Kumppanin kehitysyhteistyökysely:
Tammikuussa julkistettiin valtioneuvoston toimeksiantama ja Pertti Paasion laatima selvitys Suomen kehitysyhteistyöstä ja sen tulevaisuudesta (ks. Kumppani 1/1996). Kyselimme nyt eduskuntapuolueilta niiden kantoja Paasion ehdotuksiin ja yleisemminkin kehitysyhteistyökysymyksiin.
Kysely suunnattiin puoluesihteereille. Vastaajien joukko (SDP: Markku Hyvärinen, KOK: Maija Perho, KESK: Pekka Perttula, VIHR: Sirpa Kuronen, VASL: Ralf Sund, RKP: Peter Heinström, SKL: Jouko Jääskeläinen, NUSU: eduskuntaryhmä) on arvovaltainen, vaikka vastaukset eivät puolueiden virallisia kantoja olekaan. Kysymyksiä oli alun perin kymmenen, joista on julkaistavaksi valikoitu vain osa.
Puolueet kannattivat melko yksimielisesti Paasion esityksiä. Paasion keskeiseen ehdotukseen, että kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä keskityttäisiin perusterveydenhuollon ja -opetuksen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen, suhtauduttiin lähes poikkeuksetta myönteisesti. Linjan toteuttaminen merkitsisi remonttia nykyavussa: Esimerkiksi Tansaniaan suuntautuvista kehitystukimiljoonista noin kaksi prosenttia luetaan terveydenhuollon ja opetusalan hankkeisiin. Koko kehitysyhteistyövaroista noin 12 prosenttia menee näille aloille. Ehdotusta monenkeskisen avun painottamisesta erityisesti Unicefille ja väestörahasto UNFPA:lle kannatettiin lähes varauksetta. Lähes kaikki vastaajat pitivät myös tavoitteenaan nostaa kehitysyhteistyömäärärahat 0,7 prosenttiin BKT:sta, vaikka taloudellisen tilanteen ei uskotakaan mahdollistavan nousua kovin nopeasti.
Kysymykset kehitysyhteistyön tavoitteista ja kehitysmaatulleista paljastivat kehitysavun yhden perusongelman: vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Liturgia hyvien asioiden puolesta soljuu, mutta puheiden ja tekojen ristiriitaisuudet ovat ja pysyvät.
KYSYMYS 1: Paasio esittää, että Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä keskitytään yhteistyömaiden (eli pääasiassa Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden) perusterveydenhuollon ja -opetuksen kehittämiseen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen. Kannatatteko näitä linjauksia?
KESK: Kyllä, mutta täydennettynä niin, että tuetaan köyhyyden poistamista laajemmin juuri siellä, missä se köyhimmissä maissa sijaitsee eli maaseudulla. Afrikan köyhimmistä 70-80 % saa toimeentulonsa maasta ja niiden voimavarojen mobilisoinnista on köyhyyden poistamisessa kysymys. Vesi ja metsä ovat myös olennainen osa köyhyyden torjumista ja kestävää kehitystä vähiten kehittyneissä maissa.
KOK: Rajalliset kehitysyhteistyövarat tulee suunnata köyhimpien maiden kehityksen tukemiseen ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elinolosuhteiden parantamiseen. Perusterveydenhuollon ja -opetuksen kehittäminen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantaminen ovat keskeisiä toimintasektoreita. Perusterveydenhuollossa on kiinnitettävä huomiota myös rakenteellisen kehityksen tukemiseen ja perusopetuksen tulee sisältää myös ammatillinen koulutus.
NUSU: Paasion esityksen pääkohta on köyhyyden poistaminen. Luettelemanne osa-alueet ovat tärkeitä. Saharan eteläpuolinen Afrikka on alueena hyväksyttävä. RKP: Linja on täysin oikea.
SDP: Paasion selvityksessä esitetty painopisteiden valinta on perusteltu, koska näin voidaan parantaa heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien asemaa ja käyttää usein laiminlyötyjä, naisten ja tyttöjen voimavaroja ja osaamista hyväksi. Samalla kun edesautetaan pyrkimystä tasa-arvoon voidaan tällä tavoin todennäköisemmin myös saada aikaan pysyviä kehitysvaikutuksia.
SKL: Paasion esitys merkitsisi kehitysyhteistyöyhteyksien katkeamista latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan. Tämä on valitettavaa. Keskittyminen perusterveydenhuollon ja -opetuksen kehittämiseen sekä naisten ja tyttöjen aseman parantamiseen on perusteltua, mutta ympäristöhankkeita on myös pidettävä ohjelmassa.
VAS: Kannatan kehitysaputyömme kohdemaiden osalta keskittymistä. Monia muitakin kohdealueita voisi ajatella ja valinta on varmaankin vaikea, mutta eteläistä Afrikkaa perustelee suomalaisten kokemuksen tuoma osaaminen ko. alueella. Samalla on muistettava, että keskittyminen jollekin alueelle edellyttää jonkinlaista koordinaatiota muiden apua antavien maiden kanssa, jotta mikään apua tarvitseva alue ei jäisi totaaliseen katveeseen.
VIHR: Kyllä. Lisäksi naisten ja tyttöjen aseman parantaminen pitäisi kirjata yhdeksi kehitysyhteistyön päämääräksi köyhyyden vähentämisen, ihmisoikeuksien, kansanvallan ja tasa-arvon edistämisen ja ympäristöongelmien ratkaisemisen rinnalle.
KYSYMYS 2: Paasion suositusten mukaan Suomen tulee joko kokonaan luopua uusien korkotukiluottojen myöntämisestä tai käyttää korkeintaan viisi prosenttia kaikista kehitysyhteistyörahoista korkotukeen niin kauan, kunnes OECD-maat saavat ne yleisesti lopetetuksi. Mitä Suomen pitäisi tehdä korkotuen muodossa annetun kehitysavun suhteen?
KESK: Korkotukiluotot eivät ole toimineet kehitysyhteistyön osana niin kuin niitä aikanaan perusteltiin. Ne ovat kaapanneet paljon suuremman osan kuin oli tarkoitus ja suunnanneet apua rikkaimmille kehitysmaille, mikä ei ollut tarkoitus. Suomi voisi toimia sekä kansallisesti että kansainvälisesti niin että korkotuen käytössä luovuttaisiin.
KOK: Korkotukiluottojen osuus on nykyisellään suhteettoman suuri. Uusia päätöksiä ei tulisi tehdä ennen kuin kehitysyhteistyön kasvu-urasta on päätetty. Samalla jää aikaa paneutua korkotukiluottojen sisällölliseen kehittämiseen.
NUSU: Korkotuki on poistettava kokonaan.
RKP: Jo viiden prosentin tavoite on melko vaativa, mutta sen saavuttamiseen on kuitenkin pyrittävä. Kysymykseen korkotuen täydellisestä lopettamisesta on palattava erikseen myöhemmin.
SDP: Korkotukiluottoja on viime aikoihin saakka käytetty epäterveellä ja kilpailua vääristävällä tavalla viennin edistämiseen. Korkotuen kehitysvaikutukset on tutkimuksissa arvioitu vähäisiksi. Tämän perusteella kaikkien OECD-maiden tulisi lopettaa järjestelmä nykyisessä, julkisen yritystuen muodossa. Vaatimus luottojen käyttämisestä vain liiketaloudellisesti kannattamattomien hankkeiden rahoitukseen näyttäisi ohjaavan hankkeita pois teolliselta alalta sosiaali-, terveys- ja ympäristösektoreille. Nykyjärjestelmän mukaan toimittaessa Suomen tulisi seurata OECD:n suositusta ja rajata luototuksen määrä viiteen prosenttiin kaikesta avusta, samalla kun toimitaan OECD:ssä järjestelmän muuttamiseksi.
SKL: Korkotukiluottojen suhteen tulee menetellä Paasion suositusten mukaan.
VAS: Korkotuki sopii mielestäni huonosti kehitysyhteistyön välineeksi. Paasion ehdotukset ovat kannatettavia. Tylympikin linja olisi voinut olla paikallaan.
VIHR: Korkotuen muodossa annettu kehitysapu pitää lopettaa.
Juttu jatkuu > > >