Kiinan tunnetuimman toisinajattelijan Wei Jingshengin, 47, marraskuun puolivälissä tapahtunutta vapauttamista kiiteltiin, muttei sen uskottu merkitsevän muutosta maan ihmisoikeuspolitiikassa. Tilanteen puutuneisuudesta huolimatta rikkomusten taustalle on kiivennyt muutamia mainitsemisen arvoisia vaikuttajia, joista — optimisti ajattelee — saattaisi ajan pyöriessä kehittyä se muutoksen tuuli, jota myötätuntoiset huokaukset ympäri maailmaa ovat taukoamatta koettaneet synnyttää.
Tärkeimpänä näistä on tietoisuus. Kun Wei Jingsheng ensimmäisen kerran 1979 tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen, yhdistettiin Kiina länsimaissa yleisimmin leikkisiin pandakarhuihin. Wein toisen vangitsemisen aikoihin 1994 päällimmäisenä symbolina toimi Tiananmenin vuoden 1989 verilöyly.
Ilmapiiri sekä teollisuusmaissa että Kiinassa on siis saanut voimakkaamman värityksen. Ihmisoikeusaktivistit painostavat länsimaiden hallituksia ottamaan Kiinan loukkaava ihmisoikeustilanne selvemmin huomioon maiden välisissä suhteissa. Kiinassa taas maan asukkaat uskaltautuvat jo puhumaan poliittisin perustein vangittujen omaistensa puolesta sosiaalisen ja taloudellisen ahdingon uhallakin. Pekingiin on jopa organisoitu tukiryhmä auttamaan mielipidevankien omaisia. Viikko vapauttamisensa jälkeen Wei Jingsheng itse yllytti hallituksia ja aktivistiryhmiä painostamaan Pekingiä, kunnes kaikki poliittiset vangit olisivat vapaita. Voimistuneen tietoisuuden paljastama syyllisyys tuskin antaa enää mahdollisuuksia Kiinan pyrkimyksille läntisten suhteidensa stabilisointiin ilman ihmisoikeuksien esille tuloa — tunnustamista.
Pieniä askeleita muttei riittävästi
Aktivistit pitävät Kiinan lisääntynyttä suostuvaisuutta dialogeihin merkkinä halusta turvata ulkomaisten sijoitusten pysyminen maan rajojen sisällä. Investointien määrän pudotessa ja kaupan teettäessä — useiden Aasian valtioiden devalvoitua valuuttansa — enemmän töitä Kiinalla ei enää ole samanlaista taloudellista vaikutusvaltaa kuin sillä oli vuosikymmenen alussa.
Hong Kong taas Kiinalle siirryttyään valtuuttaa maan erityiseen tarkkaavaisuuteen lisääntyneen länsimaisen huomion alla. Yhdysvallat on jo ilmoittanut käsittelevänsä saarta erillisen jäsenen tavoin Aasian ja Tyynenmeren maiden talousjärjestö APEC:n ja Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä sekä myöntävänsä sille etuuksia kaupan ja lentoyhteyksien suhteen niin kauan kun Hong Kong pysyy ”riippumattomana” emovaltiostaan. Kiina puolestaan allekirjoitti YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen viime lokakuussa ja ilmoitti samalla raportoivansa tuon sopimuksen vaatimusten mukaisesti vuosittain Hong Kongin puolesta. Allekirjoitus ei kuitenkaan ollut kuin vaatimaton askel todellisen edistyksen portailla, sillä ihmisoikeuksia ajatellen merkittävintä sopimusta — YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta — ei Kiina, presidentti Jiang Zeminin ”vakavasta harkinnasta” huolimatta, ainakaan vielä ole musteellaan tunnustanut.
Poliittiset vangit pr-pelinappuloina
Tähän asti mielipidevankeja, joita edelleenkin viruu Kiinan epäinhimillisissä vankilaolosuhteissa muutamia tuhansia, on käytetty poliittisen hyödyn periaatteella lämmittämään maan suhteita länsimaihin. Toimivana esimerkkinä tästä käy Wei Jingsheng itse. Vuonna 1993, vain kuusi kuukautta ennen hänen ensimmäisen 15 vankeusvuoden täyttymistä, Kiina päätti näkyvin elein vapauttaa Wein saadakseen tukea kampanjalleen isännöidä vuoden 2000 olympialaisia. Valinnan osuessa muille seurasi vuoden 1994 laaja pidätysaalto, jonka vaikutuksena myös Wei tuomittiin uudelleen 14 vuodeksi vankilaan hänen ”otettuaan osaa hallituksen kaatamiseen tähtäävään toimintaan”.
Tosiasiallisten muutosten mittarina voinee siis hyvinkin toimia esimerkiksi Wei Jingshengin 28-vuotias poika Wang Dan, joka viime syksynä tuomittiin uudelleen 11 vuodeksi vankeuteen. Hänen mahdollinen vapauttamisensa, muutoin kuin Clintonin tulevan Kiinan vierailun alla, olisi osoitus muustakin kuin todellisen vakavan kritiikin kiertämisestä vapauttamalla silloin tällöin yksi syyttä kahlittu mielipide.
Riko Saatsi
Lähteet: Inter Press Service, Amnesty International: China — no one is safe.