Nigerian hoippuessa sotilaiden terrorivallasta kohti armeijan lavastamaa näennäisdemokratiaa meidän on syytä tarkastella liittovaltion rakennetta ja sen vaikutuksia Nigerjoen suistossa asuvien vähemmistökansojen elämään.

On itsepetosta uskoa, että Nigeria voisi siirtyä menestyksekkäästi demokratiaan, sillä se edellyttäisi valinnanvapautta ja vähemmistöjen oikeuksien suojelua. Pelkästään se, että kaikki vähemmistökansojen maat on anastettu, riittäisi heille syyksi vastustaa Nigerian kansallisvaltiota.

Hampaisiin asti aseistettujen brutaalien sotilaiden uppiniskainen läsnäolo Ogonimaassa tulee varmaan jatkossakin herättämään huolta sivistyneessä maailmassa. Koko Nigerjoen suisto on parhaillaan joutumassa samanlaisen militarisoinnin kohteeksi, siitä huolimatta – tai juuri sen vuoksi – että ilman suistomaan öljyrikkauksia Nigeriaa ei olisi.

Silloin kun Nigerian tulot vielä perustuivat maapähkinöiden, kaakaon ja palmuöljyn tuotantoon, 50 prosenttia niistä saaduista tuloista palautettiin tuotantoalueille. Näillä varoilla Nigerian hausat, yorubat ja ibot laittoivat lapsensa kouluun, pystyttivät terveyskeskuksia ja vetivät sähkölinjoja kotiseuduilleen.

Jo vuosikymmenten ajan Nigeria on elänyt öljystä. Lakeja on kuitenkin muutettu niin, että öljyntuotantoalueille suunnataan vain kolme prosenttia öljytuloista. Todellisuudessa sekään ei koskaan tavoita suistomaan tavallisia ihmisiä. Ogoneille ja muille öljyalueen asukkaille kuuluu kuitenkin sama kohtelu kuin muille, ja olemme odottaneet sitä pitkään.

Öljy-yhtiötä uhmattiin ensi kertaa

Pian tammikuun 4. päivänä 1993 ensi kertaa vietetyn ogonipäivän jälkeen sotilaat ottivat kunnia-asiakseen riehua pyörremyrskyn lailla kaikkialla runsaan tuhannen neliökilometrin kokoisella kotiseudullamme tuhoamassa ihmishenkiä ja omaisuutta. Ogonien rikkomus oli se, että he olivat uskaltaneet esittää uhkavaatimuksen ylikansalliselle Shell-yhtiölle.

Ogonit olivat vaatineet korvauksia 35 vuotta kestäneestä ympäristötuhosta, vuokranmaksua väkisin viedyistä maista sekä asianmukaista osuutta öljytuloista, kuten öljy-yhtiöillä on tapana maksaa öljyntuotantoalueilla muualla maailmassa.

Yhtiötä vaadittiin myös hautaamaan kaikki Ogonimaata halkovat öljyputket, sammuttamaan pumppuasemien kaasusoihdut sekä puhdistamaan pahiten saastuneet maa-alueet. Ellei yhtiö kykenisi vastaamaan näihin vähimmäisvaatimuksiin, se saisi pakata tarvikkeensa ja poistua Ogonimaasta.

Määräaika umpeutui, eikä Shell ollut muuttanut toimintatapojaan. Aseistetuista sotilaista välittämättä ogonit marssivat väkivallattomasti pumppuasemille ja sammuttivat kaasusoihdut. Se oli ennenkuulumatonta. Kukaan ei ollut aikaisemmin uhmannut Shelliä tällä tavoin missään päin maailmaa.

204 tapaa tappaa

Ogonipäivän tapahtumiin oli osallistunut kaksi kolmasosaa puolimiljoonaisesta ogonikansasta. Tällaisen väkijoukon esittämään uhkavaatimukseen ei suhtauduttu kevytmielisesti.

Tavoilleen uskollisena Shell hälytti armeijan erikoisyksikön kostamaan ihmisille. Vain pari vuotta aikaisemmin samainen erikoisyksikkö oli Shellin vastaisen mielenosoituksen päätteeksi surmannut 80 ihmistä ja polttanut yli 400 asumusta Umuechemin kylässä, Ikwerren paikallishallintoalueella Riversin osavaltiossa.

Sotilaille ei tuottanut tunnontuskia rynnistää läpi kylien ja halki taajamien ampuen silmittömästi konekivääreillä, polttaen rakennuksia ja paiskoen Mosop-liikkeen kannattajiksi epäiltyjä ihmisiä tulen sekaan kärventymään kuoliaaksi. Kaikki, jotka pitivät henkeään kallisarvoisena, pakenivat metsiin, piiloutuivat maan alle tai hakivat turvapaikkaa ulkomailta.

Vaikka majuri Obi Umahi ei ole yhtä suulas kuin edeltäjänsä kenraaliluutnantti Paul Okuntimo, joka kehui osaavansa tappaa ihmisen 204 eri tavalla ja aikovansa kokeilla ogoneihin niitä kaikkia, niin näiden armeijan erikoisyksikön komentajien tappamisasiantuntemuksessa ei ole käytännössä juuri eroja.

Majuri Obi Umahi kertoi vastikään maailmalle, että tiesululla partioineet sotilaat, jotka tulittivat töistä palaavia ogoneja kuljettanutta pikkubussia, olivat toimineet laittomasti. Aivan kuin kaikki muut Riversin osavaltion sisäisen turvallisuusyksikön tuhannet öljyalueiden ulkopuolelta värvätyt sotilaat olisivat Ogonimaassa laillisesti.

Erikoisyksikkö on ollut kotiseudullamme vainoamassa ihmisiä vuodesta 1993. Heidän uskotaan myös olleen syypäitä neljän ogonipäällikön surmaan, minkä jälkeen tapahtumat käännettiin päälaelleen ja veritekoja käytettiin verukkeena Ken Saro-Wiwan ja kahdeksan muun ogonin vangitsemiseen ja hirttämiseen. Surkeissa selleissä viruu samasta syystä edelleen yli 20 ogonia.

Sillä välin majuri Obi Umahi on työllistänyt sotilaitaan metsästämällä kaikkea Saro-Wiwaan liittyvää. Hiljattain sotilaat hyökkäsivät Port Harcourtin kaupungissa sijaitsevaan kirjakauppaan ja vangitsivat kauppiaan, jolla oli Saro-Wiwan lastenkirjoja myytävänä. Kaikki teokset takavarikoitiin.

Ogonien kampanja laajenee Nigerjoen suistoon

Shell on Ken Saro-Wiwan hirttämisestä saakka yrittänyt kiivaasti palata Ogonimaahan. Ehkä Shellissä todella luultiin, että Saro-Wiwa oli heidän päänsärkynsä. Yhtiö on pitänyt öisin kokouksia yksittäisten ihmisten kanssa, jotka ovat hyötyneet yhtiöstä esimerkiksi siivoamalla säännöllisesti piikkilangalla aidattuja Shellin työntekijöiden kortteleita.

Öljyjätti on uskotellut itselleen, että nämä pienyrittäjät voisivat koko kansan puolesta kutsua Shellin takaisin ogonien maille. Mutta Shell ei ole suostunut neuvottelemaan ogonien vaatimuksista todellisten johtajien kanssa. Se on kohtalokas virhe, sillä ogonien kampanja on vihdoin leviämässä kaikkialle Nigerjoen suistoon.

Muualla öljyntuotantoalueilla Shell onnistui pitkään vaientamaan paikalliset asukkaat lahjomalla yksittäisiä päällikköjä ja lietsomalla väkivaltaa yhteisöjen välillä. Nyt suistomaan pienet vähemmistökansat, jotka elättävät koko Nigerian liittovaltiota, ovat yhdistäneet voimansa.

Chicoco-liike perustettiin elokuussa Oloibirissa, nykyisessä Bayelsan osavaltiossa, samassa kylässä missä Shell aloitti kaupallisen öljynporauksen Nigeriassa 1956. Shell poistui paikalta, kun öljy ehtyi, mutta uutta kansanliikettä juhlistaneet tuhannet nuoret eivät voineet välttyä näkemästä yhtiön jälkeensä jättämää ekokatastrofia.

Yhteisöissä vallitsee yksimielisyys siitä, että Shellin liiketoiminnan jatkuvuus Nigerjoen suistossa on uhattuna. Kun myrsky puhkeaa, niin Shelliä ei pelasta muutaman ogoninuoren suuresti mainostettu ammattikoulutusprojekti eikä edes koko suistomaan sotilaallinen miehitys.

Nigeriasta saattaa tulla uusi Jugoslavia

Suistomaan asukkaiden kannalta katsottuna on kysyttävä, miten ihmeessä kenraali Sani Abacha aikoo siirtää Nigerian kansat demokratiaan. Ihmiset voivat olla mukana siirtymäkauden politiikassa ainoastaan, mikäli he uskovat pystyvänsä vaikuttamaan liittovaltion politiikkaan.

Mutta tilanteessa, jossa yksi alue näyttää pitävän presidentinvirkaa yksinoikeutenaan, muilta alueilta lähtöisin olevat potentiaaliset ehdokkaat pelkäävät joutuvansa vaalivoiton päätteeksi vuosikausiksi vankilaan, kuten on käynyt sotilaiden järjestämien edellisten vaalien voittajalle Moshood Abiolalle.

Uuden siirtymäkauden todellisena tarkoituksena onkin tehdä tilaa nuoremmille upseereille, jotka eivät ole vielä päässeet maistamaan valtaa. Sillä Nigeriassa poliittinen valta tarkoittaa rikkauksien haalimista hallittujen kustannuksella.

Jos maan sisäiset ja ulkoiset paineet pakottavat kenraali Abachan todella luopumaan vallasta, rukoilen, ettei myös hänen seuraajansa olisi pohjoisesta, sillä silloin Nigeria saattaa seurata entisen Jugoslavian esimerkkiä ja hajota. Nigerjoen suiston kansat ovat varautuneet siihen ja päättäneet ogonien lailla ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä. Erityisesti nyt kun heillä on maailma takanaan.

Kirjoittaja on Ogonikansan eloonjäämisliikkeen Mosopin johtaja.
Toimittaen kääntänyt Peik Johansson