”Jos ensisijaisena tavoitteena on suojella ja parantaa ympäristön tilaa, olisi matkailusta periaatteessa luovuttava.”
Kaikki matkailu on jossain määrin ekologisesti arveluttavaa, erityisesti silloin kun kohteeseen matkustetaan lentäen. Jos ensisijaisena tavoitteena on suojella ja parantaa ympäristön tilaa, olisi matkailusta periaatteessa luovuttava. Tämä ei luonnollisestikaan ole tällä hetkellä realistinen vaihtoehto.
Lähtökohdaksi tarkasteltaessa kestävyyttä matkailussa on otettava se tosiasia, että kansainväliset matkailijamäärät ovat jatkuvassa kasvussa, ja mitä todennäköisimmin tämä kasvu tulee myös jatkumaan. Suuri osa tästä kasvusta suuntautuu sellaisille alueille, missä matkailu on ollut tähän asti suhteellisen vähäistä. Tämä on huono kehityssuunta maailmanlaajuisen kestävän kehityksen kannalta.
Nykyinen maailmantilanne ja talouden realiteetit huomioon ottaen perinteinen etelänmatkailu voi oikein toteutettuna olla kaikkein kestävin matkailumuoto. Tyypillinen ”etelän” matkakohde on saatettu rakentaa pääpiirteissään nykyisenlaiseksi kymmeniä vuosia sitten. Vaikutukset luontoon, kulttuuriin, talouteen ja sosiaaliseen ilmapiiriin ovat tuolloin olleet suuret, mutta tilanne ei ole enää täysin samanlainen. Nyt alueen tila saattaa pysyä kutakuinkin stabiilina uusien matkailijoiden tullessa samalle pienelle alueelle viikko toisensa jälkeen ympäri vuoden.
Kestävyys on globaalilla tasolla koetuksella erityisesti silloin, kun entisten kohteiden tilalle aletaan perustaa uusia. Asiaa kuitenkin voidaan ajatella myös laajemmasta perspektiivistä. Periaatteessa olisi perusteltua välttää matkakohteita, joissa kestävän kehityksen periaatteet eivät ole toteutuneet eivätkä toteutumassa.
Kuitenkin nämä matkakohteet saattavat tulla suosituiksi uusien matkailumaiden (esim. Aasian maat) matkustajien keskuudessa. Tämä muun muassa siksi, että meille jo tutuksi tulleet kohteet ovat heille vielä uusia ja mielenkiintoisia. Olisiko siis kestävämpää matkustaa myös näihin huonosti hoidettuihin kohteisiin? Jos näin saataisiin kestävän kehityksen periaatteet mukaan suunnitteluun, varmaan olisi.
Kapealle kohderyhmälle suunnatut ekomatkat saattavat saada merkittävää parannusta aikaan kohteen elinoloissa, tämä on myönnettävä. Lyhyellä aikavälillä tulotaso saattaa nousta moninkertaiseksi lähtötasoon verrattuna. On kuitenkin todettava, että tämä ns. vaihtoehtoinen matkailu ei varmaankaan vähennä merkittävästi perinteisten valmismatkojen kysyntää.
Näin ollen matkailijamäärät vain lisääntyvät vaihtoehtoisen matkailun myötä. Globaalilla tasolla kuormitus siis lisääntyy. Samalla vaikutukset kohdistuvat aina vain uusille alueille sen sijaan, että kehitettäisiin jo ”kerran tuhottuja” alueita.
Yhtenä ongelmana tässä on se, että käytyään keväällä ”oikealla” ekomatkalla, matkailija saattaa haluta lähteä syksyllä rentoutumaan etelän lämpöön. Hän saattaa tehdä sen vieläpä aivan hyvällä omalla tunnolla, onhan hän edistänyt näennäisesti kestävällä tavalla paikallisyhteisön elinoloja jo aiemmin.
Luonto- yms. matkailu ei siis välttämättä ole hyväksyttävää ja kannattavaa. Pelkkä eko-etuliite ei tee vielä matkasta kestävää. Jotta ns. ekomatkailua voitaisiin pitää kestävänä matkailun muotona, sen täytyisi täyttää lukuisia ehtoja. Kaiken matkailun olisi ensiksikin tapahduttava paikallisväestön ehdoilla, taloudellisen hyödyn täytyisi suuntautua kohdealueelle ja osa tuloista tulisi kyetä suuntaamaan kohteen luonnonympäristön kunnon ylläpitämiseen ja parantamiseen.
Vaarana on se, että odotetut taloudelliset hyödyt sokaisevat kehittäjät, ja kestävä kehitys unohdetaan. Monissa nykyisissä matkakohteissa aikoinaan tehdyt virheet saatetaan tehdä uudestaan. Ei siis voida ajatella niin kapeakatseisesti, että ulkopuolinen apu olisi aina tuomittavaa. Kestävän matkailukehityksen suunnittelussa harkitusti hankittu ulkopuolinen tietotaito voi olla hyvinkin tarpeen.
Kaiken kaikkiaan uusien kohteiden etsimisessä on otettava huomioon kaikki kestävän kehityksen osa-alueet, toisin sanoen matkailua uusille alueille voidaan kehittää vain, jos sen nähdään edistävän sekä globaalin että lokaalin kestävämmän kehityksen saavuttamista.
PEKKA MUSTONEN
Kirjoittaja matkailua tutkiva suunnittelija Joensuun yliopistossa.