1980-luvun alusta lähtien Guatemalan intiaanit ovat joutuneet pakenemaan vuoristokyliin asti levittäytynyttä sisällisotaa. Joulukuussa 1996 maassa kirjoitettiin rauhansopimus, johon virallisesti päättyivät 36 vuotta kestäneet levottomuudet.

Intiaanit hakivat turvapaikkaa muun muassa Meksikosta, jonne heitä sijoitettiin kolmeen eri osavaltioon. Virallisesti pakolaisia on ollut 50 000. Epävirallisia on luultavasti saman verran. Tiina Salmio oli kuusi viikkoa yhdellä näistä pakolaisleireistä tutustuen erityisesti naisiin ja lapsiin. Koulussa hän opetti englantia ja luki Pikku Prinssiä. Lisäksi lapsille järjestettiin ympäristöaiheinen siivoustalkoo leirin siisteyden parantamiseksi.

Maya Tecunin kylässä on noin 2 200 asukasta. Kylän vakiintuneeseen elämänmenoon kuuluu myös pankki, josta tarvitsevat saavat tukea työllisyysprojekteilleen.

— Sen sijaan kylän päiväkoti ei toimi. Äitejä ei ole saatu innostumaan näillä leireillä, mikä johtuu varmaan kulttuurierosta. Jos äidillä ei ole aikaa hoitaa lapsia, niin sisarukset hoitavat, kertoo Tiina.

Tiina Salmio on ensimmäinen suomalainen nuori, joka on osallistunut Camp Sadakoon, YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n projektiin nuorille, jotka ovat kiinnostuneita pakolaisasioista. Tiinan lisäksi Meksikossa oli töissä 11 muuta nuorta eri puolilta maailmaa.

— YK:n tehtävänä leirillä on kouluttaa ihmisiä, avustaa paluumuutossa ja lakiasioissa sekä ylläpitää asumuksen jokapäiväisiä toimintoja, luettelee Tiina, joka lähti matkaan melko vähäisin ennakkotiedoin.

Nyt UNHCR suunnittelee lopettavansa toimintansa leireillä, koska pikku hiljaa intiaanit joko palaavat Guatemalaan tai asettuvat Meksikoon.

— Erityisesti mieleeni jäivät lapset, joihin oli helppo tutustua. Leirillä heitä oli joka puolella. Täällä Suomessa ihmettelen, missä kaikki lapset ovat, tuumii iloisesti naurava Tiina.

Eeva Suhonen

Lisätietoja Camp Sadakosta saa Suomen Pakolaisavusta Hanna Nurmelta, puh: 09–644 079.