Roxana Crisólogon esikoisteos Abajo, sobre el cielo pureutuu Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa monin tavoin käsiteltyyn, vaan ei kuluneeseen aihepiiriin: suurkaupungin asfalttisieluisen miljöön vastakohtaan maaseudun kanssa. Crisólogon lyriikassa liikutaan Perun pääkaupungin Liman kaduilla, taloissa ja asukkaiden mielissä.
Roxana Crisólogo kuuluu Perussa kirjailijapolveen, joka kasvoi 80-luvulla ja kypsyi kirjailijaksi tällä vuosikymmenellä Perun äärimmilleen politisoituneessa yhteiskunnallisessa tilassa.
Crisólogo kuului Noble Katerva -ryhmään. Se aloitti toimintansa Alan Garcían hallituksen vauhdittaessa taisteluaan Loistava polku -sissiliikettä vastaan toimikautensa loppuvaiheessa. Seuraaja Alberto Fujimori tuli valtaan 1990 ja johtaa maata edelleenkin.
Perun armeijan pelätyt puolisotilaalliset joukot, Buffalot, tunkeutuivat yliopistoille pidättämään Loistavan polun tukijoita ja urkkimaan tietoja heistä. Pelkkä terrorismin ilmiön tutkiminen katsottiin terrorismin tukemiseksi, josta saattoi saada seitsemän vuoden vankeustuomion. Kärjistynyt ilmapiiri esti Loistavan polun toimien analyyttisen pohdinnan. ”La ley del soplo” eli ”vasikoinnin laki” astui voimaan.
Noble Katerva ei kuitenkaan ollut poliittinen kirjailijaryhmä, päinvastoin. Siihen aikaan politiikasta ei uskallettu avoimesti puhua. Roxana Crisólogo oli aiemmin kuulunut yhtenäisen vasemmiston liikkeeseen, mutta hän ei eri yliopistoissa opiskelevista nuorista koostuvassa kirjailijaryhmässä korostanut vasemmistolaista taustaansa. Siihen aikaan Roxana Crisólogo opiskeli Villa Realin yliopistossa lakia ja myöhemmin kirjallisuutta San Marcosin yliopistossa Limassa.
”En vieläkään tiedä, mitä ryhmän jäsenet oikeastaan politiikasta ajattelivat, sillä kaikki pelkäsivät puhua siitä. Sen sijaan keskustelimme itse kirjoittamiseen liittyvästä työstä”, kuvaa Roxana Crisólogo.
Termi Noble Katerva tarkoittaa korttelien väkeä. Tämä hajanainen ja avoin ryhmä poikkeaa Perun 70- ja 80-luvun kirjailijaryhmistä, kuten tunnetuista Hora Zero ja La sagrada familia -ryhmistä. Noble Katerva oli marginaalisempi eikä sillä ollut ohjelmaa. Se ei toiminut lipun kantajana, kuten Hora Zero. 90-luvun alussa toimi myös Neón-ryhmä, mutta se näivettyi pian eikä juuri tuottanut tekstejä julkisuuteen.
Crisólogon esikoisen julkaissut kustannusyhtiö Nido de cuervos aloitti puolestaan julkaisemalla käännöksiä. Kaikki sen kautta julkisuuteen tulleet runoilijat ovat nuoria.
Runoissa elää Lima nyt
Kaupungin ja maaseudun mielikuvat luovat yhä taiteessa kontrasteja. Niiden vastakohtaisuudesta ei ole päästy eroon suomalaisessakaan kirjallisuudessa, vaikka meillä ei Latinalaisen Amerikan metropolien tapaisia suurkaupunkeja ole. Erityisen voimakkaita kontrasteja syntyy kehitysmaiksi miellettyjen seutujen ollessa kyseessä, sillä maaseudun ja kaupungin välinen ero on siellä räikeämpi, rankempi ja ihmisiä kuluttavampi kuin teollistuneissa länsimaissa.
Kaupunkia on kuvattu paljon Latinalaisen Amerikan kirjallisuudessa, ehkä enemmän proosassa kuin lyriikassa. Se, mitä kaupunki ja maaseutu vanhastaan mantereella symboloivat eli maaseutu barbariaa ja kaupunki sivistystä kirjoitettiin ensimmäisen kerran mantereen kaunokirjallisuuden sivuille venezuelalaisen Rómulo Gallegosin romaanissa Doña Barbara. Itsensä presidentin kirjoittama teos ilmestyi vuonna 1927.
Latinalaisessa Amerikassa kaupunkia on kuvattu myös eri kirjallisuuden lajeissa. Esimerkkejä on vuosisadan alun kreoliromaaneissa, loputtoman talouskasvun utopian epäonnistumista kuvaavissa moderneissa romaaneissa sekä 60- ja 70-luvun yhteiskuntakriittisissä silminnäkijäromaaneissa, joissa väki marssi kodeista kaduille. Kuvauksia löytyy myös 80-luvun argentiinalaisessa ”novela de la ruta” -nimellä kutsutussa proosasta, jossa reissataan jatkuvasti tien päällä. Viime aikoina mantereella silmiinpistävän elinvoimaiseksi varttuneessa naispuolisten runoilijoiden lyriikassa on myös samoja aineksia. Kirjallisuutta opiskelleena Roxana Crisólogo tuntee maansa kirjallisen perinteen. Mikä on hänen teoksensa suhde Latinalaisen Amerikan kirjalliseen perinteeseen?
”Haluaisin kirjoittaa kuten José María Arguedas, mutta nykyajassa”, sanoo Roxana kunnianhimoisesti.
Arguedas oli valkoisen perheen poika, joka puoliorvoksi jouduttuaan kasvoi intiaanien ja talon palvelusväen kanssa. Hän kirjoitti ensimmäisenä Perun intiaanien tunnemaailman maan proosakirjallisuuden sivuille. Hän sekoitti kechuan kieltä ja espanjaa, ja antoi monietniselle kokemukselle kasvot. José María Arguedas on Perun tunnetuimpia kirjailijoita. Hän on Latinalaisessa Amerikassa erittäin arvostettu.
Elämänlangat perinteeseen
Latinalaisen Amerikan kirjallisuuden yksi pysyvimpiä aiheita on ihmisen tarve löytää oma itsensä ja minuutensa maaseudun intiaanikulttuurien, kaupunkien valkoisten ja mestitsien valtakulttuurin välisestä jännitteestä.
”Samassa pisteessä olemme vieläkin ja tuo vanha aihe näkyy minunkin kirjassani”, sanoo Roxana. Hän sanoo Perussa kontrastien syntyvän akseleilla Lima vastaan sierra eli vuoristo ja vuoristo vastaan selva eli sademetsä. Niillä kaikilla on toisistaan erilainen mielikuva Perusta ja elämästä siellä.
Roxanan runoteos loksahtaa paikalleen tähän maailmanaikaan, mutta hienot elämänlangat yhdistävät sen perinteeseen. Aiheensa osalta se kääntää selkänsä Latinalaisen Amerikan vanhojen kreoliromaanien telluurisuudelle, eli ihmisen intohimoiselle ja viettipohjaiselle suhteelle maahan. Samalla intohimolla se kohtaa kuitenkin oman urbaanin miljöön, kuin kreoliromaani aikanaan maaseudun.
Samalla realismilla, väliin jopa naturalismilla, se kuvaa kulutusyhteiskunnan esineiden ja rutiinien kautta tätä aikaa, kuin aikanaan kreoliromaanin tapainkuvaus omaa aikakauttaan. Jotain samaa arjen kavalkadia on muun muassa chileläisen 70-luvun kulttirunoilijan Rodrigo Liran lyriikassa.
Monisävyistä tähän aikaan kiinnittyvää naisrunoilijoiden lyriikkaa syntyy nyt ainakin Meksikossa, Chilessä ja Argentiinassa. Toivottavasti Roxana Crisólogon runokirjan myötä syntyy lyriikkaa lisää myös Perussa.
Perulaisten naisrunoilijoiden tekstejä on vaikea saada luettavaksi, koska muiden tekstien rinnalla ne ovat vähemmistö. Tilanne on sama niin meillä, Perun naapurimaissa, kuin jopa Perussa.
Liman kirjalliset piirit ovat suhteellisen pienet ja kirjallisen keskustelun ilmapiiri on konservatiivinen sekä miehiä suosiva. Nuoren naiskirjailijan etenkin runoilijan on äärimmäisen vaikea ylittää julkaisukynnys, joten teoksen julkaisu on jo saavutus sinänsä.