Terveydenhoitaja-diakonissa Eila Pulkkinen, 37, palasi heinäkuun alussa Suomeen työskenneltyään kaksi vuotta Sinazongwen alueen äitiyshuollossa eteläisessä

-Suurin haaste oli miesten motivoiminen mukaan pohtimaan miesten ja naisten turvalliseen seksiin ja lisääntymiseen liittyviä kysymyksiä, kertoo Pulkkinen alkutaipaleestaan Sinazongwessa.

-Sambiassa miehet tekevät edelleen perheissä suurimman osan päätöksistä. Jotta äitien ja lasten hyvinvointia voitaisiin parantaa, on kartoitettava, mitä miehet asioista tietävät ja miten he perhesuunnitteluun liittyvät asiat näkevät.

Sambialaiset puhuvat seksistä Pulkkisen mukaan yllättävänkin avoimesti, vaikka tässäkin asiassa miehet ovat yleensä perheen päinä enemmän äänessä.

-Olihan se välillä sellaista hihittelyä ja naurua. Kerran yksillä koulutuspäivillä valistettiin kondomin käytöstä. Opastus tapahtui puisella peniksellä. Siinä nauroivat niin opettajat kuin opetettavatkin.
 

Miehet mukana synnytyksissä

Pulkkisen työalueeseen kuuluvassa Sinamalimassa toimii naisryhmiä, joissa on jäseninä myös miehiä. Monille miehistä on valjennut aivan uusi maailma heidän käytyään ensimmäisen kerran neuvolassa. Sinazongwen alueella on myös tapahtunut sellainen ihme, että jo useampia isiä on osallistunut synnytykseen.

-Miehet olivat aivan otettuja kokemuksestaan. Tutustumalla näin konkreettisesti raskaana olevan vaimonsa arkeen miesten on helpompi ymmärtää, miksi heidän on osallistuttava naisen työtaakan jakamiseen, Pulkkinen selvittää.

Miehet ovat lisäksi innostuneet esittämään naisten kanssa draaman keinoin terveys- ja valistusteemaan liittyviä kohtauksia arjesta Sinamaliman terveyskeskuksen koulutustilaisuuksissa.

-Vuorovaikutus ja yhteistyö on ollut hyvää. Olemme saavuttaneet pilotteina yhden Sambian terveysministeriön asettaman päämäärän: miesten osallistamisen. Se onkin hyvin keskeinen osa Sambian lisääntymisterveyden ohjelmaa, Pulkkinen tuulettaa lisäten tyytyväisenä, että miesten ja isien aktivoiminen on maailmanlaajuisesti nousemassa keskiöön kehitysmaiden naisten asemaan ja työtaakkaan puututtaessa.

”Kun tytöt saa meiltä siittiöitä, niin mitäs me pojat saadaan tytöiltä”

Toiseksi tärkeimmäksi valistustyönsä kohteeksi Pulkkinen mainitsee lapset ja nuoret. Sambian lisääntymisterveyden ohjelma etsii erilaisia keinoja, joilla voidaan turvata tytön ja pojan terve kehitys naiseksi ja mieheksi, myös seksuaalisesti. Tämä tavoite mielessään Pulkkinen kiersi kahden vuoden ajan useissa kouluissa kertomassa parisuhteeseen, seksiin ja ehkäisyyn liittyvistä asioista.

Miten nuoreen valkoihoiseen naiseen 13-18 -vuotiaita sambialaisia teinejä pursuilevissa koululuokissa suhtauduttiin?

– Ilmapiiri oli mielestäni hyvin avoin. Nuorilla oli paljon kysymyksiä. Monet kysymykset liittyivät aidsiin, kuukautiskiertoon ja hedelmöitymiseen. Ihmeteltiin, mitä niille muille siittiöille tapahtuu, jos vain yksi hedelmöittää munasolun, Pulkkinen muistelee.

Eräs yllättävä asia Sambiassa on naisten rintoihin liittyvät erilaiset myytit. Nuorille ovat Pulkkisen mukaan jopa opettajat kertoneet, että jos tytöllä on isot rinnat, hän on seksuaalisesti muita aktiivisempi. Tai toisin päin. Mitä enemmän seksiä, sitä isommat rinnat.

-Tällaisten käsitysten purkaminen on tärkeää. Lisäksi keskustelin nuorten kanssa paljon siitä, onko 14-vuotiaana valmis äitiyteen tai isyyteen.

Synnyttänyt 14-vuotias tyttö on aikuinen

Sambiassa on paljon teiniraskauksia. Raskaana olevan tytön tulevaisuus ja asema yhteisössä ovat takkuisia ja sosiaalisesti ongelmallisia. Hänen on jäätävä pois koulusta. Periaatteesssa hän voisi palata takaisin koulun penkille, mutta harvat tytöt tekevät niin. Miksi näin?

Syy on yllättävä. Vanhemmat eivät laita synnyttäneitä tyttäriään takaisin kouluun, koska katsovat tytön olevan jo aikuinen. Eivätkä aikuiset käy kouluja yhdessä lasten kanssa. Myös opettajilla on vaikeuksia opettaa aikuiseksi kokemaansa nuorta äitiä.

-Teiniäitien kohdalla tällainen tuntuu surulliselta. Tyttöjen tulevaisuus synkkenee ja mahdollisuudet kaventuvat, kun kouluakaan ei raskauden takia tule käytyä loppuun, Pulkkinen huokaa.

Muutenkin Sambiassa vanhemmat harkitsevat tarkkaan, kannattaako tyttöjä ylipäätään lähettää kouluun. Ajatellaan, ettei koulutuksesta ole mitään hyötyä, kun tytöt kuitenkin pian avioituvat ja perustavat perheen.

Perinteen mukaan pitäisi joko isovanhempien tai tätien ja setien valistaa nuoria seksuaaliasioissa. Tyttöjen perinteinen initaatioriitti on kuitenkin murtumassa. Siksi vanhempien ja terveydenhuoltohenkilökunnan rooli seksuaalivalistuksessa korostuu. Nykyään maaseudullakin nuoret voivat terveyskeskuksista hakea ilmaisia kondomeja ja ehkäisypillereitä sekä kysellä hoitohenkilökunnalta seksistä.

Ihmisiä on rohkaistava puhumaan aidsista ja käymään testissä

Eteläisen Afrikan yllä on uhkana kaksi räjähtämässä olevaa pommia: malaria ja hiv. Eräiden Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioiden mukaan joka kolmas sambialainen kantaa hiviä.

Seksuaalinen elämä maassa onkin vilkasta. Moniaviosuuttakin esiintyy. Sinazongwessa Pulkkinen törmäsi sekä tonga -kansan moniavioisuuten että hiviin.

-Ihmiset eivät käyneet hiv-testissä, koska pelkäsivät saavansa tietää olevansa sairaita. Tieto merkitsi heille samaa kuin elämän loppuminen siihen paikkaan. Onhan se osittain tottakin, koska monet sairastavat hivin lisäksi esimerkiksi malariaa. Malarian takia peruskunto on jo niin huono, että aids etenee nopeammin, Pulkkinen toteaa.

Pulkkinen halusi työssään rohkaista ihmisiä puhumaan aidsista ja käymään testissä. Hänen mukaansa juuri tieto auttaa ihmisiä pitämään itsestään hyvää huolta. Tiedon levittämisellä voidaan vaikuttaa siihen, että pikku hiljaa myös aids-lapsien syntyminen tulee ihmisten tietoisuuteen.

Pulkkinen halusi aloittaa myös keskustelun siitä, miten aidsista huolimatta voi elää yhteisössään mielekästä elämää. Aids on kuitenkin tabu. Vaikka ihmiset kuolevat siihen, ei sitä ääneen sanota. Puhutaan vaan, että joku on vakavasti sairas.

Aidsin sosiaaliset heijastusvaikutukset ovat kuluttavia. Aidsiin kuolleiden vanhempien lapset siirtyvät isoäitien ja tätien huostaan, joiden resurssit kouluttaa ja ruokkia nämä lapset omiensa lisäksi ovat heikot. Aids poimii omansa juuri työikäisestä väestöstä. Koko yhteisön taloudellinen toimeentulo ja elintaso laskevat. Lisäksi hautajaiskustannukset verottavat yksittäisen perheen varoja, ja näin heikkenevän elintason oravanpyörä on pyörähtänyt liikkeeseen.

”Kuva naisesta aika rankka”

Pulkkinen oli vuoden 1996 joulukuussa mukana organisoimassa Unicefin tukemaa lisääntymisterveydenhuollon työpajaa. Työpajaan osallistui laaja kirjo naisten terveyskysymyksistä kiinnostuneita naisryhmien edustajia, opettajia, kirkon jäseniä, vapaaehtoisia terveyskasvattajia, terveyskeskusten henkilökuntaa, kansalaisjärjestöjen edustajia, kyläkätilöitä ja peruskoulun yläasteen oppilaita.

Osallistujat jaettiin eri työryhmiin niin, että esimerkiksi naiset, nuoret, miehet ja terveystyöntekijät pohtivat omissa kokoonpanoissaan sambialaisen naisen elämää. Paperille oli piirretty naisen figuuri. Mietittiin, millainen tämä nainen on nuorena naisena, äitinä, vaimona. Pohdittiin hänen terveyttään, sosioekonomista asemaansa ja kouluttautumismahdollisuuksia.

Sambialaisen naisen kehoa raastavat jatkuvat raskaudet. Naisten terveys heikkenee myös laittomista, useimmiten yrteillä tehdyistä aborteista. Laillisen abortin saa Sambiasa silloin, kun kolme lääkäriä allekirjoituksineen puoltaa aborttia. Kuitenkin esimerkiksi Sinazongwen alueen 94 000 asukkaan terveydestä vastaa kaksi lääkäriä, joten mahdollisuuksia lailliseen aborttiin ei ole.

Kaiken kaikkiaan sambialaisen naisen figuuri ei työpajan aikana piirtynyt kovin ylvääksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Sambiassa haluta puuttua naisen aseman epäkohtiin. Päinvastoin.

-Sambialainen nainen on kouluttamaton ja synnyttää lapsen noin joka toinen vuosi. Nainen tekee perheessä kaiken työn. Lisäksi hänellä on usein juoppo mies, tiivistää Pulkkinen karua totuutta.

-Naisten ja tyttöjen aseman huomioon ottaminen on tärkeää. En halua sanoa, että silloin olisi miehiltä jotain poissa. Tietoisuuden kasvattaminen siitä, että naiset ovat valtavan työtaakan alla on oleellista. Naisten pitäisi lisäksi jatkossa saada omia vaikutuskanavia, Pulkkinen pohtii tulevaisuuden haasteita, joista hänen Sinazongwessa lisääntymisterveyshuollon alalla työskentelevät kollegansa jäävät jatkossa vastaamaan.

Kirjoittaja on Kepan Sambian toimiston tiedottaja. Eila Pulkkinen sen sijaan työskentelee nykyään Kirkon Ulkomaanavun pakolaistyön sihteerinä.