyö, jolla on taatusti annettavaa niin Etelän kuin Pohjoisenkin ihmisten elämään.

Kuinka Kepa kehittyy?

Vuodet 1996 ja 1997 ovat selvitysten, suunnittelun ja kokeilujen aikaa. Vuoden 1997 loppuun mennessä Kepan tulee määritellä itselleen uusi rooli ja keskeiset tehtävät, joista voidaan tehdä uusi sopimus rahoittajan, ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa. Nykyiset suunnitelmat antavat ymmärtää, etteivät selvitykset, suunnittelut ja kokeilut lopu vielä tuolloinkaan, vaan että Kepalla on jatkossakin oleva kokeilijan ja uusien urien etsijän rooli.

Hanna Laitinen

Kirjoittaja työskentelee parhaillaan Kepan kumppanuus-ohjelman selvitysnaisena.