Sisään kannetaan valtavan kokoinen Chen kuva ja Kuuban lippu. Aplodit jymisevät päin kokoushallin betonisia seiniä. Jotkut pyyhkivät kyyneleitään, ja taistelutahto on korkealla.
Olen Brasilian pääkaupungissa Brasiiliassa Latinalaisen Amerikan maalaisjärjestöjen toisen kongressin avajaisissa. Marraskuun alun tunnelma voittaa lämmössään jopa ulkona paahtavan helteen. Edessäni istuva chileläinen kokousedustaja kuvaa sitä vieressään istuvalle costaricalaiselle, ettei ole kokenut mitään tällaista sitten 1970-luvun poliittisten mullistusten Chilessä.
Kokouksen ohjelma on 1960-ja 1970-lukujen muistoista huolimatta mitä tiukimmin sidottu tähän päivään. 250 osanottajaa 18 maasta käsittelevät neoliberalismin vaikutuksia, maanomistusoloja ja saavutettuja voittoja tämän vuosikymmenen aikana. Erikoisen suurta mielenkiintoa on herättänyt Brasilian maattomien liikkeen MST:n saavuttama esimerkki. Se on kasvanut koko mantereen merkityksellisimmäksi maatyöläisten liikkeeksi. Sen vaikutuspiiriin kuuluu Brasiliassa 150 000 perhettä. Sen radikaaleja toimintatapoja maanvaltauksineen on pidetty laittomuuksina ja kohtuuttomina. Kuitenkin siitä halutaan ottaa oppia ja levittää samanlaisia toimintatapoja muihinkin alueen maihin.
Samaan aikaan maattomien ja maatyöläisten kokouksen kanssa aivan lähellä hallituspalatsin edessä on meneillään toisenlainen tilaisuus. Wauwará- ja iawalapiti-intiaanit tanssivat voiton tanssia hallituksen kanssa käydyissä neuvotteluissa saavuttetujen voittojen vuoksi. Presidentti Henrique Cardoso on valtakautenaan luovuttanut eri intiaaniryhmille kaiken kaikkiaan sata aluetta. Merkityt alueet ovat pinta-alaltaan 28,2 miljoonaa hehtaaria. Se vastaa noin puolta Ranskaa. Ensi vuoden huhtikuuhun mennessä hallitus on lupautunut merkitsemään 20 miljoonaa hehtaaria lisää intiaanialueiksi.
Kirjoittaja on Kepan yhteystoimitsija Brasiliassa.