Sosialismin aikaan sarjakuva nähtiin Itä-Euroopassa kapitalistisena hapatuksena eikä sitä juuri suvaittu. Tällä vuosikymmenellä taidemuoto on alkanut versoa länsimaistuvissa maissa, mistä todistaa tammikuussa julkaistu englanninkielinen 164-sivuinen antologia Stripburek.

Stripburekin on julkaissut slovenialainen taiteilijaryhmä Stripcore, joka tuottaa sarjakuvan ohella graffitia, julisteita, musiikkia, videoita ja internet-sivuja. Albumin julkaisemista on rahoittanut itäisen Euroopan demokraattista kehitystä tukeva, miljonääri George Sorosin perustama Open Society -instituutti. Nimensä albumi on saanut slovenialaisesta pikaruoasta.

Mukana ovat Albania, Bosnia-Herzegovina, Kroatia, Tsekin tasavalta, Viro, Unkari, Liettua, Makedonia, Puola, Venäjä, Slovenia, Ukraina ja Jugoslavia. Näytteiden ohella jokaisen maan sarjakuvaelämästä on mukana lyhyt esittely ja yhteysosoitteita.

Entinen Jugoslavia vahvoilla

Edes sosialistisessa Euroopassa sarjakuva ei ollut aivan niin olematon otus kuin yleensä on helposti luultu. Esimerkiksi Unkarissa alan perinne ulottuu vuosisadan alkuun, vaikka sarjakuvan tunnusmerkkinä pidetty puhekuplien käyttö on ollut vähäistä. Kuva ja teksti pysyvät yhä hieman erillään Miloras Krsticin graafisesti upeissa näytteissä.

Länsimaisinta sarjakuvaa sosialismin aikaan tehtiin ehkä Puolassa, jossa Ranskassa menestyneen Grzegorz (tai Gregor) Rosinskin esikuvan mukaan tuotettiin perinteistä populaarisarjakuvaa, lähinnä tieteisfantasiaa.

Puolassa on järjestetty myös sarjakuvafestivaaleja. Jopa Kroatiassa pidettiin ensimmäiset alan festarit jo 1984, ja sarjakuvaväki perusti yhdistyksen 1985. Eniten Stripburekissa on sarjakuvia Jugoslavian alueelta ja niiden yleistasokin on paras.

Tilanne vaihtelee maittain runsaasti. Joidenkin maiden esittelytekstit ovat kattavia sekä historian että nykypäivän suhteen. Ukrainasta on löytynyt vain yksi piirtäjä, Igor Baranko, joka kertoo tuntevansa itsensä yksinäiseksi sarjakuviensa kanssa.

Stripburek keskittyy nuoriin tekijöihin, joiden työt pyrkivät taiteelliseen ilmaisuun eivätkä ensisijaisesti kaupalliseen menestykseen. Itäeurooppalaisen sarjakuvan perinne vaikuttaa vankemmalta kuin yleensä on luultu, mutta ei se valtavirtaa ole kuitenkaan koskaan ollut. Niinpä Stripburekinkin tekijöiltä puuttuu enimmäkseen suuri yleisö.

Esimerkiksi Neuvostoliitossa virisi perestroikan aikaan sarjakuvaliike, joka julkaisi omakustanteita englanniksi Moskovan länsimaisten asukkaiden kiinnostuksen vuoksi. Ilia Kitup kirjoittaa, että länsimaiden kiinnostus lopahti lyhyeen eikä kotimarkkinoita ehtinyt syntyä.

Kitup julkaisee kuitenkin yhä harrastuspohjalta sarjakuviaan englanniksi, mutta ei ole järin toiveikas alan ammattimaisen tulevaisuuden suhteen. Leikillään hän kyselee sarjakuvalle Marshall-apuprojektia.

Kommunismi kyllästyttää

Enimmäkseen Itä-Euroopan nuoret sarjakuvataiteilijat piirtävät samoista aiheista kuin länsimaiset kolleegansa: henkilökohtaisia sarjoja, joiden aiheet vaihtelevat unista ja muistoista arjen kuvauksiin ja psykedeelisiin kokeiluihin.

Muistoja sosialismista ja poliittista sisältöä on niukasti. Kommunismin sortumiseen ja yhteiskunnan muutoksiin viittaavat lähinnä kroatialaiset Darko Macan ja Sasa Jantolek. Molemmat käsittelevät muutoksen traumaattisuutta vivaihteikkaasti. Mutta useimmat tuntuvat kyllästyneen koko aiheeseen ja kuvaavat mieluummin todellisuutta muiden näkökulmien kautta.

Macanin ja Jantolekin sarjojen avulla voi raottaa verhoa syihin, joiden vuoksi kommunistit meikäläisestä näkökulmasta yllättäen yhä keräävät ääniä vaaleissa. Kommunismin sortuminen on ehkä lisännyt vapautta, muttei ole nostanut elintasoa. Kaikkinainen epävarmuus on lisääntynyt.

Laatu näyttää keskittyneen Puolaan ja Jugoslavian alueelle. Sieltä tulee sarjakuvan kerronnan parhaiten hallitsevia tekijöitä ja upeita graafisia tyylittelijöitä. Kehittyneisyys selityy pitkälti sillä, että noissa maissa on ollut suhteellisen vahva sarjakuvan perinne. Enki Bilal, yksi ranskalaisen sarjakuvan suurista mestareista, syntyikin Belgradissa.

Harri Römpötti

Stripburekia voi kysellä osoitteesta Forum Ljubljana, Metelkova 6, 1000 Ljubljana, Slovenia.