Siinä se oli. Kaunis ja mystinen Afrikka. Maaginen maaperä. Lähes vuorokauden kestäneen matkan jälkeen olimme laskeutumassa Kapkaupunkiin.
Ennakkoasenteeni Etelä-Afrikkaa kohtaan oli selvä: apartheidin kotikaupunki. Olin kuitenkin varma, että näkemykseni tulisi muuttumaan viikon vierailun aikana. Onhan vallassa jo toinen musta presidentti. Lentokoneesta katsottuna Kapkaupunki oli kuitenkin juuri apartheidin näköinen. Suurten huviloiden alue loppui nopeasti pieniin taloihin ja vaihtui kohta loputtomaan hökkelimereen. Alueiden rajat olivat kuin veitsellä leikatut.
Myöhemmin näin, että nuo alueet jakautuivat edelleenkin ihonvärin perusteella. Harva valkoinen on muuttanut värillisten alueelle ja harva värillinen valkoisten huviloihin. Mustat tekevät edelleenkin alhaiset työt, ja valkoiset omistavat lähes kaiken. Nyt erivärisiä ihmisiä ei pidä erossa laki tai fyysinen este vaan talous, varakkuuden ero, se kuuluisa näkymätön käsi!
Mandelan aikana perustettiin yli 40 mustien omistamaa yritystä. Niistä on pystyssä tällä hetkellä enää puolet. Etelä-Afrikan valkoiset olivat ehkä liian hitaita ymmärtämään apartheidin uutta lajia. Sitä, johon Euroopassa ja Amerikassa on siirrytty aikoja sitten.
Niin, ihminen viisastuu ja kehittyy ja sen myötä kierous kieroutuu! Jo 1800-luvun loppupuolella Gustav Flaubert keksi, ettei tyhmyys poistu muun kehityksen tieltä vaan se kasvaa teknologian ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. ”Moderni tyhmyys”, hän sanoi, ”ei ole enää tietämättömyyttä vaan vastaanotettujen ajatusten epäajattelua”. Kenties kannattaa tarkkailla ihmiskunnan touhuja uudella silmällä. Onko orjuus todella loppunut vai päivitetty nykyaikaiseen muotoonsa? Ovatko kolonialismin uudet kasvot helposti tunnistettavissa?
Yhdysvaltain kansalaisoikeustaistelu sai uuden nyanssin, kun mississippiläiseen klaaniin kuulunut sheriffi tappoi kaksi valkoista opiskelijaa ja heidän mustan kaverinsa. Olet varmaankin nähnyt tapauksesta tehdyn elokuvan! Tämä tapaus antoi kansalaisoikeuksien puolustajille heidän havittelemansa yleisen tuen. Kun senaattori Dirksen, pitkäaikainen rotuintegraation vastustaja, käänsi takkinsa ja alkoi kannattaa aloitetta, hän selitti keikauksensa lainaamalla Viktor Hugoa: ”Ei mikään armeija pysty pysäyttämään sellaisen ajatuksen voimaa, jonka aika on kypsä.”
Lausetta kannattaa pohtia. Ensivaikutelma on yksinkertainen: ei kannata yrittää pysäyttää liikettä, se ei ole enää mahdollista. Dirksenin lauseeseen sisältyy toinenkin totuus, tarkoittipa hän sitä tai ei: ”Ei mikään armeija!” hän sanoi. On aika käyttää muita keinoja!
Ihmisoikeuksien ja tasa-arvon taistelukentällä tällainen ”kehitys” — eli uusien keinojen käyttöönotto, kun vanhat eivät enää tehoa — on melkein nyrkkisääntö. Ihonväriin tai etniseen taustaan vetoamisen sijaan siirtolainen voidaan käännyttää takaisin kirjoitustaidon, kielen tai köyhyyden perusteella. Tai kansalaiselta voidaan riistää äänioikeus samoista syistä. Rationalisointi ja yksityiskohtien jauhaminen on aina ollut tehokas keino jarruttaa hyviä aloitteita. Niinkin yksinkertainen ajatus kuin ”tasa-arvoa ei saisi estää sukupuolen takia”, jota ajettiin Yhdysvalloissa läpi ERA-aloitteena (Equal Rights Amendment), oli 10 vuotta kiivaan keskustelun kohteena sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen kongressi oli ratifioinut sen. Laki ei toteutunut, koska kolme osavaltiota ei suostunut allekirjoittamaan sitä.
Niin, ”ei mikään armeija pysty pysäyttämään sellaisen ajatuksen voimaa, jonka aika on kypsä”. Mutta tiedämmekö me todella, mikä on hyvä ajatus ja milloin sen aika on tullut? Wilbur Wright, lentokoneen keksijä, sanoi pari vuotta ennen ensimmäistä lentoaan, ettei ihminen tulee lentämään vielä 50 vuoteen!
Vuosikymmen myöhemmin ranskalainen marsalkka Ferdinand Foch julisti, että lentokone on kyllä mielenkiintoinen lelu, mutta sillä ei tule olemaan sotilaallista käyttöä. Kun Henry Fordin lakimies meni hakemaan lainaa autotehtaan kehittämiseen, pankinjohtaja nauroi hänet ulos sanoen, että auto on väliaikainen ylellisyys, hevonen pysyy! Independent-lehti kirjoitti elokuvasta sen alkuvuosina samoin: kyseessä on vain hetkellinen muoti-ilmiö!
Samoihin aikoihin Yhdysvaltain entinen presidentti Grover Cleveland puhui melkein kaikkien puolesta kun hän sanoi, että ”naisen ja miehen asema sivilisaatiossamme on korkeamman tahon määräämä, järkevät ja vastuulliset naiset eivät halua äänestää!” Tämä tapahtui vuosisadan alussa, jolloin naisten äänioikeus oli toteutunut vain kolmessa maassa: Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Suomessa. Siinä mielessä saamme olla suomalaisina ylpeitä ja toiveikkaita: asumme maassa, joka on ollut ihmisoikeuksien edelläkävijä.
Globaalin tasa-arvon aika voi siis olla yllättävänkin lähellä, ja kuka tietää, se voi alkaa Suomesta.