Yhdysvaltalaiseen toimittajaan Jon Lee Andersoniin tarttui jo nuorena kuume päästä jyvälle kolmannen maailman konflikteista. Niiden sissiliikkeitä tutkiessaan hän törmäsi kaikkialla Ché Guevaran jalanjälkiin.
”Sitten he lavastivat minut huumekauppiaaksi ja heittivät selliin”, kertaa kirjailija Jon Lee Anderson elämänsä käännekohtaa. Parikymppinen yhdysvaltalaisopiskelija Anderson oli keskeyttänyt kasvitieteen opintonsa ja ajautunut Peruun Lima Times-lehden toimittajaksi.
Kirjoituksissaan huumekaupasta hän oli ilmeisesti pääsemässä liian lähelle asian poliittisia kytkentöjä ja niinpä hänet päätettiin hiljentää. Yhdysvaltain ulkoministeriön ponnistelujen jälkeen Anderson lopulta karkotettiin maasta, eikä hän ole sen koommin Peruun palannut.
Perulaisessa sellissä istuttu aika polttomerkitsi kehitysmaissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen miehen: maailma on epäoikeudenmukainen paikka ja lehtimiehenä sen toimintamekanismeihin voisi perehtyä. Anderson oli kasvanut ja käynyt koulua muun muassa Etelä-Koreassa, Indonesiassa, Taiwanissa, Kolumbiassa ja Liberiassa hänen isänsä matkustaessa ympäri maapalloa Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon virkamiehenä.
– Minuun tarttui tämä kuume. Ajan konfliktit kiehtoivat. Olin kasvanut kolmannessa maailmassa ja minulle siellä käyty taistelu poliittisesta vallasta oli tuon aikakauden hallitsevaa todellisuutta, nyt 41-vuotias Anderson sanoo.
Sujuvasti espanjaa puhuva Anderson löysi pian itsensä Time-viikkolehden kiertävänä reportterina raportoimassa El Salvadorin ja Nicaraguan sisällissodista sekä Argentiinan ja Iso-Britannian Falkland / Malvinas-saarista käymästä minisodasta.
Andersonin toimikentäksi muodostui lopulta lähes koko maailma ja hän kirjoitti reportaaseja konflikteista niin Ugandassa, Länsi-Saharassa, Sri Lankassa, Afganistanissa kuin Burmassakin. Kokemuksistaan elämästä viidessä sissisodassa hän kirjoitti kirjan Guerillas: The Men and Women who Fight Today’s Wars.
Ché – mies myytin takana
Kaikkialla sissiliikkeiden parissa Anderson törmäsi Ernesto ”Ché” Guevaran hahmoon. Jopa Burmassa tiukan anti-kommunistiset sissit vetosivat jatkuvasti Chén esimerkkiin.
Halutessaan perehtyä mieheen vallankumousmyytin takana Anderson kohtasi kuitenkin ongelman. Chéstä ei ollut kunnon elämänkertaa, vain kuubalaisten violín biogra-fias -nimikkeellä kutsumia virallisia, hallituksen lauluja soittavia versioita.
Andersonia Chén elämän salaisuudet kiinnostivat aluksi kirjallisena projektina.
Hänen elämässään olevat aukot olivat kiehtovia arvoituksia ja tuntui, että jos joku pystyisi ne selvittämään, hän saattaisi samalla valaista kylmän sodan ajan tärkeimpiä puolia: Kuuban vallankumouksen antamaa tukea sissiliikkeille ja niin idän kuin lännenkin osallisuutta kolmannen maailman sotien lietsomisessa.
Projektin jatkuessa hän huomasi tutkivansa yhä enemmän elämisen peruskysymyksiä ja myös omaa suhdettaan toisaalta olosuhteisiin sopeutumiseen ja toisaalta maailman muuttamiseen.
– Lopulta tärkeimmäksi kysymykseksi nousi se, mikä sai Chén tuntemaan niin vahvasti, että hän ylitti rajan, että oli asioita joiden puolesta voi kuolla ja myös tappaa.
Chén myyttisyys teki kirjoitusprosessista lopulta pitkän. Viisi vuotta Anderson matkusteli sissipäällikön jalanjäljillä Argentiinassa, Boliviassa, Meksikossa, Paraguayssa, Espanjassa ja Venäjällä. Kolme vuotta ajasta hän asui perheineen Kuubassa haastatellen Chén tunteneita ihmisiä ja vieraillen Kuuban sissisodan taistelupaikoilla.
Ratkaiseva läpimurto tapahtui, kun Andersonin onnistui voittaa Chén lesken Aleida Marchin luottamus. Hän sai ensimmäisenä ulkopuolisena tutkijana käyttöönsä Chén kaikki päiväkirjat, joista aiemmin oli julkaistu vain valittuja osia.
Toinen ratkaiseva askel oli tutustuminen Chén lähimpään henkilökohtaiseen ystävään ja nuoruuden moottoripyörämatkakumppaniin Alberto Granadoon.
– Kiersimme Alberton kanssa Argentiinassa Chèn nuoruuden tapahtumapaikoilla ja tapasimme heidän vanhoja tuttujaan. Siellä minulle alkoi avautua se, mikä sai yläluokkaisen argentiinalaisen lääkäriperheen pojan pyrkimään koko maailman muuttamiseen.
– Löysin ensin Ernesto Guevaran, ironisen ja astmaattisen nuorukaisen, joka ponnisteli kasvaakseen mieheksi, ja vasta sitten Chén, miehen joka rakensi hyvin tietoisesti oman vallankumousmyyttinsä.
Anderson voi laskea suurelta osin omaksi ansiokseen Chén ruumiin löytymisen. Tutkimuksissaan hän sai selville Boliviassa teloitetun Chén salaisen hautapaikan ja paljasti asian New York Timesissa. Julkisuuden vuoksi Bolivian hallituksen oli sallittava haudan etsinnät ja lentokenttäalueelta heinäkuussa 1997 löytynyt, aluksi proosallisesti ”luuranko numero 2” -lapulla varustettu luukasa tunnistettiin Chén maallisiksi jäännöksiksi, jotka lopulta haudattiin Kuubaan.