Colors on lehtimaailman kummajainen. Se on graafisesti upea kuvalehti, joka on yhtä lailla kiinnostunut syömishäiriöistä, länsipapualaisten hiustyyleistä, homo-olympialaisista, strutsien kasvattamisesta kuin japanilaisesta sukkamuseosta. Se on ainoa tuntemani lehti, joka voisi omistaa kokonaisen numeron pienelle itäkuubalaiselle Baracoan kylälle. Tai julkaista lehden, jossa ei ole lainkaan sanoja.
Oletko halunnut tietää, minkälaisiin ongelmiin ylipainoiset ihmiset joutuvat matkustaessaan tai miltä tuntuu kuolla? Ei hätää, Colors vastaa näihinkin kysymyksiin. Ja siinä sivussa se kertoo Norsunluurannikon naisten mielipiteitä avioliitosta ja esittelee luodinkestäviä minkkiturkkeja.
Colors on taatusti ansainnut globaalin kuvalehden tittelin. Kattava paikallisista ihmisistä koostuva avustajaverkosto takaa sille tuoreimman tiedon ympäri maailmaa — olipa kyseessä sitten maorien reggae tai transvestiittien kauneuskilpailu Kolumbiassa. Esimerkiksi taivasteemanumeroa varten lehden tekijät haastattelivat lähes 2 000:a ihmistä Pekingin ateisteista Mexico Cityn buddhalaisiin.
Globaalius näkyy myös siinä, että jokainen numero julkaistaan kaksikielisenä — englanniksi ja viidellä muulla kielellä. Lehteä myydään 80 maassa.
Colorsin ainutlaatuisuuden takana on pitkälle yksi mies: Oliviero Toscani. Benettonin yhtä aikaa tyylikkäiden ja kantaa ottavien, usein myös shokeeraavien mainosten luojana tunnettu Toscani on koonnut ympärilleen lahjakkaiden ja visionääristen tekijöiden joukon, jotka saavat lehden elämään. Kuvaavaa on, että Colorsin työntekijöiden keski-ikä on vain 26 vuotta.
Hiuksista asiaa
Jos Colorsista saa helposti kuvan kepeänä, globaaliin triviaan keskittyvänä lehtenä, on syytä painottaa myös sen vakavaa, kantaa ottavaa puolta. Vaikka lehti välttää sormella osoittavaa ja saarnaavaa asennetta, ei se pelkää puhua ympäristön tuhoutumisen, pakolaisuuden tai sodan kaltaisista ikävistä asioista. Esimerkiksi yksi numero on omistettu rasismille, toinen aidsille.
Muita Colorsin teemoja sen 27 numeron historiassa ovat olleet muun muassa aika, urheilu, tupakointi, uskonto ja läski. Shoppailua on käsitelty eri näkökulmista kolmessa numerossa. Lehti liikkuu sujuvasti kuoleman kaltaisista abstrakteista teemoista hyvinkin läheiseen konkretiaan — vaikkapa hiuksiin.
Colors on kaikin puolin suorastaan häkellyttävän hyvä. Vain harva viestin jaksaa nykyisessä informaatiotulvassa selvittää, mitä nigerialaiset talonpojat ajattelevat tai mitä liikkuu srilankalaisen naisen mielessä. Tekstit ovat nokkelia ja loistavasti kirjoitettuja. Taitto on selkeä ja johdonmukaisen tyylikäs, ja kuvat ovat poikkeuksetta upeita — ei vähiten Toscanin takia. Kaiken kukkuraksi Colors onnistuu olemaan vielä erinomaisen viihdyttävä lehti, jonka ahmii välittömästi käsiin saatuaan kannesta kanteen. Ellei lehteä tuntisi paremmin, voisi sen luulla olevan mielikuvitustuote — tai jotain sellaista, josta saa lukea vain Colorsin sivuilta.
Oras Tynkkynen