”Rai-musiikki ei enää ole pelkästään arabien kuuntelemaa musiikkia, siitä on tullut universaalia… mmutta meidän arabimuusikoiden on syytä paiskia vielä lujasti töitä, jotta se hyväksytään kaikkialla.”

Voittaessaan vuonna 1982 toisen palkinnon pienen algerialaisen paikallisradion järjestämässä kilpailussa Cheb Mami ei aavistanut, että häntä jo kolmen vuoden päästä ylistettäisiin Euroopassa ”rai-musiikin uudistajana”. Tänään Cheb Mami tunnetaan jo kaikkialla maailmassa aina Japania ja Yhdysvaltoja myöten: miehen kaksi viimeistä albumia ovat myyneet kultalevyn verran ja arabiankielinen diskomusiikki soi rinnan anglohittien kanssa Euroopan suurkaupungeissa.

Cheb Mami on pieni ja vaatimaton mies, jonka lahjakkuutta ja suosiota ei aavista ennen kuin hän ottaa mikrofonin käteensä ja antaa huikean äänensä nostaa niskakarvat pystyyn. Cheb Mami ei ole ainoastaan rai-musiikin tulkki, vaan myös kannuksensa ansainnut säveltäjä ja sanoittaja, joka osaltaan on antanut tälle vanhalle algerialaiselle musiikinlajille aivan uudet mittasuhteet sekoittelemalla raiperinteeseen runsaasti muita mausteita.

Rai-musiikki syntyi noin 1920-luvulla Algerian Oranin alueella. Sen tulkitsijoita olivat alunperin vanhemmat sheikit, jotka viihdyttivät kansaa perhejuhlissa kuten häissä tai ristiäisissä, ja vähitellen raista tuli myös bordellien ja kapakoiden viihdemusiikkia. Nuoremman sukupolven alettua nykyaikaistaa raita puristit olivat käärmeissään: mokoma nuorisohan teki koko hommasta vulgääriä ja paheksuttavaa laulaessaan aiheista kuten alkoholi, naiset tai rakkaushuolet.

Prosessia oli enää mahdoton jarruttaa. Raimusiikista tuli algerialaisten popmusiikkia ja raitaiteilijoista kansallisia supertähtiä, mielipiteiden muokkaajia ja ajankohtaisen kysymysten äänitorvia. Algerian ääri-islamilaisten tappouhkaukset ovat saaneet Cheb Mamin ohella monet muut muusikot lähtemään maanpakoon. Sen takia Pariisista on 80-luvulta lähtien tullut uusien raitendenssien sulatusuuni.

Boikotin kautta menestykseen

Asetuttuaan Pariisiin vuonna 1988 Cheb Mami alkoi imeä musiikkiinsa vaikutteita ja saada inspiraatiota reggaesta, salsasta, rockista ja andalusialaisista tempoista, jotka istuvat arabialaiseen fraseeraukseen mainiosti.

”Jos olisin jäänyt Algeriaan, en ikinä olisi tullut lisänneeksi musiikkiini jotain reggaetempoja puhumattakaan flamencokitaroista tai säkkipilleistä. Pariisi on tarjonnut minulle loputtomat mahdollisuudet rajattoman musiikin tekoon. Tänään musiikilla ei ole enää minkään valtakunnan rajoja ja hyvä niin”, totesi Cheb Mami jo neljä vuotta sitten, paljon ennen lopullista läpimurtoaan.

Miehen ura ei kuitenkaan edennyt ilman vastoinkäymisiä. Mamin ensimmäinen kansainvälinen albumi, Los Angelesissa levytetty Let Me Rai joutui vuonna 1990 radioasemien boikottiin julkaisun osuessa juuri Kuwaitin kriisin keskelle. Siihen aikaan arabimusiikkia ei muutenkaan juuri kuultu ranskalaisilla radioaalloilla.

Viisi vuotta myöhemmin ilmestynyt albumi Saida veikin miehen jo Yhdysvaltojen markkinoille asti. Ensimmäinen Amerikan-kiertue kuitenkin osoitti, että arabitaiteilijan konsertteihin tulee lähinnä muita arabeja.

Mamin nopea eteneminen Saidan kaupungin itseoppineesta hanurinsoittajasta Los Angelesissa levyttäväksi raitähdeksi on kuin menestystarinoiden esimerkkitapaus.

Oliko kahden albumin levyttäminen Yhdysvalloissa asti jonkinlainen unelma ja päämäärä, Cheb Mami?

”Tein edelliset albumini Losissa ainoastaan siksi, että silloisella sovittajallani oli siellä studio, mutta muuten Amerikalla ei koskaan ole ollut mitään erityisasemaa meikäläiselle”, hän sanoo. ”Pariisi ja sen lähiöt ovat täynnä loistavia levytysstudioita. Uutta levyä ei siis ollut mitään syytä mennä muualle tekemään, kun koko porukkani kerran on täällä.”

Algerialaisuus musiikissa säilyy

Pariisin lähiössä levytetty, viime vuonna ilmestynyt albumi Meli Meli vakuutti lopulta skeptisimmätkin musiikkikriitikot ja muut luokittelijat, sillä Cheb Mami osoitti lopullisesti olevansa koko maailmalle avoin taiteilija eikä vain ”algerialainen rai-laulaja”. Cheb Mamin musiikilla on muitakin ulottuvuuksia kuin toisistaan poikkeavat sävellykset ja vaihtelevat tunnelmat. Hitiksi muodostunut kappale Parisien du Nord kertoo Pariisin pahamaineisten pohjoislähiöiden todellisuudesta ja se on toteutettu kahden kuuluisan ranskalaisen hiphop-tähden kanssa. Cheb Mami mainitsee itsekin mielellään juuri tämän kappaleen:

”Halusin ottaa rap-miehet mukaan levylleni voidakseni paremmin puhua lähiöiden rasismista ja muista ongelmista, joita varsinkin niissä asuvat arabit joutuvat kohtaamaan. Nykyistä siirtolaissukupolvea syytetään jatkuvasti ties mistä — ja varsinkin sopeutumattomuudesta ranskalaiseen yhteiskuntaan, johon se sentään on syntynyt!”

Cheb Mamista onkin nyttemmin tullut juuri pariisilaislähiöiden hip-hopparien suosikki. Rapin yhdistäminen arabiankielisiin sanoihin ja perusarabialaiseen, venyttelevään laulutapaan tuntuu kiinnostavan tätä nuorta sukupolvea, joka ei kunnolla edes tunne vanhempiensa alkuperämaata.

Huolimatta musiikkityylien rohkeasta sekoittelusta Mami pysyy uskollisena kotimaalleen Algerialle, sen perinteille – ja myös omalle tyylilleen. Halutessaan symbolisoida rauhan tai roduista ja kielistä riippumattoman ystävyyden sanomia Cheb Mami onnistuu tekemään sen kliseisiin kompastumatta.

Tuoreimmalle albumilleenkin Ma-mi sovitti uusiksi kuuluisan kabilirunoilijan Idirin vanhan kappaleen Azwaw, ja levyllä nämä viholliskansoja edustavat taiteilijat laulavat yhdessä, kukin omalla kielellään – ja skotlantilaisten säkkipillien säestyksellä. Tarvittaessa pienikokoinen Mami saa myös monituhatpäisen yleisön hiirenhiljaiseksi kajauttaessaan väkevän orientaalisen a cappellan. Vaikka sanoja ei ymmärtäisikään, niin lataus on läsnä, jopa ilman mikrofonia.

Showbisnes lisää tunnettavuutta

Myyntilukujen kohotessa Cheb Mami on kutsuttu joka ainoaan Ranskan television viihde- ja varieteeohjelmaan, kaikille mahdollisille festivaaleille ja arvostettuihin konserttisaleihin. Elokuvapuolellakin Mami on jo ehtinyt kokeilla siipiään. Khaledin kanssa pääosaa elokuvassa 100 % Arabica Cheb Mami näytteli raimuusikkoa, ja vaikkei kyseinen filmi mikään varsinainen kassamagneetti ollutkaan, niin se Mamin mielestä ”se oli todella mainio kokemus, ja elokuva raimuusikoista toi rain taas uudenlaisen yleisön ulottuville”.

Arabitähtien ilmaantuminen ranskalaiseen showbisnekseen on vielä tuore juttu, niinpä se myy mainiosti ja hommasta otetaan kaikki mahdollinen irti. Cheb Mami, Khaled, Rachid Taha ja nuori Faudel ovat nykyään läsnä vähän kaikkialla, siellä missä vähänkin ”tapahtuu”. Vaikka jokaisella heistä on erilainen ääni, erilaiset hitit ja erilainen tausta, niin kuitenkin heidät halutaan laittaa ”rai-tähden” rajoittavan nimikkeen alle.

Kukin heistä on tahollaan kommentoinut lisääntynyttä julkisuutta samansuuntaisesti: oli jo aikakin! Cheb Mami kuittaa tilanteen seuraavasti: ”Orientaalinen musiikki, ja arabiankielinen sellainen, on vihdoin hyväksytty muun markkinointikelpoisen musiikin joukkoon. Sitä kautta arabitaiteilijatkin saavat äänensä kuuluville. Mutta rasismi ja ennakkoluulot ovat vielä tiukassa, joten meillä muusikoilla on vielä paljon tehtävää ennen kuin kaikki rajoittuneet asenteet saadaan häivytettyä ja meidät hyväksytään kaikkialla.”

MUTI KAILO

Kirjoittaja on Pariisissa asuva, etniseen musiikkiin perehtynyt toimittaja.