Lääketieteellinen antropologia on melko uusi tieteenhaara, joka katsoo lääketiedettä eri suunnasta kuin geenitekniikkaa ja uusia laitteita kehittävä biolääketiede. Alan uranuurtaja Arthur Kleinman vieraili Suomessa joulukuussa.

— Antropologia antaa lääketieteeseen uusia näkökulmia, sillä biologisin mallein ei pystytä selittämään kaikkia asioita, Harvardin yliopiston antropologian ja psykiatrian professori Arthur Kleinman selittää.

Hän mainitsee esimerkkinä, että köyhissä maissa on enemmän sairauksia kuin rikkaissa maissa ja kaikissa yhteiskunnissa köyhät ihmiset sairastavat eniten, myös psyykkisesti. Monet kehitysmaiden terveysongelmat ovat myös sosiaalisia, siksi niitä ei voi ratkaista yksilökeskeisyyteen ja teknologiaan perustuvan länsimaalaisen lääketieteen malleilla.

— Maailman terveystilastoissa korkeimmat sairausluvut kertovat äärimmäisestä köyhyydestä ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Esimerkiksi malaria ja kolera eivät suinkaan johdu trooppisesta ilmastosta, sillä ne ovat joskus olleet yleisiä myös Euroopassa ja Amerikassa, kertoo Kleinman.

— Kehitysmaiden yleisin sairaus ei kuitenkaan ole malaria, kolera tai aids, vaan depressio, vaikka siitä ei juuri puhuta, toteaa Kleinman, joka vetää Harwardin yliopistossa World Mental Health -projektia.

Hän jakaa depression kolmeen ryhmään, joiden välinen raja ei ole selkeä: masennus on tunnetila, jonka jokainen joskus kokee. Joskus se on myös vakava sairaus, ja joskus se on luonnollinen reaktio, olosuhteisiin, jotka ovat sen aiheuttaneet sen.

— Depressio liittyy jotenkin siihen, ettei ihmisillä ole valtaa, he eivät voi hallita omaa elämäänsä. Siksi ei olekaan ihme, että useimmissa maissa depressio on naisilla paljon yleisempää kuin miehillä. Naisten elämä on kaikkialla rankempaa kuin miesten. Esimerkiksi monissa Aasian maissa vaimojen hakkaamista pidetään aivan normaalina asiana, kertoo Kleinman, joka on asunut useita vuosia sekä Kiinassa että Taiwanilla.

Hänen mielestään psyykkiset sairaudet eivät ensisijaisesti selity yksilöllisillä tekijöillä vaan yhteiskunnallisilla vaikutuksilla.

Arthur Kleinman suhtautuu skeptisesti siihen, että länsimaalaisen mallin mukainen teollinen kehitys tekisi kehitysmaiden asukkaista terveempiä.

— Jotkut sairaudet vähenevät taloudellisen tilanteen paranemisen myötä, mutta tilalle tulee länsimaalaisia elintasosairauksia, joita ei ole aiemmin edes tunnettu, hän arvioi.

Esimerkkinä hän mainitsee sen, että syömishäiriöt lisääntyvät nopeasti Kiinassa, vaikka kymmenen vuotta sitten niitä ei siellä edes tunnettu. Kiinalaiset naiset ovat yleensä hyvin hoikkia, mutta laihduttaminen on yleistä varsinkin nuorten tyttöjen keskuudessa, jotka omaksuvat kauneusihanteita amerikkalaisista televiosiosarjoista. Laihduttamiskierre johtaakin yhä useamman kohdalla anoreksian puhkeamiseen.

Laihdutusvimma ja syömishäiriöt ovat yleistyneet myös Japanissa ja Koreassa, joissa ylipaino ei ole juuri kenellekään ongelma, koska perinteinen ruokavalio on hyvin erityyppinen ja vähäkalorisempi kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Kristiina Koivunen