Demokraattien Kongressi vahvistaa demokratiaa

Itsenäinen Namibia täytti keväällä yhdeksän vuotta. Koko tuon ajan maata hallinneella Swapolla (South West African People’s Organisation) on ollut perustuslakien muuttamiseen riittävä enemmistö parlamentissa. Käytännössä tämä on merkinnyt yhden puolueen järjestelmää. Namibian tv:n samanlaisena toistuva säätiedotus voisi yhtä hyvin kuvata poliittista ilmastoa.

1960-luvun loppupuolella alkaneen itsenäisyyskamppailun kuluessa Swapo oli ainakin muun maailman silmissä yhtä kuin itsenäisyyttään janoava Namibian kansa. Namibian sisällä oli kuitenkin pieniä ryhmiä, jotka näkivät Swapon ainoastaan pohjoisessa asuvien ambolaisten edustajaksi. Etelä-Afrikan apartheid-hierarkian yläpäässä olleet namibialaiset kokivat puolestaan etuoikeutetun asemansa uhatuksi.

Swapo oli silti ehdottoman enemmistön edustaja, eivätkä sitä haastamaan ryhtyneet puolueet ole saaneet mainittavaa kannatusta. Oppositiopuolueiden uskottavuutta ovat syöneet syytökset kytkennöistä Etelä-Afrikan apartheid-hallitukseen sekä se, että niiden on katsottu edustavan vain jotakin pientä kansanryhmää.

Swapon rivit rakoilevat

Vaikka Swapo on ulospäin näyttäytynyt varsin yhtenäisenä, sen historiasta löytyy myös erimielisyyksistä ja valtataisteluista kertovia lukuja. Maanpaossa toimiessaan se hiljensi omia toisinajattelijoitaan pitämällä heitä vankileireillä ja jopa tappamalla.

Valitettavasti nykyinen hallitus ei ole katsonut tarpeelliseksi käsitellä vapaustaistelun pimeää puolta. Tarvetta saattaisi olla esimerkiksi Etelä-Afrikan esimerkin mukaiselle totuuskomissiolle.

Tuuletusta kaipaisi myös se tapa, jolla maata tällä hetkellä johdetaan. Valta on kerääntynyt tärkeimpiä poliittisia asemia hallussaan pitävän herrakerhon käsiin. Klikki ei innosta ainakaan nuoria aktiivisiksi politiikassa. Passivoitumisesta kertoo vuoden 1998 lopulla pidettyjen paikallisvaalien äänestysprosentti, joka jäi ennätysmäisen alhaalle, noin kolmeenkymmeneen.

Ben Ulenga poistuu ruodusta

Lehdissä on jo pitkään vihjailtu, että jopa Swapon johdosta löytyisi sympatioita nykyisen järjestyksen haastajille. Ensimmäinen suunsa aukaissut toisinajattelija oli Ben Ulenga, Swapon keskuskomitean jäsen, entinen ministeri ja Namibian Ison-Britannian suurlähettiläs.

Ulenga erosi virastaan mainiten syyksi ensinnäkin Swapon pyrkimyksen sorkkia perustuslakia, jotta nykyinen presidentti Sam Nujoma saisi vielä kolmannen kauden presidenttinä. Toinen seikka, jota vastaan Ulenga protestoi, oli Namibian sekaantuminen Kongon Demokraattisessa Tasavallassa (entinen Zaire) käytävään järjettömään sisällissotaan. Ulengan ero oli rohkea teko. Yhdeksän vuotta Robbenin saaren vankilassa istunut entinen Swapon armeijan sotilas tiesi, mitä hänen ratkaisustaan seuraisi. Swapon johdon silmissä hän on luopio, sillä Namibian poliittinen kulttuuri ei näytä sallivan ruodusta poikkeamista. Pian alettiinkin huhuta, että Ulenga olisi perustamassa uutta puoluetta. Huhuihin sisältyi myös toive.

Toive toteutui, kun pari päivää yhdeksännen itsenäisyyspäivän jälkeen lehtien etusivuja koristi uutinen Demokraattien Kongressin (Congress of Democrats) synnystä. Ulenga on kuitenkin korostanut alusta lähtien, että kyse ei ole hänen puolueestaan, vaan puolueella on ollut monia kätilöitä.

Alustavien arvioiden mukaan Demokraattien Kongressi on saanut jo kiitettävästi kannattajia. Sosiaalinen tilaus oli helppo täyttää. Puolueen järjestäytymistä on kuitenkin varjostanut maan salaisen poliisin näkyvä esilläolo, joka saattaa säikäyttää osan uteliaista. Swapon johdon kommentit ovat puolestaan olleet lähinnä alatyylisiä: muun muassa sisäministeri Ekandjo kutsui Ulengaa ja kumppaneita luopioiksi ja väitti, että heidän pyrkimyksenään on palauttaa buurit valtaan.

Avoimuutta politiikkaan

Vaikka Ulenga onkin vain yksi uuden puolueen perustajista, keulahahmona hän on kuitenkin puolueelle korvaamaton. Kokemukset puskasodasta ja vankilasta ovat ainakin uskottavuutta ajatellen paras mahdollinen politiikan korkeakoulu eteläisessä Afrikassa. Lisäksi hänellä on kokemusta ammattiyhdistysliikkeestä.

Demokraattien Kongressin puoluetoimiston seinässä lukee ”a new beginning”, uusi alku. Missä mielessä Demokraattien Kongressi on vaihtoehto Swapolle?

”Demokraattien Kongressi on uusi alku monessa mielessä”, Ben Ulenga sanoo. ”Korostamme vastuullisuutta ja avoimuutta, pyrimme tunnistamaan kansalaisten tarpeet ja tekemään sosiaalisesti vastuullista politiikkaa.”

Rivien välistä löytyy valtapuolueen kritiikkiä. Ulenga korostaa moneen otteeseen poliittisen päätöksenteon transparenssia, läpinäkyvyyttä. Uusi alku merkitsee välttämättä entisen järjestyksen kyseenalaistamista: ”Tarkoituksemme ei ole ajaa ainoastaan politiikanteon läpinäkyvyyttä vaan ottaa rohkeita askelia kohti dynaamisempaa yhteiskuntaa. Katsomme Namibiaa eri tavalla. Täytyy muistaa, että Namibia sijaitsee etelässä, niin taloudellisessa kuin poliittisessakin mielessä. Olemme kuitenkin osa globalisoituvaa maailmaa.”

Demokraattien Kongressin pyrkimyksenä on olla leimautumatta minkään eturyhmän puolueeksi, minkä osoittaa jo keskuskomitean koostumus: eri kansanryhmät ovat mahdollisimman tasapuolisesti edustettuina, samoin molemmat sukupuolet. Ben Ulenga korostaakin heterogeenisyyden merkitystä.

”Monikulttuurisuus on rikkautemme. Se vaatii kuitenkin suvaitsevaisuutta, joustavuutta ja erilaisuuden hyväksymistä.” Ulenga väittää, ettei ”rotu- ja sukupuolikiintiöiden” edellyttämä poliittinen korrektius ole ollut taakka esimerkiksi puolueen luottamus- ja toimihenkilöitä valittaessa.

”Esimerkiksi sukupuolten tasapuolinen edustus on tullut itsestään. Ja jos katsoisit vaikkapa listaa sadasta ensimmäisestä jäsenestämme, yllättyisit siitä, miten tasaisesti eri kansanryhmät ovat edustettuina, myös ambolaiset.”

Uuden puolueen haasteet

Swapon valta-asemaa erityisesti pohjoisen maaseutuväestön silmissä on vaikea murtaa. Hallitus on panostanut pohjoisen kehittämiseen, monien kriitikoiden mielestä suhteettoman paljon. Toisaalta tähän on syytäkin, sillä ennen itsenäisyyttä Namibiaa miehittänyt Etelä-Afrikan hallitus ei juuri laittanut tikkua ristiin pohjoisosien kehittämisessä.

Ulenga arvioi, että uudella puolueella on kysyntää myös pohjoisessa, jossa asuu noin puolet Namibian väestöstä. Mielikuva siitä, että Swapolla olisi siellä lähes sataprosenttinen kannatus, ei pidä paikkaansa. Demokraattien Kongressin toivo on erityisesti kehnon koulutusjärjestelmän kokeneissa nuorissa.

”Uusi aikakausi vaatii myös uudenlaista koulutusta”, sanoo Ulenga viitaten eritoten teknologisoitumiseen ja globalisaatioon. Namibian koulujärjestelmä kaipaakin remonttia, sillä koulutus ja työmarkkinat eivät näytä kohtaavan. Namibia saa vielä pitkään maksaa siitä, että Etelä-Afrikka löi aikoinaan laimin afrikkalaisten koulutuksen.

Nähtäväksi jää, kuinka nopeasti muut Swapoa ja hallituksen toimintatapoja sisältäpäin kritisoineet uskaltavat astua turvallisista asemistaan ja liittyä uuteen puolueeseen. Vahva oppositio toisi Namibiaan poliittista dynamiikkaa, jota se ehdottomasti kaipaisi. Poliittisen asetelman kannalta ei ole tärkeää, millaista politiikkaa uusi puolue ryhtyy ajamaan. Jo pelkästään vaihtoehdon olemassaolo parantaa demokratian mahdollisuuksia Namibiassa.

OLLI LÖYTTY