OECD:ssä neuvoteltavaa monenvälistä investointisopimusta (MAI) pidetään mittavimpana taloudellisen toiminnan säätelyaloitteena sitten maailmankaupan sääntöjen luomisen 1940-luvun lopussa. MAI-sopimus on, kuten neuvottelijatkin myöntävät, ”kova väline” ja sen tarkoitus on kattaa kaikki taloudellisen toiminnan alueet kansallista turvallisuutta ja yleistä järjestystä lukuun ottamatta. Siksi kansalaisjärjestöt hämmästelivät viime syystalvella hiljaisuutta hankkeen ympärillä ja nostivat sopimuksen julkiseen keskusteluun.

Ongelman ydin on siinä, että tähän mennessä sopimushankkeen päällimmäisenä tavoitteena näyttää olleen sijoitusten ja sijoittajien aseman ja oikeuksien turvaaminen. Vastuusta ja velvollisuuksista on kannettu vähemmän huolta. Seuraukset erityisesti ympäristö- ja sosiaalisektoreilla ovat selvittämättä.

Kepa esitti marraskuussa lukuisten muiden pohjoisen ja etelän kansalaisjärjestöjen tapaan että kansalaisyhteiskunnalle varattaisiin mahdollisuus vaikuttaa hankkeen valmistelussa ja että kireää neuvotteluaikataulua reilusti pidennettäisiin, jotta asia ehditään kaikissa maissa saada normaalin poliittisen keskustelun ja käsittelyn piiriin. Sen jälkeen sopimusluonnosta ovat kovin sanoin kritisoineet monet puolueet sekä mm. Europarlamentti ja Ranskan valtiovarainministeri.

Valmisteluprosessi on tullut julkisemmaksi ja avoimemmaksi. Nyt näyttäisi siltä, että neuvottelut pitkittyvät, ehkä myös mutkistuvat, jolloin poliittiselle keskustelulle jää enemmän tilaa ja aikaa. Hyvä näin. Tämän päivän eväillä parhaalta ratkaisulta tuntuukin se, että OECD-neuvottelut kariutuvat ja koko asia siirtyisi uudelleen harkittavaksi sellaiselle kansainväliselle foorumille, jolla myös kehitysmailla olisi jonkinlainen mahdollisuus vaikuttaa sopimusmallin perussisältöön.

Mahdollisuuksien kevät

Tiibet on nyt in. Elokuvia, dokumentteja, kirjoja, näyttelyitä ja muita Tiibet-aiheisia tapahtumia järjestetään tänä keväänä eri puolilla maata enemmän kuin yhteensä ehkä vuosikymmeniin aikaisemmin. On vaikea sanoa kummasta tiedotusvälineet ovat kevään aikana olleet ihastuneempia, Dalai Laman vai Richard Geren mahdollisesta vierailusta Taideteollisuusmuseon Tiibet-näyttelyn avajaisisssa.

Puoli vuosisataa Tiibetissä kestänyttä järjestelmällistä ja tehokasta kansanmurhaa sanotaan vuosisatamme kauheimmaksi. Yli miljoona tiibetiläistä on surmattu sitten 50-luvun ja sadat tuhannet munkit ja nunnat on ajettu pois tuhotuista luostareista. Kumppani kertoi viime syksynä (4/97) tiibetiläisten ongelmista ja pakolaisten määrän kasvamisesta aivan viime aikoina. ”Yleensä pakolaisia tulee vain talvisin, mutta tänä vuonna makuusalit ovat olleet täynnä koko ajan”, kertoi pakolaisten vastaanottokeskuksen johtaja lehtemme haastattelussa.

Tarvitseeko suomalainen solidaarisuusliike Hollywoodin tukea nostaakseen hyväksytyksi toiminnan kaukaisen maan ihmisoikeuksien puolesta miehitystä vastaan? Tuskin julkisuusbuumista haittaakaan on vaikka trendi-ilmiöt välillä tuskastuttavatkin.

Tänä keväänä on Aasian aika. Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto, järjestöt ja monenlaiset yhteistyökumppanit järjestävät kevään ja kesän aikana eri puolilla maata paljon Aasia-aiheisia tapahtumia ja näyttelyitä. Päätapahtuma järjestetään Oulussa 12.-17.5.

Mahdollisuuksien tori ei rajoitu Aasiaan. Monessa kaupungissa pääosin 16.5. järjestettävät kansalaisjärjestöjen monipuolista toimintaa esittelevät tapahtumat kokoavat satoja erilaisia järjestöjä ja maahanmuuttajien ryhmiä iloisiin kesäkauden avajaisiin. Mahdollisuuksien torit liittävät Suomen mukaan myös maailmanlaajuiseen Jubilee 2000-kampanjaan, joka tähtää kehitysmaiden velkojen anteeksiantoon. Samana päivänä kampanja tempaisee myös Birminghamissa G-8 –maiden huippukokouksessa.

Kevät on täynnä toivoa ja toimintaa. Mukaan vaan kaikki, jotka uskovat elämään myös ennen kuolemaa.

Juha Rekola

PS: ”Yli 120 vuotta sitten David Livingstone tietämättään avasi mantereen Euroopan valtojen ahneelle taistelulle, joka johti Afrikan itsemääräämisoikeuden menetykseen. Nyt Clintonin vierailun myötä Afrikka on jälleen uuden aikakauden kynnyksellä suhteessaan muuhun maailmaan.”

Mail and Guardian, Etelä-Afrikka, 27.3.1998