”Ihmiset tekevät päätökset tässä maailmassa. Päätöksenteossa ei ole kyse jostain sellaisesta ilmiöstä kuin sää, johon ei voida vaikuttaa.” Susan Williams, Tennessee Highlander -koulutus- ja tutkimuskeskus, Yhdysvallat.

IGGRI eli The International Group on Grassroots Initiatives kääntyy hiukan vaikeasti suomeksi. Päänvaivaa suomalaisille järjestäjille aiheutti varmasti myös Helsingin konferenssin tunnus ”Expanding People’s Spaces in the Globalising Economy”, jonka suomennos ”Lisää tilaa ihmisille globalisoituvassa taloudessa” ei välttämättä heti aukea valistuneemmallekaan kansalaiselle.

Joka tapauksessa nykyisen globalisaatiokehityksen vastustaminen on asia, joka yhdistää iggriläisiä. Kansainvälisesti tunnetuista talous- ja yhteiskuntakriitikoista koostuva ryhmä perusti IGGRI:n virallisesti 13 vuotta sitten. Sen jälkeen löyhästi toimiva ryhmä on pitänyt seitsemän suurempaa kokousta. Helsingin kokous oli niistä osanotoltaan laajin, sillä kutsuttujen joukossa oli runsaasti myös ruohonjuuritason toimijoita.

Iggriläiset ovat ennen kaikkea huolissaan talouden kontrolloimattomasta ylivallasta, joka jyrää alleen paikalliset taloudet, tunkee ylikansallista ”modernia” kulttuurimallia pallomme jokaiseen sopukkaan ja syventää rikkaiden ja köyhien välistä kuilua ennen kokemattomalla vauhdilla. Poikkikansallisten jättiyritysten määräämässä maailmassa ei ole tilaa ihmisille, ei tasa-arvoon perustuvalle yhteiskuntamallille, ei todelliselle demokratialle eikä moraalisille ja eettisille pohdinnoille.

Tavoitteena maailmanlaajuinen verkostoituminen

IGGRI:n agenda on runsas vyyhti ja sen kelaaminen auki avoimella dialogilla hyvin erilaisia visioita maailmasta ja sen muuttamisesta omaavan porukan kesken voi olla vaikeaa, mutta se voi hyvinkin edesauttaa globalisaation vastaisten voimien verkostoitumista ja debattia.

Ja verkostoitumiseen IGGRI tähtää. Ryhmän perustajajäsen Ponna Wignaraja esitti asian näin: ”Ruohonjuuritason liikkeiden ja kansalaisjärjestöjen täytyy työskennellä yhdessä ja verkottua maailmanlaajuisesti samoin kuin ylikansalliset yrityksetkin. Näin voimme toteuttaa uutta yhteiskuntasopimusta, joka perustuu jakamiselle ja välittämiselle..”ja jatkoi chileläistä taloustieteilijä Manfred Max Neefiä siteeraten: ”Talouden tulee palvella ihmistä eikä päin vastoin”.

Mutta kuinka lähelle ruohonjuurta ja konkreettisia aloitteita Hanasaaren tapaisilla keskusteluilla sitten päästään? Kolumbialainen Libia Grueso monen muun osallistujan tavoin peräsi konkretiaa toteamalla, että ”olemme jakaneet ajatuksen kyllä siitä, että paikallista kehitystä on tuettava ja kielteistä globalisaatiota on vastustettava, mutta yhteistä strategiaa emme ole kyenneet luomaan”.

Samaa valitteli nicaragualainen osallistuja kuppilassa kokouksen jälkeen. ”Mihin tällä kaikella oikein pyrittiin”, hän kiteytti.

Mikä olisi IGGRI:n kaltaiselle löyhälle verkostolle oikea kysymyksen asettelu? Pitääkö edetä tai edes pyrkiä yhteiseen strategiaan eri liikkeiden kesken? Onko se edes mahdollista? Varmasti jo Wignarajan visioimassa ”jakamiseen ja välittämiseen perustuvan yhteiskuntasopimusmallin” teoriassa — ja varsinkin sen käytännön toteuttamisessa — on runsaasti purtavaa yhdelle jos toiselle kansainväliselle debatille.

Kimmo Lehtonen