Viron ulkoministeriön budjetissa on tälle vuodelle varattu kehitysyhteistyöhön seitsemän miljoonaa kruunua.

”Hallituksemme tukee OECD:n 1996 hyväksymää kehitysstrategiaa, jonka mukaan yhteistyö perustuu kumppanuuteen, jossa kehitysmaat ottavat vastuun omasta kehityksestään”, sanoo kolmen työntekijän joukkoa johtava Tönis Nirk.

”Teemme myös yhteistyötä siirtymävaiheen valtioiden kanssa, joita ei ole luokiteltu kehitysmaiksi, mutta jotka ovat kiinnostuneita Viron kokemuksista markkinataloutta luotaessa.”

Avun suuntaamisessa on neljä peruspilaria, jotka ovat poliittisia, taloudellisia, moraalisia ja historiallisia. Poliittisella puolella projekteilla pyritään tukemaan Viron ulkopolitiikkaa ja turvaamaan vakaat suhteet naapurimaiden kanssa.

Talouden puolella kehitysapuprojekteilla pyritään hyödyttämään Viron taloutta suoraan tai epäsuorasti luomalla uusia yhteyksiä. Humanitaarinen apu suunnataan lievittämään onnettomuuksien seurauksia ja historiallisella puolella suositaan projekteja, jotka tekevät tunnetuksi Viroa ja sen kulttuuria ja kehittävät yhteyksiä sukulaiskansoihin auttaakseen niiden kehitystä.

Jatkuva keskustelu

”Kahdenväliset apuohjelmat on keskitetty pieneen määrään maita entisessä Jugoslaviassa ja Keski-Aasiassa. Tshernobylin alueella olemme kouluttaneet tietokoneluokkaa”, Tönis Nirk luettelee.

”Tehokas yhteistyö vaatii jatkuvaa keskustelua kumppanien kanssa, jotta ymmärtäisimme mahdollisimman hyvin heidän tarpeensa.”

”Kolmenkeskisessä yhteistyössä Viro voisi osallistua muiden maiden suunnittelemiin projekteihin. Näemme Pohjoismaat potentiaalisina kumppaneina kolmenkeskisissä apurojekteissa, jos niillä on samat päämäärät.”

Suoria yhteyksiä avataan

”Ympäristösaasteiden ja tautien torjunnassa Viro on yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen ja instituutioiden kanssa. Pääyhteistyökumppanit ovat YK, Maailmanpankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki.”

”Viime vuosina sekä ihmisten aiheuttamat että luonnonkatastrofit ovat lisääntyneet. YK:n organisaatiot ovat pääkanava Viron humanitaariselle avulle, mutta olemme myös luomassa suoria yhteyksiä kohdealueille.”

”Virallisen kehitysavun lisäksi olemme halukkaita tekemään yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa. Yhteisoperaatiot niiden kanssa voisivat tuoda uusia ulottuvuuksia projekteihin.” Seitsemän miljoonaa kruunua tekee pari markkaa virolaista kohti eikä niillä pitkälle päästä kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen turvaamisessa, mutta Nirk uskoo, että kehitysyhteistyövarat lisääntyvät lähivuosina.

ERKKI PAAKKULAINEN