Kehitysyhteistyökirjoittelussa vähälle huomiolle jäävät kehitysmaiden oma ääni, kauppasuhteet ja kulttuuri. Näkyviin pääsevät suuret YK-järjestöt ja katastrofiapu.
Kehitysmaiden kansalaiset, kuten nämä Tansanian Lwelun kylän miehet, ovat harvoin suomalaisten toimittajien ensisijaisia tietolähteitä. (Kuva: Tulikukka de Fresnes)
YK-järjestöt ja suomalaiset kansalaisjärjestöt näkyvät lehtien kehitysyhteistyökirjoittelussa useammin kuin valtion virallinen kehitysyhteistyö. Tällaiseen tulokseen päädyttiin Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikössä, jossa selvitettiin suomalaisten lehtien kehitysyhteistyökirjoittelua 90-luvulla.
YK-järjestöjen näkyvyys selittyy suurelta osin toisella tutkimuksen keskeisellä tuloksella eli sillä, että katastrofi- ja humanitaarinen apu ovat julkisuudessa näkyvimmät kehitysyhteistyön muodot. Kaikkiaan tutkituista 1309 jutusta humanitaarista apua käsitteli lähes 500 juttua. Seuraavaksi eniten käsiteltiin kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja köyhyyden vähentämiseksi tehtävää työtä.
Tutkimuksessa oli mukana viisi sanomalehteä ja kaksi aikakauslehteä vuosilta 1990, 1994, 1997 ja 1999. Eniten katastrofiapujuttuja julkaistiin vuonna 1999, jolloin Kosovon kriisi oli pahimmillaan. Vuonna 1994 juttujen määrää lisäsivät Ruandan ja Bosnia-Herzegovinan kriisit. Vuonna 1997 esillä olivat Albanian, Pohjois-Korean ja Zairen avustustoiminnasta kertovat jutut.
Vähiten kehitysyhteistyöjuttuja oli vuonna 1990, jolloin ei käynnissä ollut mitään erityistä kansainvälistä konfliktia. Eikä siis uutisarvoista kerrottavaakaan?
Tietääkö lukija mitä on kehitysyhteistyö?
Kehitysyhteistyötä tekevinä tahoina erotettiin tutkimuksessa Suomen valtion, suomalaisten kansalaisjärjestöjen, YK-järjestöjen, kehitys- ja ympäristörahoituslaitosten, EU-maiden, muiden maiden, yksityishenkilöiden ja muiden tahojen tekemä työ. Huomioon otettiin vain jutussa ensin mainittu tekijä, vaikka tekijöitä olisi ollut useita.
Näkyvimmät YK-järjestöt ovat tutkimuksen mukaan UNHCR ja Unicef. Suomalaisista kansalaisjärjestöistä useimmin mainitaan Punainen Risti ja lähetysjärjestöt. Kaikkiaan suomalaisten kansalaisjärjestöjen kirjo tuli hyvin näkyviin, sillä ensisijaisina kehitysyhteistyöntekijöinä mainittiin nimeltä 54 järjestöä.
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto näkyvät myös julkisuudessa, mutta niitä käsitteleville jutuille on tyypillistä, että kehitysyhteistyö sivuutetaan jutuissa maininnalla, jolloin tavallisen lukijan voi olla vaikea hahmottaa kehitysluottolaitosten ja kehitysmaiden välistä yhteyttä.
Samanlainen määrittelyn vaikeus tuli esiin jutuissa, joissa käsiteltiin kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välisiä kauppasuhteita. Aineistosta jouduttiin jättämään pois monta kehitysmaakauppaa käsittelevää juttua, koska lukijalle ei anneta mitään vihjettä siitä, että ne liittyvät kehitysmaiden tukemiseen esimerkiksi kaupankäynnin helpotusten kautta. Tämän vuoksi aineistosta jäivät pois esimerkiksi sinänsä merkittävät WTO-neuvotteluja käsittelevät uutiset.
Kehitysyhteistyöosaston julkaisuja seuraavalle ei tuota ongelmia nähdä kehitysyhteistyön koko kirjoa, mutta tietääkö tavallinen päivälehden lukija, että katastrofiavun ja köyhyyden poistamisen lisäksi myös luotot, kaupan helpotukset ja kulttuuriyhteistyö ovat kehitysapua? Ainakaan journalismi ei tämän selvittämiseen tuo lisäapua.
Pienet eivät pääse otsikoihin
Kehitysmaiden edustajien ääni ei kehitysyhteistyöjutuissa juuri pääse kuuluviin. Ensisijaisina haastateltavina käytetään länsimaisten avustusjärjestöjen edustajia, poliitikkoja ja virkamiehiä. Kehitysmaiden poliitikot pääsevät ensisijaisiksi asiantuntijoiksi jutuissa jopa harvemmin kuin länsimaiden tavalliset kansalaiset.
Määrällinen analyysi ei kuitenkaan anna koko kuvaa siitä, miten kehitysyhteistyöstä suomalaisissa tiedotusvälineissä kerrotaan. Muutamat tutkimukseen liitetyt laadulliset kurkistukset kertovat siitä, että moniäänisyydellekin on sijansa, kunhan asiat esitetään journalismin konventioiden mukaan.
Esimerkiksi ympäristöjuttuja lähemmin tarkasteltaessa kävi ilmi, että otsikkoon nousevat helpommin poliitikkojen kannanotot kuin kehitysmaiden kansalaisten tai pienten kansalaisjärjestöjen toiminta. Jutussa voidaan kyllä kertoa intialaisesta kansalaisjärjestöaktiivista, mutta kärkeen nostetaan suomalaisten kansanedustajien toiminta. Samoin esiin nousi sellaisten pienten järjestöjen kuin Ympäristö ja kehitys r.y.:n toiminta. Järjestö ei määrällisessä analyysissä tullut lainkaan näkyviin, mutta ympäristöjuttuja lähiluettaessa se osoittautui monenlaisen aktivismin alullepanijaksi.