Keskiamerikkalaiset eivät voi koskaan tarkasti tietää minä päivänä, mihin aikaan ja minne hurrikaani, maanjäristys tai hyökyaalto iskee. Kansalaisjärjestöissä kuitenkin uskotaan, että panostus köyhyysongelman ratkaisemiseen vähentäisi maiden yhteiskunnallista haavoittuvuutta ja rajaisi mullistusten aiheuttamien tuhojen laajuutta.
Santa Teclan pakolaisleirillä on 7 500 kotinsa menettänyttä. (Kuva: Kimmo Lehtonen)
Maanjäristys halvaannutti koko maan dynamiikan”, ympäristöjärjestö UNESin koordinaattori Mauricio Sermeño sanoo matkallamme Sonsonaten maakuntaan Armenian kaupunkiin El Salvadorissa.
Päästäksemme 50 kilometrin päässä sijaitsevaan 60 000 asukkaan Armeniaan joudumme kiertämään San Salvadorin pohjoispuolitse kiertotietä, koska maanvyörymä on tukkinut liikenteen Sonosonaten moottoritiellä.
Tiellä vastaan tulee loputon letka vaikeasti mäkiä kipuavia kuorma-autoja sokeriruoko- ja hedelmälasteissa, rekkoja täynnä Coca Colaa ja välissä aikansa nähneitä busseja. Samassa ruuhkassa ovat myös kriisialueelle menevät avustuskuormat.
Kun rautatietä ei ole, tavarat kulkevat maanteillä, ja pääväylän ollessa pois pelistä liikenne on kaaoksessa. Liikenteen ohjauksesta poikkeustilanteessa ei ole olemassa selvästikään suunnitelmaa, eikä esimerkiksi henkilöliikennettä ole rajoitettu millään tavalla.
Matka kestää tuntikausia. ”Vesikauppiailla menee ainakin hyvin”, Sermeño sanoo ja osoittaa tiensivussa kipittäviä myyjiä. Kriisi on myös joillekin tilaisuus, sillä puhdistetun veden hinta nousi heti maanjäristyksen jälkeen hallituksen sakkouhasta huolimatta.
Apu maaseudulle kestää
Neljä päivää tuhoisan maanjäristyksen jälkeen avustustoiminta tökkii vielä pahasti Armeniassa. Ensimmäinen avustuskuorma saapui kaupunkiin vasta edellisenä yönä.
Kaupungintalon patiolle on kasattu röykkiö vesipusseja sekä vaate- ja maissisäkkejä. Sotilaat, partiolaiset, ulkomaiset avustustyöntekijät, lääkintähenkilökunta ja kaupungin virkailijat kävelevät patiolla ristiin rastiin.
On vaikea tietää kuka operaatiota johtaa. Pakolaisten ilmoittautumista hoitavilla virkailijoilla on kinaa yhden perheen kanssa siitä, ovatko he saaneet apupakettinsa vai eivät. Tilanne rauhoittuu vasta armeijan everstin tullessa paikalle.
Kaupungintalon patiolla on liitutaulu, johon avustuserien määränpäät kirjataan. Suurin osa lähiseudun kohteista on vielä ilman mitään rukseja.
Normaalioloissa kaupunkia johtaa oppositiopuolue FMLN:n Moisés Alvarado, joka istuu sotkuisessa työhuoneessaan ja pyyhkii väsyneiltä kasvoiltaan hikeä. Sitten hän keskittyy neljän muun kaupungin virkailijan kanssa kuuntelemaan, mitä irlantilaisen avustusjärjestön juuri tullut rekkakuorma pitää sisällään.
”Ruuanjakelu kaupungissa toimii, mutta lähiseudun kyliin ei ole mennyt vielä mitään”, Alvarado selittää avustustyöntekijälle.
Lyhyen keskustelun jälkeen kuorma päätetään viedä maaseudulle, vaikkei tien kunnosta eikä sen koommin avun tarpeessa olevien ihmisten määrästäkään ole tarkkaa tietoa.
Järistys valikoi uhrinsa
Armeniassa Mayénin perhe tyhjentää makuuhuoneitaan hartiavoimin jo neljättä päivää. Perhe selvisi vahingoittumattomana, vaikka isoisä jäikin tuntikausiksi jumiin romahtaneen katon alle. Nyt hän lepäilee makuuhuoneeksi muutetussa olohuoneessa ja parantelee kolhujaan.
Kaupungin keskustan kortteleissa kävellessä ymmärtää hyvin, mitä salvadorilaiset isännät tarkoittivat sanomalla, että maanjäristys erotti ”jyvät akanoista”. Mayénin perheen kadullakin on lähes vaurioitumattomia taloja ja välissä täysin maan tasalle menneitä.
”Järistys teki eron yhteiskuntaluokkien välillä. Köyhien talojen seinät sekä kaupungissa että varsinkin maaseudulla on useimmiten tehty vanhalla ja perinteisellä bajareque-menetelmällä, jolloin saviseinää tukevat sisällä ristiin kulkevat puuparrut. Nämä rakennelmat eivät kestäneet pitkäjaksoista tärinää”, Sermeño valistaa.
Maaseudulla ihmiset elävät myös kaikista riskialtteimmilla alueilla, kuten puuttomien vuorten rinteillä tai niiden juuressa. Jos he selviävät maanjäristyksestä, kohtaloksi saattaa muodostua seuraava sadekausi tulvineen.
Santa Teclan kaupungista tuli heti maanvyörymän ja satojen uhriensa takia järistyksen symboli. El Salvadorin järistyksen tuhoisuus on kuitenkin ennen kaikkea siinä, että se sai aikaan hävitystä hyvin laajalla alueella koko maassa. Kestää vielä kauan, ennen kuin kaikki maaseudulla aiheutuneet tuhot saadaan kartoitettua.
Hätäavulla laskelmoidaan
Paluumatkalla Sermeñoa ihmetyttää avun hidas perillemeno kuntiin:
”Hallituksen hätäapukomissio COEN (Comisión de Emergencia Nacional) keskittää avun omiin käsiinsä eikä jaa sitä nopeasti kunnille. Kunnissa olisi tietämys siitä, mitä missäkin tarvitaan.”
COEN on hallituksen pysyvä elin, jonka työssä puolustus- ja sisäministeriöllä on merkittävä rooli. Oikeistohallituksen poliittinen taktikointi näkyy myös siinä, että kaikki COENin 500 vapaaehtoistyöntekijää kutsuttiin hallituspuolueiden riveistä. Kansallisella tasolla hätäapukomiteaan ei huolita mukaan kansalaisjärjestöjä eikä edes kirkon toimijoita.
”Monilla ovat mielessä vielä Mitchin jälkihoitoon liittyneet ongelmat, jolloin osa avustuksista virtasi aivan väärään suuntaan; paikallisilta toreilta saattoi löytää monia uusia tuotteita.”
Mitchin kokemuksen pohjalta monet pelkäävätkin osan avustusvirroista päätyvän väärille tileille tai COENin suuntaavan apua ensisijaisesti hallituspuolueiden ”omiin” kuntiin.