Varapresidentti Thabo Mbekin lanseerasi käsitteen ”afrikkalainen renessanssi” vuonna 1996 uuden perustuslain hyväksymisen yhteydessä. Kiistelty ilmaisu viittaa poliittiseen, taloudelliseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen uudistumiseen.

Jälleenrakentamisen hengen ja kansankunnan sosiaalisen rakentamisen eetoksen voi Etelä-Afrikassa aistia vahvasti. Mutta renessanssi on Euroopan historiaan ankkuroituva termi. Mikä olisi se afrikkalaisuuden ydin, joka voisi kasvaa esiin tuosta korruption, sodan, puutteen ja köyhyyden, väkivallan ja rikollisuuden vyyhdestä?

Musiikilla on sosiaalista voimaa

Nyt jo 76-vuotias professori Khabi Mngoma, Sowetossa uransa 40-luvulla musiikinopettajana aloittanut maan ”musiikkikasvatuksen isä” on todennut, että ”tässä kulttuurissa musiikki on vahva väline, jota voidaan käyttää parempaan ja huonompaan tarkoitukseen”.

Lopputulos riippuu siitä miten yksilö ja yhteisö toteuttavat keskinäistä kunnioitusta edellyttävää panafrikkalaista Ubuntu-eetosta. Käytännössä se kuuluu mm. afrikkalaisen musiikin yhteisöllisyydessä, kysymys ja vastaus -muodossa, sen kokonaisvaltaisuudessa ja alkuvoimaisessa rytmillisyydessä, sekä tyylien synteesissä.

Usein levykansiteksteistä ja haastatteluista käy ilmi, että tunnetut muusikotkin luottavat musiikin sosiaaliseen voimaan. Musiikki oli myös erottamaton osa vapaustaistelua. Monille taiteilijoille musiikki toimi pelatusrenkaana, jonka avulla he säilyttivät inhimillisyyden ja hengellisyyden apartheidin mustien ghettojen armottomissa olosuhteissa, jotka suistivat heidän ystävänsä rikoksen tielle.

Musiikki nähdäänkin merkittävänä yhteiskunnallisena tekijänä, jonka vahvan perinteen avulla traumoistaan toipuva kansakunta voi luoda uutta identeettiään.

Tässä perinteessä moraalinen ja esteettinen kietoutuvat väistämättä toisiinsa. Hyvä, kaunis ja arvokas ovat relevantteja kriteerejä, kun musiikkia arvotetaan. Juuri näitä kysymyksiä pohdittiin myös antiikin Kreikassa, jonka ihanteet toimivat renessanssin innoittajina.

Renessanssikeskustelua valaisevat myös vuonna 1996 kuolleen eteläafrikkalaisen kirjailijan ja tutkimusmatkailijan Sir Laurens van der Postin ajatukset. Hänen mukaansa eurooppalaisessa kulttuuriperinteessä alettiin renessanssin myötä ylikorostaa maskuliinisuutta ja rationaalisuutta. Afrikassa ihmisten elämää ja todellisuutta sen sijaan säätelevät feminiinisyys ja ei-rationaalisuus. Jos nämä kaksi kokemusmaailmaa voisivat yhdistyä, syntyisi sisäisesti ja ulkoisesti harmoninen ihminen.

Moniarvoiseen musiikkikulttuuriin

Etelä-Afrikka on monikulttuurisuuden esimerkkitapaus. Musiikkikulttuurin ja musiikkikasvatustyön uusi filosofia ja käytäntö onkin muotoutumassa. Historiansa vuoksi maa on erikoistapaus, mutta arvottamisen ongelmat ovat universaaleja. Tässä keskustelussa puhtaasti taiteelliset kriteerit kietoutuvat poliittisiin ja yhteiskunnallistaloudellisiin reunaehtoihin ja arvoihin.

Tietojen mukaan Etelä-Afrikan noin 40 miljoonan väestöstä noin puolet jää alle 300 mk/kk köyhyysrajan. Enemmistön kulttuuriset juuret ovat syvällä mustassa Afrikassa, vaikka vuosisatojen saatossa vaikutteita on tullut eri puolilta. Kolonialismi eurooppalaisine uskontoineen ja korkeakulttuureineen jätti pysyvät jäljet.

Millaiseksi muodostuvat kulttuurin ja kasvatuksen elinehdot yleistä niukkuutta jaettaessa? Määräävätkö globaalit markkinat ja osakkeenomistajien etu pelinsäännöt ja lopputuloksen?

Eri tyylilajien sulautuminen on myös kiinnostava ilmiö. Fuusio on musiikin perinteinen tapa uusiutua. Eurooppalainen musiikki on aina omaksunut eksoottisia mausteita muualta, mutta onko maailmanmusiikki viagrantapainen lääke muuten kuolevalle traditiolle? Ja ovatko mediateknologia ja maailmanmarkkinat ansa, joka latistaa ja nielaisee luovat voimat?

Hedelmällistä vuorovaikutusta

Vaikka länsimaista musiikkiteollisuutta ja sen kaupallisia arvoja pelätäänkin, eteläafrikkalaiset muusikot ovat valmiita avoimeen vuorovaikutukseen eri tahojen kanssa.

Eteläisestä Afrikasta löytyy avaramielisille kumppaneita mielenkiintoisiin kohtaamisiin. Monet Euroopan maat, kuten Englanti, Ranska, Hollanti, Ruotsi, Norja ja Tanska ovat tukeneet 90-luvulla kulttuuria ja kasvatusta alueella. Suomellakin näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet luovaan vuorovaikutukseen musiikkikasvatuksen ohella vaikkapa kuorotoiminnassa ja musiikkiteatterissa, jotka ovat vahvoja alueita molemmissa maissa.

Tekijöiden ja yleisön kohtaaminen arkisen elämän areenoilla, ruohonjuuripaikoissa, on osa renessanssin strategiaa. Sitä toteutetaan jo eri tahoilla ja taidekasvatuksen merkitys tunnetaan. Afrikkalaiset osaavat laulaa ja tanssia, se on erottamaton osa elämää.

Mutta tavoitteellinen luova toiminta on afrikkalaisten kulttuurinen voima ja sosiaalisen rakennustyön välttämätön ehto, sillä itseään ilmaisevat ihmiset pystyvät huutamaan, sanomaan ja laulamaan. Jos he saavat tilaisuuden kehittää ja hioa sanottavaansa, kykenevät he mielikuvituksensa ja rohkeutensa voimalla – renessanssin arvokkainta ihmisyyden perintöä seuraten – myös muuttumaan ja muuttamaan.

MARJUT HAUSSILA

Kirjoittaja on musiikinopettaja ja hän osallistui viime heinäkuussa Suomen ISME:n (International Society for Music Educators) edustajana Pretoriassa järjestettyyn musiikkikasvattajien kansainväliseen konferenssiin, jonka teemana oli Ubuntu Music education for a human society. Konferenssissa hahmotettiin monipuolinen kuva Etelä-Afrikan ja koko maanosan musiikin ja musiikkikasvatuksen tilasta, sen vahvuuksista ja vaikeuksista.

Suomen ISME tukee useita musiikkikasvatushankkeita Etelä-Afrikassa.