Kysymykseen, missä olet vuosituhannen vaihteessa, olen jo useasti vastannut: ”Who gives a shit!”. Silti kysyjiä näyttää vain riittävän. Markkina-arvonsa takia millennium on ollut joka paikassa ja vuotanut joka reiästä jo toista vuotta. Miltei kaikki millennium-sanan väännökset ovat jo käytössä, jopa sellaiset kuin Y2K, ja osa on jopa rekisteröity tavaramerkeiksi.

Monet kaupungit ovat tehneet suuria investointeja tapahtumakalentereineen. Maailman metropolit ja pyhät paikat kilpailevat matkustajien viehättämiseksi. Monet kohteet ovat jo täyteen buukattuja, vaikka hinnat ovat kaksinkertaisia.

Kauppojen hyllyt notkuvat Millennium samppanjoista, oluista ja juomalaseista. Monet ovat ajoittaneet häänsä, jälkeläisensä syntymän ja jopa kuolemansa tämän väärin lasketun kalenterin mukaan. Tutkijoiden mielestä Jeesuksen syntymävuoden laskennassa on ainakin 5 vuoden heitto, eli vuosi 2000 on joko ollut 5 vuotta sitten, tai tulee vasta viiden vuoden päästä. Tosin kolmen nollan merkitys ei mielestäni ole yhtään sen suurempi oikein laskettunakaan.

Tällaisen ison numeronvaihdon kintereillä myös ennustajien kauppa käy kuumana. Jo pari vuotta sitten joku väitti kirjassaan Popcorn, että ensi vuosituhannella jokaisessa kodissa tullaan käyttämään aromaterapiaa! Toisaalla joku toinen ennusti, että kaikilla tulee olemaan viivakoodi tatuoituna käsivarteen, ja sillä voi maksaa sekä asioida virastoissa… tai jokaisella maapallon asukilla tulee olemaan elinikäinen oma puhelinnumero ja niin edelleen.

”Mitä uutta tiede tulee sanomaan meille vuonna 2050?”, kysyy arvostettu tiedelehti Scientific American. Lehden ”millenniumin lopun” erikoisnumerossa kaksitoista maapallon johtavaa tiedemiestä pohtii tieteen kehitystä seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana. Miten maailmankaikkeus sai alkunsa? Muuttaako ihmisen toiminta maapallon ilmastoa? Voiko ikääntymistä viivästyttää? Onko avaruudessa elämää? Keksitäänkö ajattelevia koneita?

Samantyyppisiä arvailuja yritettiin tehdä tulevaisuuden suhteen myös vuonna 1900. Kaksi vuotta ennen ensimmäistä onnistunutta lentoaan, itse Wilbur Wright väitti ettei ihminen kykene lentämään vielä 50 vuoden kuluttuakaan. Autoja pidettiin epäkäytännöllisinä ja vaarallisina; ”hevonen säilyy varmasti kulkuvälineenä”, sanoi pankinjohtaja Henry Fordin lakimiehelle, neuvoen häntä välttämään investointia Fordin firmaan. Saksalainen lääkefirma Bayer markkinoi heroiinia yskänlääkkeenä ja morfiiniriippuvuuden hoitona.

Keksittiin toki asioita jotka pysyivätkin. Kodak markkinoi ensimmäisen massakäyttöön tarkoitetun valokuvakameransa, Freud kehitti psykoanalyysin, Mendel perimäteorian ja englantilainen Etelä-Afrikan komentaja keksi käyttää kylien tuhoamista ja keskitysleirejä sissien nujertamisen strategiana.

Scientific American käyttää yhden sivun jokaisessa numerossaan myös muistuttamaan tieteen menneisyydestä ”50, 100 ja 150 vuotta sitten” otsikon alla. Vaikka jotkut tällä sivulla mainitut löydöt ja keksinnöt ovat nykytiedon perusteita, ovat monet tämän päivän tavallisellekin kansalaiselle naurettavia. Siitä huolimatta ne olivat aikoinaan kuolemanvakavia ja kivenkoviksi faktoiksi luultuja käsitteitä. Tämä katsaus taaksepäin paljastaa ihmiskunnan liiallisen luottamuksen omaan viisauteensa, vaikka emme sitä helposti opi.

60 vuotta sitten, vuonna 1939, vain viisi kuukautta ennen historian tuhoisimman sodan alkua, Maailman näyttely avasi ovensa New Yorkissa. Miljoonat riensivät katsomaan historian suurimmaksi rakennettua messua. Esillä oli teknologian, taiteen ja kulttuurin näytteitä kuudestakymmenestä maasta ja 1 300 firmasta.

Presidentti Roosevelt julisti avauspuheessaan messut ”avoimiksi koko ihmiskunnalle”. Saksan poissaoloa ei sen enempää korostettu. Näyttelyn teemaotsikkona oli ”huomisen maailman rakentaminen”, mutta monet messuilla esitetyt teknologian ihmeet tulivat kohta käytetyiksi sodassa, ennen kuin niillä ehti olla mitään tekemistä paremman maailman rakentamisen kanssa.

En aio juhlia millenniumin vaihtoa, koska mielestäni ihmiskunnalla ei ole mitään juhlimisen aihetta. Kaikki teknologiset edistykset eivät ole minkään arvoisia jos ne eivät pysty kehittämään ihmisen sielua.

Mutta jos ennustaa pitää, minun arvioni on se, että keksinnöt lisääntyvät niin kuin ihmiskunnan työkiirekin. Kaikki on myytävänä ja materialismi pysyy pitkään itsestään selvänä. Vähemmän addiktoivat huumeet tulevat markkinoille ja laillistuvat. Kapitalismi villiintyy entisestään, mutta mitään kapinoita ei ole odotettavissa, sillä vallanpitäjät ostavat kaiken tarvitsemansa tietotaidon ja hallitsevat lujemmin. Perusteoria pysyy kuitenkin antiikkisena: sirkusta ja leipää kansalle, ja kaikki on hallinnassa.

ALEXIS KOUROS