Etiopia luo parempaa elämää lainarahalla
Etiopiassa on saatu hyviä kokemuksia mikroluottojen myöntämisestä. Pienten lainojen avulla luodaan kylien asukkaille edellytykset kohentaa itse elintasoaan.
Pitkät välimatkat ovat yksi kehitysyhteistyön kompastuskivistä Etiopiassa. Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla, pitkien matkojen päässä lähimmästä sairaalasta, koulusta ja jopa tiestä.
— Ulkomaalaiset eivät ymmärrä, miten vähän tiestöä Etiopiassa itse asiassa on, sanoo Nequest Makonnen, joka työskentelee YK:n kehitysohjelman UNDP:n aluetoimistossa.
— Jolleivät ihmiset tiedä, miten kaukaisiin kyliin löytää, on apua tietysti vaikea saada perille. Juuri heikko infrastruktuuri tekee kehitysaputyöstä niin vaikeaa.
Kehitystyössä on tärkeää myös yksittäinen kyläyhteisön toiminnan ymmärtäminen. Nykyään panostetaankin kansalliseen toimeenpanoon (national execution). Käytännössä se tarkoittaa, että etiopialaiset päättävät itse siitä, mihin ja miten kehitysapuvarat sijoitetaan.
Nyt toimintaansa ovat aloittamassa paikalliset järjestöt, joiden tarkoituksena on päästä kontaktiin niiden ihmisten kanssa, jotka asuvat kaukaisissa kylissä tiettömien taipaleiden takana. Työ on hidasta, mutta siitä on saatu rohkaisevia esimerkkejä.
Säästäminen kannattaa
ACSI (Amhara Credit and Savings Institution) myöntää UNDP:n avulla mikroluottoja Amharan alueen ihmisille. Järjestöä edustava Alemu Tessumu kertoo, että luotoilla on onnistuttu kohentamaan yli 2000 ihmisen elintasoa sen jälkeen, kun toiminta aloitettiin vuonna 1997.
— Yksi köyhyyden ongelmista piilee siinä, että köyhä ihminen alkaa helposti uskoa kohtaloonsa, Tessemu toteaa.
— Köyhyys on ikään kuin vitsaus tai rangaistus, josta ei voi päästä omin toimin eroon. Päivittäisen leivän hankkimisesta tulee elämän perussisältö, eikä energiaa riitä juuri muuhun — viimeiseksi siihen, että ajattelisi tulevaisuutta tai suunnittelisi huomispäivää.
Alemu Tessemun mukaan ACSI on onnistunut paitsi vähentämään köyhyyttä myös luomaan uskoa siihen, että säästäminen ja tulevaisuuteen panostaminen kannattaa. Lainanottajien täytyy käydä 20 päivän kurssi, jolla opetellaan oman talouden hallintaa. Peräti 95 prosenttia lainaajista maksaa velkansa takaisin.
Ompelukoneella menestykseen
Mantey Bosh Tadesse asuu Weredan kylässä. Hänen miehensä viljelee maata, ja Tadessa otti sitä varten lainaa noin vuosi sitten.
Lainan suuruus oli 600 birriä eli noin 480 markkaa, joka vastaa Tadessen puolen vuoden palkkaa. Tällä summalla hän sai ostetuksi kaksi lammasta ja säästi kokoon sen verran, että sai vielä kaksi lammasta lisää. Pian hän aikoo ottaa toisen lainansa ja ostaa härän.
— Omistan nyt paljon karjaa, sanoo Tadesse ylpeänä. — Elämämme on muuttunut parempaan suuntaan. Voimme ostaa työkaluja maanviljelykseen, ja meillä on varaa jopa uusiin vaatteisiin.
Murot Fusa on myös kotoisin Weredan kylästä. Hän on räätäli, ja hän on juuri ottanut toisen kerran lainaa. Ensimmäisellä lainallaan hän osti ompelukoneen, ja pian hän sai ansaittua riittävästi markkinapaikan lähellä olevan työhuoneen vuokraamista varten.
— Aikaisemmin minulla oli tuskin tarpeeksi rahaa päivän ruokaa varten. Nyt ansaitsen 400 birriä kuukaudessa, ja palkkani riittää myös veljeni ja siskoni elättämiseen.
Kollektiivista ajattelua
Etiopialainen kulttuuri korostaa yhteisön merkitystä. Ihminen nähdään osana kokonaisuutta, kollektiivia. Tämä on tärkeämpää kuin yksilöllisyys. Niinpä se, että kyläläinen lainaisi yksin rahaa tai ottaisi lainan pankista, on usein poissuljettu vaihtoehto.
— Laina otetaan porukalla, Alemu Tessemu sanoo. Jokaisella lainanottajalla täytyy olla joukko takuumiehiä, ja tämänkaltainen ryhmäajattelu sopii hyvin kyläläisille. Lainanottajat tarvitsevat toistensa tukea ja hyväksyntää.
Kahsay Beru on kutoja, ja hän myy perinteisen sinisiä ja vihreitä kankaitaan torilla 16 birrin hintaan. Beru oli ensimmäinen lainanottaja nykyisten monien ACSI:n luotonhakijoiden joukossa.
— Olen 29-vuotias, ja minulla on vaimo ja lapset elätettävinä. Otin 500 birrin lainan ostaakseni niitä tarvikkeita, joita tarvitsin toimintani laajentamiseksi. Nyt olen hankkinut niin paljon rahaa kankaillani, että voin ostaa härän, Beru iloitsee.
Käsityöläiset aliarvostettuja
Weredan kylässä asuu 400 perhettä, joista 70 on ottanut lainaa ACSI:lta. Rahat investoidaan karjaan, maanviljelyyn tai erilaisten torilla myytävien tavaroiden tuotantoon. ACSI yrittää kannustaa ihmisiä erityisesti käsityöläisyyteen, joka on Etiopiassa perinteisesti ollut aliarvostettua työtä.
— Omien käsintehtyjen tuotteiden myynti torilla on aivan yhtä arvokasta kuin se, että ansaitsee leipänsä maanviljelyksestä. Kaikki eivät voi olla maanviljelijöitä. Viljelyskelpoista maata ei yksinkertaisesti riitä kaikille, Tessemu sanoo.
Laku Worku on maanviljelijän vaimo, joka on juuri ottanut ensimmäisen 500 birrin suuruisen lainansa. Hän investoi pyörivään lihavarrasrullaan, jota hän käyttää injeran, kebab-tyyppisen etiopialaisen perinneruoan valmistukseen.
— Alussa mieheni suhtautui vähän epäröiden tähän hankkeeseeni, mutta nykyään hän on hyvin ylpeä minusta, Worku sanoo. Perhe aikoo ottaa lisää lainaa ostaakseen härän.
Köyhimmistä aloitettava
Weredan kylään ei ole tietä, ja matkanteko jalan lähimpään kaupunkiin vie neljä tuntia. Joka kuukausi kylän edustaja matkaa kaupunkiin ottaakseen osaa kaupunginvaltuutettujen kokoukseen. Tällä samaisella matkalla Weredan kylän johtaja tapasi ACSI:n edustajan ensimmäistä kertaa yli vuosi sitten.
— Toivon, että meillä olisi enemmän rahaa. On ihmisiä, jotka asuvat vieläkin kaukaisemmissa ja eristyneemmissä paikoissa kuin Weredan kylän asukkaat, ja heilläkin on tarvetta pistää pyörät pyörimään, toteaa Alemu Tessemu.
— Meidän täytyy aloittaa juuri täältä, näiden köyhimmistä köyhimpien luota, jotta saamme Etiopian omille jaloilleen.
Katarina Wallentin
Käännös: Minna Elo