Erävoitto Nigerian ogoneille ja kansainväliselle solidaarisuusliikkeelle

”Yhteiset ponnistuksemme tuottivat hedelmää. Toukokuun 15. päivänä Batom Mitee pääsi vapaaksi kenraali Abachan verenhimoisten kiduttajien kynsistä”, kirjoittaa Kepan vieraaksi saapunut Ogonien eloonjäämisliikkeen johdon jäsen Komene Famaa.

Viime vuoden lopulla ujuttauduin useiden länsiafrikkalaisten raja-asemien läpi Ghanan pääkaupunkiin Accraan osallistuakseni Ogonikansan eloonjäämisliikkeen Mosopin kansainvälisen johtoryhmän kokoukseen. Turvallisuussyistä päätin matkustaa Ghanaan sellaista reittiä pitkin, joka oli pelkästään omassa tiedossani.

Pysyvästä oleskelupaikastani Roomasta lensin Togon pääkaupunkiin Loméen mukanani kolme painavaa matkalaukkua, jotka sisälsivät Beniniin paenneille ogonipakolaisille tarkoitettuja käytettyjä vaatteita. Minulta kesti monta tuntia päästä maahan, sillä matkalaukut kiinnostivat suuresti togolaisia tullimiehiä.

En aikonut maksaa lahjuksia, mutta tullimiehet varastivat passini ja onnistuivat lopulta kiristämään minulta 150 Yhdysvaltain dollaria. Olen kuullut, että tämä on länsiafrikkalaisten tullimiesten yleinen tapa hankkia lisäansioita. Illalla olin niin poissa tolaltani, että päätin lohduttaa itseäni usealla pullolla paikallista olutta.

Seuraavana päivänä olin jo Comen pakolaisleirillä Beninin tasavallassa tapaamassa ogonisukulaisiani ja tovereitani Ogonikansan nuorisoliitosta Nycopista. Olin ylenpalttisen iloinen nähdessäni nuoren serkkuni Zugurun. Hän oli äitini perheestä ensimmäinen, jonka tapasin paettuani Nigerian sotilasjuntan vainoa ulkomaille 1995.

Zuguru-serkku kertoi minulle elävästi niistä olosuhteista, jotka lopulta johtivat rakkaan äitini kuolemaan. Hän kertoi myös viimeisiä uutisia miehitetystä kotikylästämme. Kuuntelin serkkuni tarinoita ja olin ihmeissäni siitä, että hän oli onnistunut löytämään tiensä Beniniin.

Sitten muistin, että Siin kylän ihmiset olivat Ogonimaassa kuuluisia urheudestaan. Hehän olivat seikkailleet Atlantin vaahtopäissä pienillä puunrunkokanooteillaan kalastusretkillään Kameruniin.

Vietin yöni pakolaisleirissä ja lähdin kohti Accraa. Beninistä pääsee pikkubussilla Togon läpi suoraan Ghanaan. Rajanylitykset tulevat yleensä kalliiksi, mutta tällä kertaa en kohdannut suurempia ongelmia.

Perillä Accrassa tapasin suuren joukon ogoniaktiiveja, miehiä ja naisia, jotka uskovat aatteisiin, joiden puolesta Ken Saro-Wiwa seisoi ja antoi elämänsä. Viikon kestäneessä aivoriihessä pohdimme keinoja sorretun kansamme olojen edistämiseksi. Tapasin pitkästä aikaa myös Batom Miteen, entisen pankkivirkailijan ja Mosopin puheenjohtajan Ledum Miteen nuoremman veljen. Batom ei ollut aiemmin kiinnostunut politiikasta. Hän omistautui työlleen ja hoiti sen huolella. Hän työskenteli pankissa niihin aikoihin kun minut palkattiin suunnittelemaan pankin ulkoasua. Meistä tuli entistä läheisempiä, kun hän jätti pankin ja perusti vanhan kaverini Richard Nwaguan kanssa Klymax-baarin Borin kylään, ogonien vanhaan keskuspaikkaan.

Ogoni Klubin tiedottajana pystyin vaikuttamaan siihen, että järjestimme kokouksemme yleensä Batomin baarissa. Ajatuksena oli hankkia baarille julkisuutta ja houkutella lisää asiakkaita.

Ken Saro-Wiwan ja kahdeksan muun ogonin vangitsemisen jälkeen Batom alkoi toimia hyvin aktiivisesti Mosopissa. Vangituista vain hänen veljensä Ledum säilyi hengissä. Mosopin avainhenkilöt lähtivät maanpakoon, ja Nigeriassa toiminta siirtyi maan alle.

Riversin osavaltion turvallisuusjoukkojen miehitettyä Ogonimaan Batom joutui jatkuvasti sotilaiden hampaisiin. Lukuisien pidätyksien ja kidutuksen myötä Batom kehittyi hyvin paksunahkaiseksi johtajaksi.

Jälleennäkemiseni Batomin kanssa oli riemukas, haasteellinen ja välttämätön. Emme olleet tavanneet toisiamme yli kahteen vuoteen. Meillä oli Accrassa hauskaa. Batom ehdotti, että lähtisimme yhdessä muiden Ogonimaasta ja eri puolilta maailmaa tulleiden aktivistien kanssa tutustumaan suurkaupungin yöhön.

Väittelimme ja vertailimme kokemuksiamme keskenämme ja yhdessä muiden kanssa. Batom sanoi, että ogonien kampanjointi ulkomailla nakersi tehokkaasti sotilasjuntan hirmuvaltaa. Minä puolestani kehuin hänen peräänantamatonta työtään ruohonjuuritasolla.

Viikko kului nopeasti. Kokous päättyi, ja lähdimme omiin suuntiimme. Ennen lähtöä Batom halasi minua lujasti. Jäin katsomaan, kuinka hänen kookas olemuksensa kapusi pikkubussiin ja hän hymyili iloisesti suurten silmälasiensa alta. Ogonimaassa vietetään tammikuun 4. päivänä ogonipäivää. Myös ulkomailla ogonit valmistautuivat ogonipäivän viettoon: Britanniassa, Irlannissa, Italiassa, Kanadassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa ja tietysti Comen pakolaisleirillä Beninissä.

Ulkomailla järjestelyihin ovat osallistuneet myös lukuisat ystäväjärjestöt, kuten Ogoni Solidarity Irlannissa, Ogoni Freedom Campaign Australiassa, Sosialistinuorten kansainvälinen liitto sekä tietysti Maan ystävät ja Shell-boikottikampanjat eri maissa.

Italiassa järjestimme lehdistötilaisuuden, jossa tuomitsimme kenraali Abachan sotilasjuntan ja Shellin toimet. Seuraavana päivänä kuulimme huonon uutisen kotoa: Batom ja yli 50 muuta toveriamme oli vangittu ja viety salaiseen putkaan.

Käynnistimme massiivisen kansainvälisen kampanjan pelastaaksemme Batomin ja kaikkien muiden hengen. Paavi pyysi Nigerian-vierailullaan Batomin vapauttamista. Helsingin Sanomat kirjoitti Batomista pääkirjoituksessaan. Järjestöt osoittivat solidaarisuutta, ja yksittäiset ihmiset, kuten 14-vuotias suomalainen Riikka, lähettivät vetoomuksia.

Teidän kaikkien yhteiset ponnistukset tuottivat lopulta hedelmää, sillä toukokuun 15. päivänä Batom pääsi vapaaksi kenraali Abachan verenhimoisten kiduttajien kynsistä. Tätä kirjoitettaessa Batom on yhä sairaalassa. Hän on saanut hoitoa pidätyksen aikana saamiinsa vammoihin, jotka aiheuttivat hänelle osittaisen halvaantumisen. Päivittäisen voimistelun ja fysioterapian tuloksena hän kykenee jo liikuttamaan kaikkia raajojaan. Lääkärin mukaan hän on toipunut ihmeellistä vauhtia.

Batom on myös hyvällä tuulella, vaikka hän on kärsinyt useita menetyksiä. Päästyään vapaaksi hän sai kuulla vanhan äitinsä kuolleen. Sotilaat ovat takavarikoineet hänen autonsa, ryöstäneet hänen kotinsa irtaimiston ja sulkeneet Klymax-baarin.

Nigerian kelluessa poliittisessa epävarmuudessa ogonikansan tulevaisuus näyttää synkältä.

Komene Famaa

Kirjoittaja on kuvaamataidonopettaja ja Ogonikansan nuorisoliiton Nycopin pääsihteeri. Hän on tämän kesän Kepan vieraana Suomessa.