Kuuban kurssia on vallankumouksen pelastamiseksi reivattu kohti kapitalismia. Kukoistava turistibisnes on vain yksi esimerkki ulkomaisten sijoittajien tulosta.
Fidel Castro, 73, on jo nyt moneen kertaan todennut, että tietyt muutokset kohti markkinakapitalismia ovat ainoa vaihtoehto pelastaa sosialismi ja vallankumous.
Se pakollinen valinta on ollut ulkomaisten sijoittajien päästäminen Kuubaan ja dollaritalouden salliminen.
Kuuban kapitalisoitumisen tiellä on edetty siihen pisteeseen, että maassa toimii yli 350 ulkomaista yritystä. Erityisesti sijoituksia on virrannut turismibisnekseen Havannaan ja lomakeskus Varaderoon.
Kuuban turismiala on rikkonut vuosi vuodelta ennätyksiään: viime vuonna Kuubassa vieraili 1,5 miljoonaa turistia, ja turismista on tullut valtiolle tärkein ulkomaisen valuutan lähde. Sosialistisen Kuuban turismi on nyt laajempaa kuin koskaan ennen vallankumousta.
On tultu kauas vallankumouksen lähtökohdista, joista yksi oli juuri turismin ja siihen liittyvien lieveilmiöiden karsiminen kuubalaisten elämästä.
Kuuba kiinnostaa sijoittajia
Vuosikymmenen alussa Kuubassa kärsittiin vallankumouksen ajan pahin taloudellinen kriisi. Vuosien 1989 ja 1993 välillä Kuuban bruttokansantuote putosi virallisten lukujen mukaan 35 prosenttia. Vienti romahti peräti 75 prosenttia. Entisten sosialistimaiden lakkauttaessa käytännössä kauppasuhteensa maan oli etsittävä kokonaan uudet kauppakumppanit, sillä ”eurooppalaisen sosialistisen blokin”, kuten Castro maita on nimittänyt, osuus Kuuban kaikesta kaupasta oli 85 prosenttia. Tilannetta pahensi Yhdysvaltain jatkama taloussaarto, jota monilta osin vielä kiristettiin HelmsBurton- ja Torricelli-laeilla, joiden avulla Yhdysvallat on pyrkinyt estämään ulkomaisten yritysten kaupan Kuuban kanssa. Kuubassa toimivilta yrityksiltä on yritetty viedä toimiluvat Yhdysvalloissa.
Yrityksistä huolimatta Kuubasta näyttää tulleen hyvä bisnespaikka muille kuin yhdysvaltalaisille yrityksille. Maahan on virrannut rahaa turismin lisäksi myös muille sektoreille, kuten kaivosteollisuuteen, tietoliikenteeseen, öljynporaukseen, tekstiiliteollisuuteen, kalastukseen, rommi- ja sikariteollisuuteen. Vuodenvaihteessa maahan syntyi myös ensimmäinen yhteinen pankki espanjalaisen Caja Madridin solmiessa sopimuksen Kuuban Banco Popular de Ahorron kanssa.
Kuubassa sijaitsee 35 prosenttia maailman nikkelivaroista, ja kanadalainen kaivosyhtiö Sherrit on sijoittanut Kuuban nikkeliteollisuuteen ja muuhun yritystoimintaan yli miljardi markkaa. Nikkelin ja koboltin tuotanto on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1993, ja se on nykyään toiseksi tärkein ulkomaantulojen lähde.
Viimeisimmillä Expocaribe -messuilla Santiago de Cubassa oli 750 näytteilleasettajaa ja yritystä yli 30 maasta. Vuodenvaihteessa kontakteja Havannassa oli solmimassa osa Ruotsin yritysten eliittiä, joukossa muun muassa Ericsson, Volvo Construction, Telia Swedtel, Swedbank ja kemianteollisuuden yritys Alfa-Laval. Ruotsin kauppa Kuuban kanssa kasvoi vuonna 1997 lähes 40 prosenttia edellisvuodesta nousten noin 275 miljoonaan markkaan.
Uudesta taloudellisesta toimeliaisuudesta huolimatta etenkin vuosisatainen sokerintuotanto liittää Kuuban elimellisesti kansainväliseen talouteen. Viime vuoden kuivuus vaikutti siihen, että sokerisato jäi alimmalle tasolleen 50 vuoteen. Yhdessä raakasokerin heikon maailmanmarkkinahinnan kanssa se oli päällimmäinen syy siihen, että Kuuban bruttokansantuote ei kasvanut viime vuonna.
Ehkä kaikkein hämmästyttävintä on ollut kuitenkin se, että huolimatta taloudellisesta romahduksesta Kuuba kykeni pitämään perustoimintonsa kuten koulutuksen ja terveydenhuollon yllä eivätkä Kuuban länsimaiden tasoiset indikaattorit eliniän, lapsikuolleisuuden ja lukutaidon osalta ole laskeneet. Vakavasta ja edelleen jatkuvasta ruokapulasta huolimatta maassa ei ole nälänhätää tai lasten aliravitsemusta.
Voitot kotiin sataprosenttisesti
Neuvostotuen aikana kysymys ulkomaisista sijoituksista voitiin Kuuban hallinnossa nähdä hyvinkin eettisenä kysymyksenä. Nykyään ulkomaisten sijoitusten sallimisen sanotaan olevan realismia ennen kaikkea siksi, että edelleen Yhdysvaltain kauppasaarrossa elävä maa on epäedullisessa asemassa verrattuna kaikkiin muihin maihin. Yritysten avulla Kuuba on kyennyt helpottamaan esimerkiksi vakavaa öljypulaansa.
Rakkaus Kuuban rantoja ja muita suloja kohtaan ei sijoittajia maahan kuitenkaan tuo, vaan heille on tarjottava muita stimulantteja: halpaa ja mielellään koulutettua työvoimaa; taloudellisia etuja kuten verovapaudet ja voittojen kotiuttamismahdollisuudet.
Vaikka Fidel Castro ja muu Kuuban johto tuomitsee puheissaan jyrkästi uusliberalistisen talouden vapaatuotantovyöhykkeineen ja ylikansallisia yrityksiä suosivan investointisopimuksen, niin Kuuban tarjoama vuonna 1995 hyväksytty sopimusmalli yritysten toiminnalle Kuubassa takaa niille merkittäviä etuja.