Daouda Touré on Ghanan kunniapääkonsuli Suomessa. Hän edistää Suomen ja Ghanan välisiä taloudellisia, tieteellisiä ja kulttuurisuhteita ja työssään Helsingin kaupungin opetusvirastossa hän vastaa uusien koulujen suunnittelusta ja vanhojen peruskorjauksesta. Nyt jo supisuomalainen pääkonsuli tunnetaan nyrkkeilypiireissä paremmin Bombana, Mustana Pommittajana.
Helsingin Kallio ei ole suosituinta diplomaattialuetta, mutta siellä sijaitsee Ghanan tasavallan pääkonsulaatti. Se sijaitsee siellä, koska konsuli itse sattuu työskentelemään Helsingin kaupungin opetusviraston arkkitehtina ja opetusvirasto sattuu sijaitsemaan Elannon vanhassa tiililinnassa, jossa punapääoma ei enää sattuneesta syystä pullistele.
Ei maailma pelkkää sattumien soppaa ole, mutta niillekin on annettava oma sijansa. Sattumalla oli osaltaan sormensa pelissä siinäkin, että konsuli Daouda Touré on jo vuosikymmeniä ollut Suomen kansalainen. Alun perin hän aikoi opiskella arkkitehdiksi Pariisissa ja palata sitten synnyinmaahansa Norsunluurannikolle.
Tai missä se synnyinmaa alun perinkään on? Daoudan suku ja heimokin oli kahdessa eri maassa, kun siirtomaaisäntien piirtämät rajat olivat mitä ne olivat. Isä oli islamilainen pappi Ghanassa, mutta itse hän syntyi Norsunluurannikolla Abidjanissa. Siellä hän myös kasvoi ja kävi koraanikoulua, sitten englantilaista ja ranskalaista koulua. Varhaisessa vaiheessa harrastukseksi tuli nyrkkeily.
— Yleisurheilu, jalkapallo ja nyrkkeily olivat suosituimmat urheilulajit. Minä nyrkkeilin koulussa paitsi koraanikoulussa, jossa Allahin ilmoituksen tutkimisessa oli riittävästi työtä.
Eikä hän nyrkkeillyt ollenkaan huonosti. Hänestä tuli Länsi-Afrikan juniorimestari ja niiltä ajoilta on myös peräisin hänen lempinimensä Bomba, Musta Pommittaja, jolla hänet tunnetaan edelleen paremmin kuin Daouda Touréna. Nimellä ei siis ole mitään tekemistä Nurmeksessa sijaitsevan Bomba-talon kanssa, vaikka hän onkin jo niin suomalainen, että voisi ollakin. Nurmeksen Bomba muistuttaa enemmän pömpöösiä.
Opin tie vie Pohjolaan
Bomba nyrkkeili ja kävi koulunsa loppuun. Tenkkapoo tuli jatko-opinnoista, koska Norsunluurannikolla ei ollut yliopistoa.
— Lähdin 60-luvulla Pariisiin ja aloitin siellä arkkitehtuuriopinnot. Ehdin opiskella vasta kaksi vuotta, kun levottomuudet alkoivat. Koulu oli jo Napoleonin aikoihin perustettu ja sen opetusmenetelmät periytyivät myös sieltä. Opiskelijat vaativat uudistuksia opetukseen ja neuvottelimme jopa Ranskan opetusministerin kanssa. Kun sopimukseen ei päästy, koulu suljettiin koko lukuvuodeksi vuonna 1965. Bomba ei jäänyt seuraamaan Ranskan orastavaa opiskelijakumousta, vaan jatkoi edelleen pohjoiseen. Hän tuli nyt Tanskaan.
— Olin kiinnostunut pien- ja rivitalojen rakentamisesta sekä yhdyskuntasuunnittelusta, koska katsoin, että niistä olisi hyötyä omalle maalleni. Tanskalainen professorini suositteli minulle Suomea ja kun pääsin Teknilliseen Korkeakouluun, muutin tänne. Valmistuin Otaniemestä arkkitehdiksi 1973 ja suunnittelin diplomityönäni Mikkolan koulukeskuksen Korsoon.
Nyt oli tehtävä ratkaisuja tulevaisuuden suhteen. Daouda Touré vietti vähän aikaa Norsunluurannikolla, mutta hän halusi jatkaa opintojaan. Hän sai työpaikan Espoon kaupungilta ja 1977 hän suoritti tekniikan lisensiaatin tutkinnon.
— Suomessa siirryttiin silloin asteittain peruskouluun ja lisensiaattityöni aiheena oli kansakoulun muuttaminen peruskouluksi. Kouluja suunnittelen edelleen opetusvirastossa, mutta lisensiaattitutkinnon jälkeen työskentelin kolmisen vuotta Otaniemessä, jossa kartoitimme säilyttämisen arvoisia rakennuksia koko Suomen alueelta. Perustin myös oman arkkitehtitoimiston ja se on minulla edelleen.
Vaimo ja lapset olivat suomalaisia ja niin oli Bombakin, joka oli ottanut Suomen kansalaisuuden.
Ghanan kultainen historia
Daouda Touré on vuodesta 1995 ollut Ghanan kunniapääkonsuli Suomessa. Hän ottaa tehtävänsä vakavasti ja suunnittelee parhaillaan suomalaisten ja ghanalaisten liikemiesten tapaamista syyskuussa yhteistyössä Ulkomaankauppaliiton kanssa. Ensi vuonna vastaava tilaisuus on tarkoitus järjestää Ghanan pääkaupungissa Accrassa.
— Konsulin tehtäviini kuuluu taloudellisten, tieteellisten ja kulttuurisuhteiden edistäminen maittemme välillä. Pidän taloutta siinä mielessä ensisijaisena, että jos kauppa ja yritystoiminta kukoistavat, ne luovat varallisuutta ja edellytyksiä myös tieteen ja kulttuurin kehittymiselle.
— Maailmassa on paljon puhetta ja kauniita eleitä, mutta pidän parhaana keinona kaupan edistämiselle saattaa liikemiehet suoraan toistensa yhteyteen. Silloin he voivat tutustua toistensa tuotteisiin ja mahdollisuuksiin sekä tehdä päätökset mahdollisesta yhteistyöstä. Viralliset organisaatiot molemmissa maissa ovat edistämässä tätä yhteistyötä ja auttamassa takuiden järjestämisessä.
Suomen ja Ghanan välisessä kaupassa on paljon kehitettävää, sitä voi verrata pakanamaan karttaan, joka on täynnä tutkimatta jääneitä valkoisia aukkoja. Suomen vienti Ghanaan oli vuonna -94 arvoltaan 31,5 miljoonaa markkaa ja tuonti 5,5 miljoonaa. Määrät eivät ole siitä paljon muuttuneet. Tärkeimmät vientituotteet olivat koneet, laitteet ja kuljetusvälineet sekä paperi ja pahvi. Tuonnista suurin osa oli mangaanimalmia, mutta myös jonkin verran puutuotteita Suomeen rahdattiin.
— Ghana on luonnonvaroiltaan rikas maa, konsuli muistuttaa.
— Maassa on kulta- ja timanttikaivoksia, viljelykasveja ovat muun muassa hedelmät, kahvi ja kaakao ja myös tekstiiliteollisuuden tuotteita viedään jonkin verran.
Maa tunnettiin vielä siirtomaavallan aikana nimellä Kultarannikko.
— Vallankaappausten aika on ohi ja Ghana kehittyy nykyisin demokratiana. Siinä missä Suomi markkinoi itseään porttina idän ja lännen välillä, Ghana on portti läntiseen Afrikkaan. Maan koulujärjestelmä on pitkälle kehittynyt ja opiskelijoita tulee maanosan itärannikolta saakka.
Konsulin sydän lyö kehässä
Rakkain harrastus Bomballe on edelleen nyrkkeily. Hän on lähes jokailtainen vieras Viipurin Nyrkkeilijöiden salilla Ruskeasuolla. Hän on jo vuosikymmenet vetänyt poikien nyrkkeilykoulua ja muutaman vuoden ohjannut myös naisten kuntonyrkkeilyä Kalliolan opistolla.
— Järjestän naisten ystävyysottelun Accrassa, kun Helsingistä ja Accrasta tulee ystävyyskaupungit, hän nauraa.
Nauravainen hän on muutenkin ja nauru auttaa myös diplomatian kehässä, kun on ratkaistava, onko oikea lähestymistapa koukku vai suora.
— Rakastan työskentelyä nuorten parissa. Sanon pojille, että tulkaa salille purkamaan aggressionne reilussa kamppailussa älkääkä menkö kadulle hakkaamaan heikompianne.