Geenitekniikka ja kaupan vapauttaminen uhkaavat maksattaa viljelijällä sitä, mikä on häneltä lähtöisin.
Kehitysmaissa on 90 prosenttia maapallon biodiversiteetistä sekä perinteistä tietoa eri lajien käytöstä. Kenen omaisuutta biodiversiteetti on? Saako sitä patentoida?
DNA-tekniikan avulla voidaan kasvi- ja eläinlajeihin siirtää niille vierasta perintöainesta toivottujen ominaisuuksien aikaansaamiseksi. Biotekniikka-ala toivoo, että kasvit, eläimet, mikrobit ja prosessit — myös ihmissolut ja geenit — on voitava patentoida, jos niitä on muunnettu geenitekniikalla.
Toistaiseksi geenimanipulaatio onnistuu harvoin.
— Tästä ei tämän tieteenalan läpimurroilla juhliva lehdistö muista kertoa, vermontilainen sosiaaliekologian tutkija Brian Tokar himmentää alan hohtoa Third World Resurgence -lehdessä.
Kun Nova Scotiassa yritettiin siirtää kylmääsietäviä geenejä kampelasta atlantinloheen, niin 100 000 yrityksestä onnistui yksi. Kun toisaalla siirrettiin uuheen geenimanipuloituja munasoluja, joista syntyvien lampaiden piti tuottaa ihmisen veriproteiinia, niin 550 solusta yksi onnistuttiin siirtämään.
Patentti on monopoli
Viime vuosisadalla käyttöön otetut patentit tunnustavat ”keksijän” idean tai tuotteen omistajaksi. Kriteereitä on kolme: keksinnön uutuus, se ei voi olla itsestään selvä, ja sen on oltava hyödynnettävissä tiettyyn tarkoitukseen.
Omistaja saa yksinoikeuden hyödyntää keksintöään 17 tai 20 vuotta. Hän voi veloittaa muilta käyttäjiltä lisenssimaksuja ja kerätä patenttioikeusmaksua kaupallisista sovelluksista. Patentteja on haettu esimerkiksi geenimanipuloidulle auringonkukalle, riisille, soijapavulle ja maissille. Jos teknisesti muunneltu ja tietyn ominaisuuden omaava kasvi on patentoitu, ja joku muu käyttää samoja ominaisuuksia omaavaa toista kasvia, käyttäjä syyllistyy patentin loukkaukseen. Perinteisiä yhteisöjä ja alkuperäiskansoja vastaan tämä sotii siinä, että käyttäjä loukkaa patenttia vaikka toimisi etäällä biotekniikkakeskuksista, useiden sukupolvien ajan hallitun tiedon perusteella.
Monopolioikeus saa firmat investoimaan biotekniikkaan siinä toivossa, että satsaus ansaitaan patenttimaksuilla moninkertaisesti takaisin.
Kauppapolitiikkaa
Maailmankaupan vapautumisesta on sovittu kansainvälisesti GATT:issa ja sen seuraajassa WTO:ssa. Siirtymäaikaa on vuoteen 2005. Kauppasopimukseen sisältyy niin sanottu immateriaalioikeuksiin liittyvä kauppa (TRIPS). TRIPS:in mukaan jäsenvaltio voi periatteessa kieltää kasvien ja eläinten patentoinnin. Third World Network -järjestön johtajan, malesialaisen Martin Khorin mukaan TRIPS-kauppa erottelee toisistaan geeniaineksen, joka on tuotettu joko teollisuusmaissa alan yrityksissä tai paikallisyhteisöihin kuuluvien viljelijöiden ja alkuperäisväestöjen parissa. TRIPS tunnustaa vain länsimaisen teollisen innovaation ja pyrkii jättämään huomiotta epävirallisemman järjestelmän, jonka avulla Etelässä viljelijät tuottavat, valitsevat, kehittävät ja kasvattavat eri viljakasvi- ja karjalajeja, Khor huomauttaa.
Kehitysmaiden odotetaan kuitenkin tunnustavan tämän maailmankaupan linjan. Maailman kauppajärjestön jäseneksi pääsee, jos muuttaa patenttisuojansa teollisuusmaiden mukaiseksi.
Monimuotoisuus kaupan
Vuonna 1993 tuli voimaan YK:n biodiversiteettisopimus, jonka on ratifioinut ainakin 150 maata. Sopimus koskee sekä kansallisten suojelutavoitteiden määrittelyä että sitä, kuka pääsee käsiksi geenivaroihin ja tekniikan — myös biotekniikan siirtoihin. Sopimus tunnustaa siis oikeuden henkiseen pääomaan biotekniikassa.
Perinteisille yhteisöille biodiversiteetti ja siihen liittyvä tieto ovat yhteistä omaisuutta, jota parhaillaan yksityistetään TRIPS:in avulla. Patentointi kun edellyttää yleensäkin, että innovaatio soveltuu teollistamiseen.
— TRIPS saattaa johtaa siihen, että monikansalliset yritykset hallitsevat entistä laajemmin elävää ainesta koskevien tai siitä johdettujen tuotteiden tuotantoa ja jakelua — kasvien, viljakasvien, eläinten ja ihmisten geeniaines mukaan lukien, Khor ennustaa. Hän arvelee, että vielä miljoonat Etelän viljelijät joutuvat tilanteeseen, jossa heidän on ostettava Etelästä peräisin olevia muunnettuja siemeniä, jotka jokin monikansallinen jätti on patentoinut.
Eräät kansalaisjärjestöt ja hallitukset etsivätkin Khorin mukaan vaihtoehtoisia tulkintoja kasvilajikkeiden suojalle. Vaihtoehtoinen suoja perustuisi paikallisyhteisöjen tiedon ja innovaation kehityksen tunnustamiseen luonnon monimuotoisuuden hyödyntämisessä. Patentti palkitsee lajin ottamisen
The Ecologist -lehden mukaan Pohjoinen ja Etelä tulkitsevat myös biodiversiteettisopimusta eri tavoin. Etelän hallitukset haluavat saada käyttöönsä biotekniikkaa, joka on teollisuusmaiden hallussa. Nämä eivät halua luovuttaa sitä, koska menettäisivät samalla suhteellisen edun kaupankäynnissä.
Biodiversiteetti on se suhteellinen etu, joka kehitysmailla on käytettävissään tekniikkasiirtoja vastaan: Lähes 90 prosenttia jäljellä olevasta biodiversiteetistä löytyy Aasiasta ja Etelä-Amerikasta sekä Afrikasta.
Patenttijärjestelmä takaa geenitekniikan suoman suhteellisen edun teollisuusmaille. Patenttioikeudet ja biotekniikka-alan pyrkimykset Etelän biodiversiteetin haltijoiksi ovat ”bioteknistä imperialismia”, tutkijat Ruth McNally ja Peter Wheale kirjoittavat The Ecologist -lehdessä. Patentin ongelma on, ettei mitään voida patentoida kasvupaikallaan! — Patenttijärjestelmä palkitsee lajien viemisen kasvusijoiltaan, ei suojelua ja hoitoa, he huomauttavat.
Eräs maaseudun kehitystä seuraava säätiö onkin laskenut, että kehitysmaat menettävät vuosittain noin 22 miljardia markkaa vastaavan summan, kun elintarvike- ja lääkeyritykset eivät maksa niille geneettisten resurssien hyödyntämisestä.
Biodiversiteettisopimus on siis heikko todetessaan vain, että geenivarojen hyödyntämisen tulokset pitäisi jakaa reilusti yhdessä sovituin ehdoin. Yleensä nuo ”reilut ehdot” ovat hyvin yksipuolisia: McNallyn ja Whealen esimerkkimaa Costa Rica sai eräästä sopimuksesta 12 miljoonaa Suomen markkaa, kun yrityksen vuosimyynti oli 43 miljardia. Innovaatioita voi tehdä loputtomiin, biodiversiteetin myydä vain kerran.
Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n tutkija Jeffrey McNeely totesi joulukuussa Singaporessa, että biodiversiteettisopimuksen pääsihteerin ja kauppajärjestön on selvitettävä, missä määrin biodiversiteettisopimukseen sisältyvä geenivarojen saatavuuspykälä ja TRIPS sopivat yhteen. McNeelyn mielestä biodiversiteetillä käytävän maailmankaupan hyödyt ja kustannukset on saatava tuotteiden hintoihin. Hintojen taas on tuettava niitä prosesseja, jotka varmistavat maapallon ekosysteemien tuottavuuden jatkossakin.
Filippiiniläiset tahtovat spagettia
Teollisuusmaissa tuotetaan liikaa viljaa ja liikatuotantoa sekä siitä eroon pääsemistä subventoidaan runsaasti. Vuonna 1995 pelkästään vehnän ja maissin tuotantotukiin kului Euroopan Unionilta ja Yhdysvalloilta kaikkiaan noin 90 miljardia markkaa, Oxfam-järjestön maatalousasiantuntija Kevin Watkins toteaa Ecologist-lehdessä.
Maailman kauppajärjestön sopiman mukaan kauppa vapautuu vuoteen 2005 mennessä. Kehitysmaat joutuvat avaamaan rajansa. Esimerkiksi Filippiineille Yhdysvalloista tuotu, runsaasti subventoitu maissi voidaan myydä siirtymäkauden alkupuoliskolla parikymmentä, sen lopussa 2004 jo nelisenkymmentä prosenttia filippiiniläistä halvemmalla. Noin kuuden miljoonan filippiiniläisen toimeentulo on ollut sikäläisen maissin varassa.
The Ecologist-lehden mukaan Yhdysvaltain Manilan-lähetystö raportoi riemuiten maatalousministeriölleen, että Manilassa alkaa maistua sämpylät, pasta ja spagetti: muuttuvat ruokatottumukset avaavat uusia markkinoita Yhdysvaltain ylijäämävehnälle.
Viime kesäkuussa Leipzigissa pidettiin YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n erityiskokous. Kyse oli globaalista suunnitelmasta kasvien geenivarojen suojelemiseksi ja niiden kestäväksi käytöksi ravintoon ja viljelyyn. Paikalle kokoontuneet kansalaisjärjestöt vaativat viljelijöiden oikeuksiin oikeutta säästää, vaihtaa ja parantaa käyttämiään siemeniä. Ne vaativat myös TRIPS-oikeuksien lakkauttamista.
FAO oli valmistellut ravintokasvilajikkeiden määrän supistumisesta raportin Leipzigiin. Vain kolme ravintokasvia tuottaa yli puolet maapallon ravinnontarpeesta: Riisi 26, vehnä 23 ja maissi 7 prosenttia. Maaraporteista ilmenee muun muassa, että esimerkiksi Kiinassa käytettiin 1947 vielä 10 000:ta vehnälajiketta, mutta 1970-luvulla enää tuhatta.
Suomi odottaa EU:n patenttikantaa
Biotekniikka on avainala Euroopan Unionin tulevassa kilpailukehityksessä, EU:n komissio totesi jo 1991. Biotekniikan avulla on tarkoitus turvata kilpailukykyä, talouskasvua ja työllisyyttä.
Tällä hetkellä Suomi odottaa EU:n ehdotusta bioteknisiä keksintöjä koskevaksi direktiiviksi. Sitä on jo odotettu kymmenen vuotta.
— Valistuneet europarlamentin poliitikot ja tutkijat näkevät patenttisäännöissä ongelmia, mikä on johtanut siihen, ettei direktiivi etene, ympäristötutkija Jyrki Pitkäjärvi sanoo.
Suomessa biotekniikan neuvottelukunnan alainen patenttiasiain työryhmä on viime kesänä käsitellyt EU:n direktiiviehdotusta. Työryhmän jäsen Pitkäjärvi on aiemmin laatinut ympäristöministeriölle raportin geenitekniikan patentoinnista. Suomen ympäristökeskuksessa työskentelevä Pitkäjärvi pitää ongelmallisena yleistä patenttikiellon alaisten kasvilajien ja eläinrotujen määrittelemistä.
— Yksiselitteisiä määritelmiä ei ole kyetty luomaan, hän sanoo.
Perinteisesti eläinrotuja ja kasvilajikkeita ei ole saanut patentoida, koska perusruoan tuotantoon ei ole haluttu monopoleja. Biotekniikka-ala haluaa murtaa patentointikiellon.
Direktiiviehdotuksen mukaan rotuja ja lajikkeita ei voisi patentoida, mutta kasveja ja eläimiä voisi. Yhden geenin muuttaminen murtaisi kiellon, tekisi uuden kasvin tai eläimen!
— Säännöksissä ovat eettiset ja yhteiskunnan yleiset vaatimukset jääneet teollisuuden tarpeiden varjoon, Pitkäjärvi sanoo.
— Geenitekniikan kehitys on isojen monikansallisten yhtiöiden monopoli, joka lisää valtaa elintarvikeketjuun. Raaka-aineet tuodaan kehitysmaista, ja niitä hyödynnetään ilman korvausta.
Monikansalliset alkavat myös viljellä kehitysmaissa. Omavarais- ja muut paikalliset viljelijät, jotka menettävät pelissä elinkeinonsa, joutuvat siirtymään kaupallisen maatalouden sesonkityövoimaksi. Uusvihreä vallankumous synnyttää monokulttuureita, yksilajiviljelmiä, hän varoittaa.
— Pitkän päälle monokulttuurit eivät ole kestävää eivätkä järkevää tuotantoa, mutta niin pitkälle voitonnälkäiset yritykset eivät ajattele.