Yhtiövalta vastaan ihmisoikeudet
Näinä päivinä kuulee paljon puhetta talouden globalisaatiosta, maailmankapitalismista ja yhtiövallan kasvusta. Elämme todella outoja aikoja. Hullut päivät ovat kaikkialla. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät niin etelässä kuin pohjoisessakin. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta maailman talous- ja sosiaalihistorian näkökulmasta katsottuna, mutta nykyisen kaltaista pääomien vapaustaistelua ei ole aikaisemmin koettu tällä maapallolla. Ei ole ihme, että jopa hyvin toimeentulevan keskiluokan lukulehti New Yorker nimesi noin vuosi sitten Karl Marxin (1818-1883) tulevaisuuden suureksi ajattelijaksi — ei tosin sen takia, mitä hän ajatteli kommunismin onnelasta vaan sen takia, mitä hän ajatteli kapitalismista.
Samaan aikaan kun USA:n talous on kasvanut voimakkaasti ja osakemarkkinoilla on tehty uusia ennätyksiä, raha ei enää riitä lasten riittävään koulutukseen, terveydenhuoltoon, kunnollisiin palkkoihin, eläkkeisiin ja huono-osaisten turvaverkkoon. Ensi vuoden maaliskuussa tulee voimaan laki, joka lopettaa kaiken sosiaaliturvan USA:ssa. Lehtitietojen mukaan 62 miljoonaa ihmistä eli joka neljäs amerikkalainen elää jo köyhyysrajan alapuolella. Yli vuoden jatkunut talouden globalisaatioon kytkeytyvä Aasian talouskriisi on puolestaan työntänyt tavallisia ihmisiä sellaiseen köyhyyteen, jota ei ole nähty alueella 30 vuoteen. Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan alueella voidaan puhua jopa sadasta miljoonasta uudesta köyhästä.
Ollaan ihan hiljaa, ettei kukaan heräisi.
Ei puhuta yhtään mitään, ettei uni häiriintyisi,
ja jos joku haluaa väittää, että ollaan hukassa,
niin ollaan sittenkin hiljaa kuin kusi sukassa.
Kansainvälinen ja kansallinen talouspolitiikka näyttää haavoittavan vakavasti köyhiä kaikkialla maailmassa. Raha ja tavarat liikkuvat vinhasti, ja yritykset käyttävät luonnonvaroja ja hankkivat raaka-aineita sekä työvoimaa ympäri maailmaa niin halvalla kuin suinkin mahdollista. Koko maailma näyttää olevan niille yhtä suurta markkina-aluetta. Samalla pääomien uusi internationaali uhkaa suistaa kokonaiset valtiot ja niiden yhteiskuntajärjestykset raiteiltaan. Vaarallisinta on ehkä se, että poliittisen ja taloudellisen vallan suhteet ovat muuttuneet radikaalisti. Valta on lipunut ei-mistään kotoisin oleville paikkaan sitoutumattomille ylikansallisille yrityksille, kansainvälisille pankki- ja rahoitusyhtiöille sekä alueellisille talousjärjestöille.
Maailma yhtiöiden vallassa -kirjan (Like 1997) kirjoittajan David C. Kortenin mukaan maailman raadollinen rahoitusjärjestelmä perustuu vain ja ainoastaan rahan siirtämiseen niille, joilla sitä on paljon jo ennestään. Samalla rahoitusmarkkinat syövät ihmisten reaalista pääomaa eli inhimillistä, sosiaalista, luonnon ja jopa fyysistä pääomaamme. Rahavirtojen kasvaessa rahaa käytetään kaikkialla maailmassa yhä vähemmän koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Kehitys todellakin kehittyy, kun talouden mykät pakot puhuvat puolestaan.
Ei sanaakaan köyhyydestä, eikä sodista.
Ei puhuta sairaudesta, eikä lastenkodista.
Ollaan hiljaa, kun vallan miehet tarttuvat ruoskaansa.
Antaa nöyrän lammaslauman tukehtua ruokaansa.
Myös perinteiset ihmisoikeusjärjestöt ovat havahtuneet yhtiövallan kasvuun. Niiden vuosiraporteissa on monen vuoden ajan ollut ”Kauppa ja ihmisoikeudet” -luku. Maailmankapitalismin voimistuessa kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Englannin osaston business-ryhmän puheenjohtaja Sir Geoffrey Chandler kiertää ympäri maailmaa ja kehottaa ylikansallisia yrityksiä huolehtimaan maineestaan ja kantamaan vastuuta ihmisoikeuksista. ”Minulla ei ole koskaan vaikeuksia päästä keskustelemaan yritysjohdon kanssa”, hän sanoo. Asiaa helpottaa varmasti se, että hän toimi ennen eläkkeelle jäämistään Royal Dutch Shellissä korkeissa johtotehtävissä yli 20 vuotta. ”Tiedän miten yritys toimii ja puhun samaa kieltä kuin yritysjohto. Siksi voin myös perustella ihmisoikeuksien edistämisen liiketoiminnan kannalta.” (Sivumennen sanottuna Shellin liikevaihto oli jo vuonna 1990 suurempi kuin Bangladeshin, Nepalin, Etiopian, Kenian, Nigerian, Tansanian, Ugandan ja Zairen yhteenlaskettu kansantuote. Maissa asuu noin 500 miljoonaa ihmistä.)
Amnesty Internationalin sanansaattajan Sir Geoffreyn viesti ylikansallisille ja muille yrityksille on seuraava: yrityksen julkinen kuva kärsii, jos se sekaantuu ihmisoikeusloukkauksiin. Hän ei vaadi yrityksiä vetäytymään maista, joissa ihmisoikeuksia loukataan. Hän ei myöskään väitä, etteikö yrityksen ensisijainen tehtävä olisi valmistaa tuotteita voitolla. Hän vaan huomauttaa, että investointien onnistumiseen tarvitaan yhteiskunnan tasapainoa. Käytännössä yritysten ihmisoikeuksien edistäminen alkaa Sir Geoffreyn mukaan sillä, että yritykset sitoutuvat julkisissa toimintaperiaatteissaan YK:n yleismaailmalliseen ihmisoikeusjulistukseen ja sen periaatteiden edistämiseen. Tämä tapahtuu esimerkiksi laatimalla yritykselle oma ihmisoikeusohjelma ja nimittämällä ohjelman toteuttamisesta vastaava ihmisoikeusjohtaja. Shell, BP ja Rio Tinto saavat Amnestyltä tunnustusta, sillä ne ovat paperilla tunnustaneet olevansa vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Wow!
Myös toinen tunnettu kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on havainnut yhtiövallan kasvun. Human Rights Watch on sitä mieltä, että kaikilla liikeyrityksillä on velvollisuus välttää välitöntä sekaantumista ihmisoikeusloukkauksiin. Se edellyttää, että yritykset kunnioittavat työntekijöiden ammattiyhdistys- ja muita oikeuksia, välttävät syrjintää sekä lapsi- ja orjatyövoiman käyttämistä. Amnesty Internationalin sietokyvyn raja menee tilanteissa, joissa yritykset vievät ihmisoikeuksia loukkaavien maiden hallituksille aseita tai asekalustoa, kidutus- tai teloitusvälineitä tai kouluttavat ihmisiä näihin tehtäviin. Amnesty International ei vastusta asevientiä sinänsä. Vastustus kohdistuu nimenomaan sellaisiin aseisiin ja kalustoon, jota on käytetty ihmisoikeusloukkauksiin. Amnesty myös arvostelee sellaisia yrityksiä, jotka käyttävät orjia tai muuta pakkotyövoimaa.
* * *