Minulla on ikävä poliitikko Kari Häkämiestä. En ikinä uskonut joutuvani tunnustamaan tätä, mutta kaipaan Häkämiestä, koska hän on viimeinen Suomen hallituksessa istunut suoraselkäinen poliitikko.
Kun Suomen poliittinen koneisto edellisen kerran 1990-luvun puolella märehti homosuhteiden virallistamista, silloinen oikeusministeri Häkämies ilmoitti, ettei hän aio viedä esitystä hallitukseen. Syyksi Häkämies ilmoitti, ettei kotikasvatus anna myöten laillistaa homostelua.
”Näin se vain on”, Häkämies puolusti jämäkästi vanhakantaista kotikasvatustaan.
Homoliitoista olen Häkämiehen kanssa täsmälleen päinvastaista mieltä. Olen alkanut kuitenkin ikävöidä miestä seuratessani viime aikoina vellonutta kehitysapukeskustelua. Kaipaan maahan ministereitä, jotka uskaltavat ottaa vastuun omista päätöksistään ja olla ylpeitä niiden pohjana olevista arvoistaan.
Suomen kehitysapu romahti kymmenen vuotta sitten. Avun osuus kansantulosta on jämähtänyt noin puoleen muiden Pohjoismaiden luvuista. Lipposen kaksi hallitusta ovat kuitanneet kaiken kritiikin mantralla: ”Apua nostetaan, kun taloudellinen tila sen sallii.”
Totuus on tietysti, että apu nousee, kun poliittiset mielipiteet sen sallivat.
Pääministeri Lipponen väitti äskettäin Radio Suomen haastattelutunnilla ettei Suomella ole kehitysapukysymyksessä mitään hävettävää Ruotsiin nähden, koska Ruotsi kaunistelee omia lukujaan laskemalla ulkomaisten lähetystöjensä hallintokuluja mukaan kehitysapuun. Suomen ja Ruotsin budjetointikäytännöissä voi olla eroja, mutta kruunuissa laskettuna 3,5-kertaisten määrärahojen selittäminen lähetystöjen hallintokustannuksilla on ryhditöntä kieroilua. Minkä Paavo Lipponen hyvin tietää.
Missä on se suomalainen poliitikko, joka sanoisi, etteivät etelän köyhät tämän hallituksen mielestä ansaitse enempää? Silloin ainakin tiedettäisiin, mitä nämä päättäjät asioista ajattelevat.
Kehitysyhteistyöministeri Satu Hassi on joutunut keskustelussa ukkosenjohdattimeksi kansalaisjärjestöjen purkauksille. Osittain syyttä, sillä suomalaisen politiikan Kieku ja Kaiku eli pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö ovat viis veisanneet muiden ministereiden huokailuista.
Sääli, etteivät nämä sankarit ole Kari Häkämiehen veroisia suoraselkäisiä poliitikkoja.