Kabilimuusikko Idir osoittaa uusimmalla albumillaan Identités, että Ranska muiden kansakuntien lailla koostuu lukuisista kansoista, kielistä ja kulttuureista, jotka samalla voivat kutsua itseään ranskalaisiksi, algerialaisiksi tai vaikka espanjalaisiksi.

Algerian maaseudulla syntynyt Idir on asunut Ranskassa jo yli 20 vuotta. Parikymppisen geologian opiskelijan Hamid El Cherietin muusikon ura alkoi aivan sattumalta, kun häntä pyydettiin vuonna 1973 sijaiseksi Alger’n radion ohjelmaan pyydetyn taiteilijan sairastuttua. Pitääkseen henkilöllisyytensä salassa mies keksi itselleen taiteilijanimen Idir, joka kabiliksi tarkoittaa ”hän elää”. Idir esitti radio-ohjelmassa tuutulaulunomaisen herkän balladin A Vava Inouva.

Armeijasta päästyään nuori Idir päätyi Pariisiin, jossa samainen sävelmä levytettiin vuonna 1976. Kappaleesta tuli yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista ja maailmalle levinneimmistä kabilinkielisistä sävellyksistä.

Kolmenkymmenen vuoden aikana Idir on julkaissut vain kolme levyä, mutta miehen aktiivisuus kaikilla kabilikulttuuriin liittyvillä rintamilla on tehnyt hänestä symbolin paitsi diasporassa eläville berbereille, myös kotimaahan Algeriaan jääneille maanmiehilleen.

Idir on alusta asti ottanut asioihin kantaa musiikissaan ja kuuluisuus on lisännyt riskiä hengenmenetyksestä monien muiden kabilitaiteilijoiden ohella. Idir suhtautuu kuitenkin tilanteeseen seesteisellä pelottomuudella.

”Ei ole mitenkään itsestäänselvää puhua asioita halki edes Pariisista käsin. Riski että Kabiliaan, siis myös Algeriaan, jäänyt osa perheestä saa maksaa sen hengellään on aina läsnä. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Totuuden on tultava ilmi ja vähemmistöjenkin oikeus identiteettiinsä on lopulta tunnustettava.”

Ensiksi kabili, toiseksi muusikko

Miksi kabilien instrumenteiltaan ja vaikutteiltaan rikas musiikki sitten on maailmalla niin tuntematonta, kun samassa maassa syntynyt rai on puolestaan niin suosittua jo vähän kaikkialla?

”Kabilimuusikot eivät ole antaneet itselleen mahdollisuuksia viedä musiikkiaan muualle, tai sitten he eivät osaa tehdä sitä. Kabilimuusikot tuntevat olevansa ensiksi kabileja, sitten vasta muusikoita. Lähes pakkomielteeseen asti yltävä oman identiteetin julistaminen ei ole omiaan edistämään asiaa sekään. Tällainen ajattelu ilmentää myös tietynlaista sisäänpäinkääntyneisyyttä. Musiikkiamme ei ole haluttu banalisoida teknisestikään niin, että se voisi saavuttaa länsimaisenkin yleisön.”

”Yksi konkreettinen syy kabilimusiikin tuntemattomuuteen on kuitenkin se, että kabilit ovat vastarannan kiiskiä, he protestoivat vähemmistökansoja halveksivaa valtapolitiikkaa vastaan. Niinpä ketään ei ole erityisemmin kiinnostanut tuottaa moista ärvyytteleviin teksteihin perustuvaa musiikkia sen enempää kansallisella kuin kansainväliselläkään tasolla,” Idir pohtii.

Idir kiteyttää kabilien identiteetin ja kansalaisuuden problematiikkaa vertaamalla heitä suomalaisiin. ”Viime vuosisadalla te suomalaisetkin elitte Ruotsin vallan ja kielipolitiikan alaisina. Kuinka silloin reagoi suomalainen, jos häntä kutsuttiin ruotsalaiseksi? Eikö hän silloin vastannut: minä puhun ruotsia, mutta olen suomalainen!”

Algerian alueen kabilit saavat maailmalla huomiota osakseen lähinnä silloin, kun heidän kotimaassaan riehuu väkivallan aalto tai kun Kabilien M.C.B. kulttuuriliikkeen, Mouvement Culturel Berbèren, vaatimukset oman kulttuurinsa laillistamiseksi saavat dramaattisia käänteitä.

Viimeksi Kabiliasta puhuttiin maailmalla heinäkuussa 1998, kun islamistit murhasivat kabilien suurimpiin ja rakastetuimpiin kuuluneen, erityisen suorasukaisen runoilijan ja säveltäjän Lounes Matoubin.

”Taiteilijat ovat uhka niille, jotka haluavat asentaa paikoilleen tiukan yhteiskuntamallin. He ovat siis pakotettuja eliminoimaan kaikki ne, jotka ovat tekemisissä unelmien, tunteiden tai yleensä kommunikaation kanssa. Murhatessaan Lounes Matoubin islamistit onnistuivat tuhoamaan hänen henkensä, muttei hänen ideologiaansa.”

”He tekivät Matoubista myytin. Niinpä hänen musiikkinsakin alkoi myydä, ja se on nyt suositumpaa ja kuunnellumpaa kuin koskaan. Kansallisen idolin murha myös tiivisti kabilien rivejä entisestään, he ovat tänään yhä määrätietoisempia taistelussaan identiteettinsä puolesta.”

Erilaisuudessa maailman elinkelpoisuus

Kabilit eivät suinkaan ole ainoa poljettu vähemmistökansa, joiden vaiheita Idir seuraa ja joiden olemasssaoloa mies omalla tavallaan tukee. Kun häntä alkuvuodesta pyydettiin tekemään kolmikymmenvuotisen uransa kunniaksi jonkinlainen ”kunnianosoitusalbumi”, idea ei kiinnostanut.

Idir lähti sensijaan kehittelemään ajatusta erilaisten identiteettien, lähtökohtien ja kulttuurien yhdistämisestä musiikin avulla. Ranskassa lokakuun alussa julkaistu ja pian kansainväliseen levitykseen lähtevä albumi Identités on komea kokoelma toisistaan poikkeavien artistien yhteissävellyksiä, joissa kaikissa yhdistyvät Idirin kabiliote ja kunkin vierailevan artistin oma kulttuuritausta ja musikaaliset preferenssit.

Albumin avausraita, kuinkas muuten, on Idirin planetaarinen ensihitti A Vava Inouva, jonka Idirin kanssa tulkitsee skotlantilainen Karen Matheson.

”Kun kuulin ensi kertaa Karenin laulavan Dan ar Brazin ja Héritage des Celtes -orkesterin kanssa, olin pyörtyä ihastuksesta. Ajattelin silloin, että olisipa todellinen onni päästä tekemään jotain yhdessä tämän upean äänen kanssa! Karen suostui mielellään mukaan, ja hänen tulkintansa kappaleestani antaa sille kelttisävyjä viemättä kuitenkaan mitään sen alkuperäisestä tunnelmasta”, Idir kertoo.

Levyn kymmenen kappaletta vievät kuulijat tunnelmasta toiseen näyttävän joukon avustuksella: mukana ovat bretoonit Dan ar Braz ja Gilles Servat, Ugandan Geoffrey Oryema, ragga-reggae-rock-ryhmä Gnawa Diffusion, ranskalainen chansonveteraani Maxime Le Forestier, tekno-DJ Frédéric Galliano, Orchestre National de Barbès, Manu Chao, Zebda.… Levyn tempot vaihtelevat balladeista reggaehen ja flamencoon, arabialaisten ja mandingojen rytmeihin.

Idir halusi ehdottomasti puhua tällä levyllä myös Algeriasta, ja se syntyi yhteistyössä espanjalaissyntyisen Manu Chaon kanssa.

”Jos haluan puhua Algeriasta, minun on puhuttava naisesta, sillä minulle Algeria on nainen. Nainen on yhteiskunnan haavoittuvaisin olento, ja niin kauan kuin naisen asemaa ja ongelmia ei ole ratkaistu, ei ratkaista yhtään mitään. Niinpä kappaleeseen piti saada algerialaisen naisen ääni ja kannanotto, ja kukapa olisi siihen ollut sopivampi henkilö kuin Khalida Messaoudi, joka jo vuosia on väsymättä ja jatkuvasta tappouhasta huolimatta ajanut kabilien, naisten ja demokratian asiaa Algeriassa.”

Idirin koko elämäntyö perustuu kysymykseen kuinka olla kokonaisvaltaisesti algerialainen ja elää samalla berberi-identiteetin kanssa ulkomaalaisena Ranskassa. Samanlaisten kysymysten kanssa elää suuri joukko muitakin ihmisiä eikä vastausten löytäminen ole helppoa. Idir omalta osaltaan on tullut siihen tulokseen, että ainoa tapa pysyä omana itsenään on säilyttää omat juurensa.

Maailma hänen mielestään ei ole elinkelpoinen ellei sen kansojen erilaisuutta tunnusteta. Tämän ideologian pohjalta syntynyt Identités-albumikin lähentää taas uusia kulttuureja ja lähtökohtia toisiinsa universaalin musiikin avulla.