Profeetta Muhammadin elämäkerta
Ibn Hisham Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Basam Books 1999. 467 s.
Ibn Hishamin (k. 833) Profeetta Muhammadin elämäkerta kertoo miehestä, jonka saamat ilmoitukset muuttivat kertaheitolla arabien elämän. Teos perustuu varhempaan, jo hävinneeseen Ibn Ishaqin (k. 767) elämäkertaan, jota Ibn Hisham on kommentoinut ja muokannut.
Muhammadin elämäkerta on muodoltaan kuin kokoelma tarinoita, joiden keskushenkilö Muhammad on. Tavoitteena lienee ollut kerätä kaikki profeettaan liittynyt muistitieto talteen ennen kuin on liian myöhäistä.
Profeetan heimon ja suvun tausta selitetään tarkoin. Kääntäjä on onneksi armahtanut suomalaista lukijaa jättämällä alkuteoksen jopa kymmenien sivujen mittaiset suku- ja nimiluettelot pois.
Toisin kuin modernit elämäkerturit, Ibn Hisham ei painota kohteensa lapsuutta ja nuoruutta. Kirja keskittyy profeetan aikuisikään, hänen Jumalalta saamiinsa ilmestyksiin ja poliittiseen toimintaan. Elämäkerta pyrkii olemaan eräänlainen avain Koraanin syntyyn. Ibn Hisham kertoo, missä tilanteissa eri suurat annettiin Muhammadille. Usein tilanteet ovat erilaisia poliittisia ja uskonnollisia kiistoja, joihin tarvitaan kipeästi ratkaisua.
Muhammadin hahmossa on kaksi puolta: ensinnäkin hän on Jumalan profeetta, joka levittää sanomaa uudesta pelastususkonnosta, johon liittyy ”pehmeitä” veljeyden ja tasa-arvon aatteita. Toisaalta hän on voimapoliitikko, joka pyrkii yhdistämään arabit saman uskonnollisen lipun alle. Tässä työssä ei kaihdeta koviakaan keinoja.
Muhammad kuolee kesken kaiken
Teoksen suurin draama muodostuu Muhammadin seuraajien ja Mekkaa hallitsevan Quraish-heimon välisestä valtataistelusta. Muhammad, joka kuului itsekin alunperin Quraish-heimoon, saa uskontoaan levittäessään heimon merkkimiesten vihan päälleen. Hän pakenee kannattajineen Medinaan.
Osapuolet käyvät vuorotellen sotaretkillä kunnes Muhammad lopulta valtaa Mekan. Uusi arabivaltio alkaa muotoutua. Tällä kriittisellä hetkellä profeetta kuolee, ja teos päättyy. Lukija jää pohtimaan jatkoa.
Välillä elämäkertaa lukee kuin jännitysnäytelmää. Teos sisältää kuitenkin paljon nykylukijaa kiehtomatonta ainesta, kuten kuvauksia täysin tuntemattomiksi jäävien henkilöiden islamiin kääntymisistä ja tyhjiin rauenneista sotaretkistä. Silti se antaa kiehtovan kuvan murrostilassa olevasta vieraasta ja ajallisesti kaukaisesta kulttuurista.
Teoksen tyyli on suorasukaista ja arkaaista. Siinä näkyy vasta kirjallista ilmaisua opettelevan kulttuurin särmää. Asioihin mennään suoraan ja kiertelemättä, eikä alatyylinkään ilmaisuja kaihdeta. Myös suullisen kertomaperinteen jälkiä on helppo huomata.
Hauskaa on teoksen eräänlainen kriittisyys. Monista tapahtumista esitetään keskenään ristiriitaisia kertomuksia, joiden jälkeen kirjoittaja on sijoittanut lakoniset sanat ”Jumala tietää parhaiten kummalla tavalla tapahtui”.
Kääntäjä Jaakko Hämeen-Anttila on tehnyt hienoa työtä Profeetta Muhammadin elämäkertaa suomen-taessaan. Ibn Hishamin teksti on muokkautunut eläväksi ja vivahteikkaaksi suomeksi, eikä laajasta kirjasta löydy edes painovirheitä.
Vesa Sisättö