Mahdollisuuksien torit keräsivät taas tänäkin vuonna yhteen runsaasti toimintaansa esitteleviä kansalaisjärjestöjä. Pelkästään Helsingin torille VR:n makasiineille osallistui pöytineen yli 120 järjestöä. Toreja järjestettiin muualla Suomessa ainakin Oulussa, Tampereella, Lappeenrannassa, Jyväskylässä ja Inarissa.

Toreilla otettiin kantaa kolmannen maailman velkakysymykseen ja Helsingin torilla laukaistiin liikkeelle kansainvälisen Jubilee 2000 -kampanjan Suomen osuus. Helsingin ja Oulun toreilta avattiin tasatunnein suora puheyhteys Birminghamiin, jossa oli meneillään kampanjan kansainvälinen avaus. Samalla käynnistyi myös nimienkeruu velkojen peruuttamista vaativaan vetoomukseen monissa Euroopan, Afrikan sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan maissa.

Suomessa kampanjan taustavoimina ovat Kepa, Ammattiliittojen solidaarisuuskeskus ja Kirkkojen vastuuviikot. Mukaan kampanjaan on ilmoittautunut 40 suomalaista kansalaisjärjestöä. Kampanjan suojelijana toimii arkkipiispa John Vikström.

Oivallista tunnelmaa Oulussa

Oulun Mahdollisuuksien tori veti yli 10 000 henkeä aurinkoiselle kauppatorille ihmettelemään regeetä, rokkia, salsaa, kasvomaalausta, breakdancea ja muuta ohjelmaa. Birminghamista kuultiin Jubilee-tunnelmia suorassa puhelinyhteydessä pariin otteeseen. Järjestöpöytien luona syntyi vilkasta keskustelua muun muassa kehitysmaiden velkakysymyksestä, ekosähköstä, uskonnosta ja kulttuurien kohtaamisesta.

Herätys koko slummi!

Ilvehtijät hyppelehtivät lavalle rummunpäristyksen saattamina. Tämä intialainen teatteriryhmä ei pyri ainoastaan viihdyttämään yleisöään. Tarina vie kolmen tyttären isän onnettomiin tunnelmiin: miestä halveksitaan ja käytetään hyväksi. Köyhä mies joutuu ottamaan lainaa saadakseen tyttärensä naimisiin, mutta tämäkään raha ei tyydytä kosijoita, joiden vaatimukset käyvät yhä hurjemmiksi: koruja, juhlia, moottoripyörä…sitten tytär kelpaa. Lopulta nuori nainen saa tarpeekseen ja yleisö yhtyy hänen vastalauseeseensa: Ei! Ei enää! Myötäjäishait ulos talosta ja vankilaan!

Teatteriryhmän nimi on Jagran, joka tarkoittaa heräämistä. Jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan Jagran on kiertänyt Intian maaseudulla ja kaupunkien slummeissa herättämässä tietoisuutta muun muassa väestönkasvun, mustan pörssin kaupan, huumeiden, korruption, myötäjäisten ja puhtaan veden puutteen aiheuttamista ongelmista. Esitykset suunnitellaan usein yhdessä kyläläisten kanssa.

Kerran slummin asukkaat vaativat Jagrania improvisoimaan näytelmän paikan päällä samalla kun he kertoivat tarinan mustan pörssin kauppiaasta, joka möi köyhille tarkoitettua tavaraa tuplahinnalla takaovesta, vaikka väitti köyhille tavaran loppuneen. Slummin naiset raportoivat kauppiaasta poliisille ja hänet pidätettiin.

Jagranin luodessa kuvaa törkeästi käyttäytyvästä kauppiaasta ihmiset suuttuivat ja alkoivat kivittää näyttelijää, koska eivät ymmärtäneet että kyseessä oli näytelmä. Näyttelijän henki pelastui slummin naisten puuttuessa asiaan: ”Älkää kivittäkö. Heidän pitää kertoa muille mitä täällä tapahtui, jotta muutkin köyhät osaavat pitää kiinni oikeuksistaan.”

Jagranin isä on Aloke Roy, entinen maalari ja kuvanveistäjä, nykyinen teatteriohjaaja sekä ikuinen haaveilija, idealisti ja ajattelija. Jagranin äidiksi voi puolestaan kutsua ohjaajan puolisoa Aunjona Royta, joka jätti rikkaan ja suojatun elämän ja ryhtyi pantomiiminäyttelijäksi.

Myötäjäisistä kertova näytelmä on hänelle aiheeltaan läheinen; järkyttihän Aunjona Roy vanhempiaan kieltäytymällä järjestetystä avioliitosta, menemällä töihin ja viimein vaimoksi miehelle, jolla ei ole perinteistä, arvostettua ammattia. Järkytyksestään toivuttuaan vanhemmat järjestivät parille perinteiset häät — lukuunottamatta myötäjäisiksi annettavia lahjoja, joista Aloke Roy periaatteensa mukaisesti kieltäytyi.

Väestönkasvun aiheuttamista ongelmista huolestunut pariskunta hankki vain yhden pojan, mutta heidän siipiensä suojaan on hakeutunut parikymmentä teatterikärpäsen puremaa — useimmat köyhiä ja lukutaidottomia ihmisiä, jotka ovat ihastuneet Jagranin viestiin ja vitseihin.

Sini Kuvaja