OneWorld sijaitsee keskellä lehtometsää. Ensisilmäyksellä yrityksen tilat muistuttavat aivan tavallista Lontoon lähellä sijaitsevaa romanttista puutaloa. Yllätys on kuitenkin suuri kun vierailija astuu sivurakennukseen. Siellä, missä pitäisi olla lehmiä, hyrräävätkin tietokoneet.
Rauhallisen maaseutuidyllin rikkoo yhä useammin pihaan ajavat pikkubussit, joista kampeaa ulos vierailijoita maailman kaikilta kolkilta Täältä johdetaan maailmanlaajuista kehitys- ja ihmisoikeuskysymysten internet-sivustoa.
Hedgerleyn tietokoneisiin on rekisteröity tiedot yli 700 kansalaisjärjestön internet-sivustoista ympäri maailman. Rekisterin avulla brittiläiset ATK-velhot pystyvät päivittäin hakemaan tietoa jopa 1,5 miljoonalta webbisivulta.
”OneWorld on hieno palvelu, mutta emme ole markkinoineet sitä riittävästi.Tällä hetkellä vain noin viisi prosenttia planeetan kehitysyhteistyöaktivisteista tuntee sivustomme”, arvioi PR-päällikkö Glen Tarman.
OneWorld.net ei ole tyypillinen internet-sivusto. Sen kehittely on vienyt useita vuosia. Idea alkoi orastaa jo 1980-luvulla, kun OneWorldin perustajat Anuradha Vittachi ja Peter Armstrong pystyttivät ensimmäisen oman mediayrityksensä.
Heidän suunnittelemansa globaalikysymyksiä käsittelevät CD-romit eivät kuitenkaan menneet kaupaksi, vaikka saivatkin julkista tunnustusta. Tuotanto oli kallista, ja yleisö huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi tietokonepeleillä. Juuri kun romppujen levikki alkoi kohentua, Anuradha ja Peter tutustuivat internetiin.
”Se tuntui niin ihmeelliseltä. Viimeinkin löysimme tehokkaan globaalin median, joka on kaiken lisäksi lähestulkoon ilmainen”, Anuradha kuvailee ensi tunnelmiaan.
”Ei mikään ihme, etten koskaan pienenä tyttönä tiennyt, mikä minusta tulee isona. Internetiä kun ei ollut silloin vielä keksitty!”
Myös brittiläiset kansalaisjärjestöt huomasivat internetin edut. Oivallettiin, että kuka hyvänsä pystyi kiepsahtamaan kulman taakse kamera kaulassa juttua tekemään ja julkaista raportin samana iltapäivänä. Kenenkään ei enää tarvinnut heittäytyä portinvartijoina toimivien tiedotusvälineiden armoille.
Anuradha ja Peter aloittivat kansalaisjärjestöjen internet-valloituksen tukemisen. Vuonna 1995 heidän perustamansa OneWorld alkoi tehdä kansalaisjärjestöille webbi-sivustoja. Saman vuoden kesäkuussa perustettiin OneWorld International.
Suomikin kiinnostunut
Kun toiminta laajeni, kävi pian selväksi, ettei OneWorldin kannattaisi itse enää keskittyä sivujen suunnitteluun. Näin alkoi kanslaisjärjestöjen sivustojen katalogisointi. Kolmessa vuodessa kehitettiin oma tietokoneohjelma, jonka avulla on mahdollista rekisteröidä tuhansia kehitysaiheisia internet-sivustoja ja tehdä niistä hakuja. Vuonna 2000 OneWorldin budjetti kohoaa jo kuuteen miljoonaan markkaan. Pääsponsoriksi on saatu British Telecom.
Britannian ulkopuolella sijaitsevien autonomisten keskusten määrä on kasvamassa. Tällä hetkellä mukana ovat ainakin Italia, Hollanti, Ranska ja Itävalta. Etelässä on kolme kumppania: Costa Rica, Sambia ja Intia. Myös Yhdysvaltain, Kanadan, ja Venäjän kansalaisjärjestöt ovat osoittaneet kiinnostusta hanketta kohtaan. Suomikin on jo kysellyt liittymisehdoista.
Paikalliset keskukset tekevät tulevaisuudessa oman osansa OneWorldin kehittämistyöstä. Millainen OneWorld on sitten kymmenen vuoden päästä?
Anuradha Vittachi vastaa kysymykseen leveästi hymyillen: ”En tiedä, enkä haluakaan tietää. Järjestelmä saa kehittyä vapaasti haluamaansa suuntaan. Samalla tavoin ajattelen tyttärestäni. Ei minulla ole vaatimuksia siitä, millainen hänen pitäisi olla vanhempana. Sen hän saa ratkaista itse.”
Yksi asia on kuitenkin varma. OneWorldin paisuminen on johtanut siihen, että maaseututoimistosta on luovuttava. Lontoon keskustaan siirtyminen lyhentää myös ulkomaisten vierailijoiden matkaa. Työntekijät tulevat kuitenkin todennäköisesti haikailemaan vielä pitkään paluusta luonnon keskellä sijaitsevaan puutaloon takkatulen lämpöön.
JUKKA ARONEN