Malissa kudotaan eniten perinteisiä tekstiilejä Länsi-Afrikassa. Upeissa käsintehdyissä tekstiileissä hehkuvat maanläheiset värit, okrat ja ruosteenruskeat, yötaivaan ja indigon syvät siniset. Perinteiset asut ovat säilyttäneet suosionsa muotoutumalla ajanmukaisiksi, joten ei ole syntynyt tarvetta vaihtaa länsimaisiin vaatteisiin. Tekstiilien yleisin materiaali on puuvilla.
Kangaspuukudonta tunnettiin Malissa jo ainakin tuhat vuotta sitten eli paljon aikaisemmin kuin Euroopassa. Malissa käytetään yhä edelleen vuosisatoja vanhoja kangaspuumalleja ja kudontamenetelmiä. Työvaiheet vaativat paljon kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta tuloksena on yksilöllisiä käsitöitä. Perinteisillä kankailla on omat kuviointityylinsä, mutta uusia malleja luodaan koko ajan lisää. Kuvioinneilla on hauskoja nimiä, kuten kissantassut, kansannousu tai ilmastointilaite.
Käyttäjänsä suojaavan bogolanfini-kankaan kuviointi on yleensä epäsymmetrinen. Vanhimmalle värjäystyylille antavat leiman pituussuuntaiset linjat ja siksak-kuviot. Kankaisiin on alettu värjätä myös islamilaisia symboleita maurilaisen ornamentiikan pohjalta. Eläinaihein koristellut kankaat on tarkoitettu turisteille myytäviksi. (Kuva: Marjo Vepsä)
Villan kehrääminen on naisten työtä ja kutominen miesten. Naiset saavat kutoa ainoastaan perheen tarpeisiin, sillä vain miehillä on oikeus harjoittaa kutomista ammattina. Villakudonta on sallittua pelkästään erityiseen käsityöläiskastiin kuuluville fulani-miehille, mutta puuvillaa saavat kutoa kaikki miehet. (Kuva: Marjo Vepsä)
Moussa Kone on saanut Kakalodaga-saaren fulani-naisten ihailun osakseen hienolla pukeutumisellaan. Konella on yllään Timbuktusta hankittu bobou, koko vartalon peittävä hihaton vaate. Bobou on Länsi-Afrikan yleisin vaate.
Arkibobou syntyy tehdasvalmisteisista puuvillakankaista, juhlabobou puolestaan käsinkudotuista, -värjätyistä ja -kirjailluista kankaista. Boboun pääntie ja rintamus kirjaillaan juhlavasti, hienoimmissa malleissa silkillä tai kultalangalla.
Miesten asujen kirjailu on epäsymmetristä ja näyttävämpää kuin naisten asujen symmetrinen kirjailu. Väljä vaate on miellyttävä kosteassa ja kuumassa ilmanalassa, ja se on myös riittävän peittävä islamilaisten pukeutumisvaatimusten mukaan. (Kuva: Marjo Vepsä)
Vaate suojelee vaaroilta
Bogolanfini on puuvillavaate, jonka kuvioiden tarkoitus on suojata vaatteen kantajaa. Metsästäjät ovat perinteisesti tilanneet bogolanfinin välttääkseen tappamiensa eläinten henkien koston. Nuoret naiset suojautuvat vaatteella ympärileikkauksen jälkeen ja avioituessaan. Molempiin tapahtumiin liittyy veren menetystä, ja niiden katsotaan siksi vievän elinvoimaa.
Vain salaisuuksiin vihkiytyneet vanhat värjärit ymmärtävät symbolien merkityksen. Ulkopuolisille niitä ei paljasteta, sillä suojeluksen uskotaan murtuvan, jos merkit selitetään. Nuoret värjärit osaavat tulkita vain yksittäisiä merkkejä mutta eivät tunne salaista tietoa merkkiyhdistelmistä.
Bambara-naiset kuvioivat paksut ja karkeat kankaat mustalla mudalla. Suorakaiteen muotoinen kangas värjätään negatiivimaalaustekniikalla, jossa kankaan pohja maalataan mudalla. Maalaamattomat kohdat näkyvät kankaan värisinä kuvioina, jotka lopuksi värjätään valkoisiksi. On olemassa myös yksinkertaisempi versio, jossa pohjan sijaan kuviot maalataan mudalla. Onnistuneeseen lopputulokseen tarvitaan viisi taitoa vaativaa värjäysvaihetta. Mutavärjätyt kankaat ovat täysin pesunkestäviä.
Bogolanfinista on tullut muotivaate nuorten malilaisten keskuudessa. Myös Pariisin muotitalot ovat käyttäneet mutavärjättyjä kankaita luomuksissaan.
Kangasta voidaan käyttää monella tavalla: hameena, toogan tapaisena yläosana, esiliinana tai vaikka vauvan kantoliinana.