World Music – The Rough Guide, vol. 1 Africa, Europe and the Middle East

Rough Guides, 1999

The World Music Rough Guide -kirja julkaistiin vuonna 1994. Siitä pitäen se on ollut maailmanmusiikin raamattu, alueittain jaettu opas koko Maapallon etniseen musiikkiin.

”Ensimmäinen versio on myynyt viidessä vuodessa yli 65 000 kappaletta, mikä on tietokirjalle kohtuullisen hyvin. Rough Guiden tarkoitus oli kertoa helposti lähestyttävällä tavalla siitä, miksi musiikki eri puolilla maailmaa kuulostaa sellaiselta kuin kuulostaa”, Simon Broughton, yksi kolmesta päätoimittajasta sanoo.

”Syitä on tietysti monia: politiikka, elämäntapa ja ympäristö. Halusimme kuvata musiikkia yhteiskunnan kautta ja päinvastoin. Mielenkiintoista on, että usein musiikillisesti hedelmällisimmät alueet ovat myös monikulttuurisimpia, kuten Karibia. Siitä voisi ehkä lukea opetuksen nationalismin vaivaamalle maailmalle.”

Viidessä vuodessa maailmanmusiikki on kasvanut kovasti. Levyjä, festivaaleja ja niiden myötä tietoa ja sen tarvetta on nyt paljon enemmän. Rough Guidesta on jouduttu tekemään kaksiosainen. Nyt ilmestynyt ensimmäinen osa kattaa noin 760 sivulla Afrikan, Euroopan ja Lähi-idän. Ensi kesänä ilmestyvä kakkososa kattaa Aasian, Amerikat Karibian kera sekä Tyynen valtameren alueen.

Kirja paisui kaksiosaiseksi

”Rough Guiden ei ollut tarkoituskaan olla täydellinen eikä se voi ikinä olla sitä. Mutta puutteita oli silti paljon. Joskus kirjan käyttäjät ottivat yhteyttä ja huomauttivat niistä. Sitä kautta löytyi uusia kirjoittajia. Myös Womex-maailmanmusiikkimessut on ollut erittäin hyödyllinen. Uuden laitoksen molemmat osat ovat yhtä isoja kuin ensimmäinen yksinään.”

”Nyt Israel ja Italia ovat mukana. Pohjoismaat käsitellään kuudessa luvussa, kun viimeksi ne olivat yhdessä. Saamelaiset ovat saaneet kuudentena oman lukunsa. Afrikasta esimerkiksi Angola ja Burkina Faso ovat päässeet mukaan”, Broughton luettelee.

Hän tekee maailmanmusiikista dokumenttielokuvia ja radio-ohjelmia ja kirjoittaa siitä eri lehtiin. Rough Guiden ohella hän toimittaa alan erikoislehteä Songlinesia. Muut päätoimittajat ovat Mark Ellingham ja Richard Trillo. Kaikkiaan kirjoittajia on yli 80.

Hinta pidetään huokeana

”Diskografioista on tehty entistä kattavampia pelkkien suosituslistojen sijaan. Valikointi on syventynyt, koska artikkelitkin ovat entistä syvällisempiä. Diskografioiden siirtämisestä internetiin neuvotellaan parhaillaan ison nettiyrityksen kanssa. Siellä niitä voisi täydentää jatkuvasti”, Broughton kertoo.

”Jotkut alueet ovat kukkineet niin nopeasti, että minusta viisi vuotta versioiden välissä tuntuu liian pitkältä. Toisaalta ensimmäinenkin versio olisi myynyt vieläkin ihan hyvin. Haluaisin kuitenkin julkaista seuraavan version nopeammin.”

”Mutta kaupallisetkin näkökohdat pitää ottaa huomioon. Kirjan pitää olla niin halpa, että ihmisillä on siihen varaa. Tahdomme pitää yhden kirjan hinnan vain hieman yli CD:n tasolla. Sitä varten opusta pitää ehtiä myydä jonkin aikaa.”

Värrtinä Rääkylässä Broughton kehuu projektiaan niin vilpittömästi ja innostuneesti, ettei mainostaminen tule edes mieleen. Ja ainakin ensimmäinen osa on ollut luotettava apuväline alan juttujen taustoittamisessa allekirjoittaneellekin. Nopea vilkaisu Andrew Cronshaw’n kirjoittamaan Suomen lukuun paljastaa pari pientä kirjoitusvirhettä väliotsikoissa: festaripaikka on kirjoitettu Rääkylä (suomalaisille hauska lapsus) ja kuuluimman yhtyeemme nimi Värrtinä. Värttinä on tekstissä oikein mutta sen kotifestari pidetään tiukasti Rääkylässä.

Esittelynsä mukaan Cronshaw soittaa instrumentteja hyllyltä, jolla voisi olla otsake ”Mikä toi on?”, siis outoja ja harvinaisia soittimia, ja kirjoittaa muun muassa Folk Roots -lehteen. Merkillisen suomenkielen oikeinkirjoitus parissa kohdassa ei ole vielä järin suuri virhe. Enimmäkseen kielikin on oikein ja ä:n pilkut paikoillaan. Eiköhän opukseen voi luottaa siinä missä edeltäjäänsä.

HARRI RÖMPÖTTI