Sata vuotta sitten Lontoon Crystal Palacelta alkanut automobiilien ja muiden ahnehtivien moottoriajoneuvojen surullinen surmasarja on tähän mennessä yksin onnettomuuksissa vaatinut jo yli 30 miljoonan ihmisen hengen. Pakokaasujen mustaaman auringon alla tuhosuuntaus pahenee.
Kansainvälinen Punainen Risti arvioi tämän vuotisessa Maailman katastrofiraportissaan, että liikenne kasvaa nykyisestä nelinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Puolet lisäyksestä tulee kehitysmaihin.
Jo 2020, jolloin liikenteen määrä on nykyiseen verrattuna kaksinkertainen, kolarit tappavat ja vammauttavat enemmän ihmisiä kuin sodat, tuberkuloosi, HIV tai hengitystiesairaudet. Vain mielenterveysongelmat ja sydänsairaudet lienevät tuolloin tuhoisampia. Maailmanlaajuisesti liikenneonnettomuudet ovat jo nykyään suurin yksittäinen kuolinsyy 15–44 vuotiailla miehillä.
Ongelma kasautuu kehitysmaihin, joissa nykyisin tapahtuu 70 prosenttia onnettomuuksista. Punainen Risti on arvioinut maiden taloudelliset kustannukset menetettyjen työvuosien (keskimäärin 25 vuotta/kuolemantapaus), sairaalakulujen ja omaisuuden vaurioitumisen mukaan. Arvion perusteella onnettomuudet aiheuttavat kehitysmaille lähes 300 miljardin markan menoerän, mikä on melkein yhtä paljon kuin niiden vastaanottama kansainvälinen apu.
Auto ajaa köyhän yli
Kehitysmaiden liikennekuolemien määrä on teollisuusmaihin verrattuna huima. Erot yksittäistenkin maiden välillä ovat merkittävät. Teollisuusmaissa keskimäärin alle viisi ihmistä 10 000 rekisteröityä ajoneuvoa kohden saa surmansa, kun vastaava luku Intiassa on 40, Bangladeshissa 77, Ghanassa 111 ja Etiopiassa 192. Huolimatta huomattavasti suuremmasta ajoneuvomäärästä Euroopan ja Pohjois-Amerikan kuolonuhrien määrä liikenteessä on alle puolet Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan yhteenlasketuista liikennekuolemista.
Erot selittyvät monella syyllä. Kehittyneissä maissa parempikuntoiset autot ja tiet, turvallisemmat liikennejärjestelyt, turvallisuuskampanjat ja turvavyöpakot ovat vähentäneet onnettomuusriskiä. Kehitysmaissa taas tiet täyttyvät moottoriajoneuvoista, pyöräilijöistä, jalankulkijoista ja eläimistä; samoin liikennevalistus sekä ensiapu- ja sairaalapalvelut ovat heikommat.
Eniten onnettomuuksista kärsivät köyhimmät ihmiset ja nuoret. Skotlantilainen tutkimus osoitti, että Edinburghin köyhällä alueella asuvat ihmiset joutuivat rikkaiden alueella asuvia todennäköisemmin liikenneonnettomuuksiin. Näin, vaikkei suurimmalla osalla heistä ollut edes autoa. Alle 15-vuotiaana henkensä menettäneistä kolareissa taas saa surmansa 15 prosenttia kehitysmaiden ja kuusi prosenttia teollisuusmaiden ihmisistä.
Riko Saatsi