Taloudellinen globalisaatio osallistumisen esteenä?
Diktatuurien kaatuminen ja markkinatalousdemokratiaan siirtyminen — poliittinen globalisaatio — on lisännyt Keski-Amerikan alkuperäiskansojen poliittista osallistumista. Talouden globalisaatio sen sijaan suosii ylikansallisten yritysten toimintaa alkuperäiskansojen alueilla. Näyttääkin siltä, että villit markkinavoimat syövät poliittisesta avautumisesta saadun hyödyn.
Vielä 1970-luvulla Keski-Amerikassa pitivät valtaa tuimailmeiset, koppalakkiset kenraalit. Alkuperäiskansoille sotilasdiktatuurit olivat häikäilemättömän raakoja. Guatemalassa kenraali Efraín Ríos Montt poltatutti maan tasalle satoja intiaanikyliä 80-luvun alussa. Virallisesti alkuperäiskansoja ei ollut olemassa.
Kansainvälinen paine ja uusien kansanliikkeiden rohkea toiminta johtivat 80-luvulla sotilasdiktatuurien kaatumiseen. Valtaan nousivat pukuun ja kravattiin sonnustautuneet, konservatiivisten rahasukujen edustajat. Sotilaseliitti vaihtui poliittiseen eliittiin.
Neuvostoliiton hajottua muodollista demokratisoitumista on tapahtunut kaikkialla maailmassa. On alettu puhua poliittisesta globaalistumisesta, eli yhden poliittisen mallin – markkinatalousdemokratian – levittäytymisestä kaikkialle maailmaan.
Keski-Amerikassa poliittinen globaalistuminen on – puutteistaan huolimatta – merkinnyt armeijoiden rivien harvenemista ja puolustusministeriöiden siirtymistä siviilivallan alle.
Toinen 90-luvun ilmiö on ollut alkuperäiskansojen entistä näkyvämpi poliittinen rooli. Vielä 80-luvun alussa olisi tuntunut absurdilta nähdä kansallispukuun pukeutunut maya-intiaani Guatemalan parlamentissa. Nyt näky on jo osa arkipäivää.
JUKKA-PEKKA ARONEN