Nicaraguan hallitus hyväksyi 1995 monikansallisista yrityksistä koostuvan CINN-osakeyhtiön esityksen niin sanotun kuivakanavan rakentamisesta Nicaraguan halki. Käytännössä se tarkoittaisi 234 kilometrin pituisen rautatien rakentamista Tyyneltä valtamereltä Atlantin rannalle.
Jos kanava rakennetaan, aiheuttaisi se korjaamattomia taloudellisia, poliittisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja ennen kaikkea ympäristöllisiä vaurioita, kirjoittavat nicaragualaiset luontoaktivistit Elvira Blass ja Jehu Hernandez.
Nicaraguan hallitus ja monikansalliset yritykset ovat valmistelleet hanketta vuodesta 1985 lähtien. Maan parlamentti, paikallisyhteisöt tai paikallishallinto ovat jääneet sivusta seuraajan rooliin. Kuntien itsemääräämislakeja, alkuperäisväestön oikeuksia ja maan ympäristölakeja on valmistelujen aikana räikeästi rikottu.
Ympäristöministeriö pesee kätensä
Hallitusten edustajista, joistakin kansanedustajista ja muun muassa Nicaraguan ympäristö- ja luonnonvaraministeriön (Marena) edustajista koottu komissio on määritellyt arviointikriteerit kanavan ympäristövaikutusten tutkimiselle. Arvioinnin kriteereidenlöyhyys on sitä luokkaa, että niiden täyttämisessä kanavayhtiöllä tuskin lienee vaikeuksia. Vastuu itse ympäristövaikutusarvion tekemisestä on myös kokonaan kanavayhtiöllä.
– Kanavayhtiö haki Marenalta lupaa kanavan rakentamiseen. Koska ympäristöministeriöllä ei ole kokemusta vastaavista hankkeista, oli perustettava hallituksen, parlamentin ja ministeriöiden edustajista koostuva komissio valmistelemaan ympäristövaikutusten arviointikriteerit. Ympäristövaikutusarvion toteuttaa kuitenkin kanavasijoittajien palkkaama ulkomaalainen yritys. CINN:n arvion mukaan ympäristövaikutusten ja nykyisten rakennussuunnitelmien analysointi vie noin vuoden, biologi Mauricio Lacayo Marenasta kertoo.
Perustuslain mukaan ympäristöministeriö osallistuu vain ympäristövaikutusten arvioinnin viitekehyksen ja kriteerien valmisteluun. Ainoastaan siinä tapauksessa, että ympäristovaikutusarvion tuloksena olisi kielteinen kanta kanavan rakentamiselle, ministeriö voisi vastustaa rakentamista. Kriteereiksi ja arvioinnin pääkohdiksi valittiin Lacayon mukaan YK:n ja Maailmanpankin käyttämät kriteerit.
Hankkeella laajaa vastustusta
Useat kansalaisjärjestöt, ympäristöliikkeet, eri alojen työntekijät ja opiskelijat vastustavat kanavan rakentamista ennen kaikkea sen kielteisten ympäristövaikutusten vuoksi. Kanavan vaikutus Atlantin alueen metsien, kuten Cerro Silvan sademetsän ja sen kosteikkojen monimuotisuuteen ja ekosysteemiin olisi yksiselitteisen tuhoisa. Vaikutukset tuntuisivat myös yhdessä Keski-Amerikan lajirikkaimmassa luonnonpuistossa Indio-Maizissa. Tyynenmeren puolella vaikutuksille herkkiä alueita ovat eläintensuojelualue Chacocente, jonne yli 40 000 merikilpikonnaa saapuu vuosittain munimaan. Lisäksi kanava katkaisisi Meksikosta Etelä-Amerikkaan ulottuvan biologisen käytävän. Useiden asiantuntijoiden mielestä molempiin uusiin satamiin saapuvien laivojen öljy- ja polttoainevuodot sekä suurten laivojen syväysten edellyttämät ruoppaukset vahingoittaisivat merten ekosysteemiä. Karibian meren koralliriutoista upeimpiin kuuluvat Monkey Pointin rannikon koralliesiintymät olisivat vaarassa tuhoutua.
Kuivakanavan hyväksymistä ovat vastustaneet monet kunnat, joiden alueen suunniteltu rautatie halkoisi. Päätökset eivät koske pelkästään keskushallintoa, kuntien edustajat ovat huomauttaneet. He ovat arvostelleet koko prosessin epädemokraattisuutta. Kahden suuren sataman ja vapaakauppa-alueen rakentaminen johtaisi myös suureen väestön liikehdintään ja keskittymiseen useissa kunnissa.
Atlantin eteläisen autonomia-alueen (RAAS) aluehallitus protestoi voimakkaasti Nicaraguan hallituksen päätöstä rakentaa kanava alueen mailla sijaitsevien luonnonsuojelualueiden halki. Alkuperäisväestön yhteisöt, jotka ovat eläneet vuosisatoja näissä metsissä, kokevat asuinympäristönsä, maansa, metsänsä ja itsemääräämisoikeutensa olevan uhattuina. Heille kanavahanke edustaa kyseenalaista ”kehitystä”.
Väitetään, että kanavan rakentaminen ja toiminta loisi noin 20 000 työpaikkaa (joissakin arvioissa puhutaan 40 000 pysyvästä uudesta työpaikasta, KL). Se on hyvä uutinen maassa, jossa työttömiä on yli 600 000. Mutta kuka takaa, että kaikki työntekijät tulisivat olemaan nicaragualaisia? Nicaraguassa ei ole paljon tarvittavan tekniikan osaajia, joten todennäköisesti nicaragualaiset saisivat vaatimattomimmat ja kaikista heikoimmin palkatut työt.
Kirjoittajat ovat nicaragualaisen Jovenas ambientalistas -ympäristöjärjestön aktivisteja.