Maarit Marjeta:
Äidit ja tyttäret kahdessa kulttuurissa
Somalialaisnaiset, perhe ja muutos
Joensuu University Press 2001.
Tuore tutkimus valottaa Suomeen pakolaisina tulleiden somalinaisten kokemuksia. Perheettömillä naisilla sopeutuminen on vaikeinta. Turvaa haetaan oman kulttuurisen identiteetin vahvistamisesta.
Millaista on elää Suomessa somalipakolaisena, naisena ja muslimina? Miten selviytyä arjen keskellä vieraassa kulttuurissa, ilman suvun ja ystävien tukea, vailla mahdollisuutta palata kotimaahan lähitulevaisuudessa?
Joensuun yliopiston tutkija Maarit Marjeta kuvaa tutkimuksessaan Äidit ja tyttäret kahdessa kulttuurissa – mitä somalialaiset naiset ajattelevat elämästään ja millaista heidän arkensa on. Tutkimus perustuu Suomeen muuttaneiden somalialaisnaisten haastatteluihin.
Somalipakolaisia alkoi tulla Suomeen toukokuussa 1990, kun klaanisota oli ajanut Somalian kaaokseen. Suomeen saapuneet somalit kuuluivat vainottuihin klaaneihin ja olivat taustaltaan koulutettua keskiluokkaa.
Tutkimuksen naiset olivat paenneet henkensä edestä. Sota oli rikkonut perheet ja sukua oli ajautunut ympäri maailmaa. Moni läheinen oli menehtynyt sodassa. Perheellisille naisille oli tärkeintä pelastaa lapset sodan jaloista. Lähtöpäätös oli naisten oma, miehet seurasivat perheensä perässä myöhemmin.
Perhe vahvistaa identiteettiä
Somalinaisen elämää Suomessa määrää voimakkaimmin se, onko hänellä perhettä vai ei. Islamilaisessa maailmassa naiset kasvatetaan pienestä pitäen vaimoiksi ja äideiksi – jako naisten ja miesten maailmaan on selkeä.
Perhekäsitys on Somaliassa laajempi kuin Suomessa: perheeseen kuuluu usein lasten ja vanhempien lisäksi serkkuja, isovanhempia ja ystäviä. Suomessa perheellisten naisten onkin opittava tulemaan toimeen ilman suurperheen apua.
Pienet lapset sitovat naiset kotiin, ja päivittäiset kontaktit rajoittuvat korkeintaan muutamiin naapureihin. Koti muodostuu pienoismaailmaksi, joka on suhteellisen erillään ulkomaailmasta.
Yhdeksi selviytymiskeinoksi perheellisille naisille on muodostunut oman kulttuurin vaaliminen, mikä tarkoittaa lähinnä uskonnollisen identiteetin vahvistamista. Uskonnolliseen identiteettiin kuuluvat pukeutuminen, päivittäiset rukoukset, sianlihasta kieltäytyminen sekä islamilaisten juhlien noudattaminen. Vasta Suomessa esimerkiksi pukeutumisesta on tullut naisten tietoinen valinta ja identiteettiä vahvistava tekijä.
Tärkeänä pidetään myös oman kulttuurin siirtämistä tyttärille. Vain klaaniajattelu ja ympärileikkauksen perinne ovat tapoja, joita naiset eivät halua välittää eteenpäin.
Yksineläjä on kummajainen
Naimattomat, työssä käyvät naiset ovat perheellisistä poiketen päivittäin tekemisissä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. He kohtaavat rasismia ja kokevat usein tulevansa syrjityiksi. Työpaikoilla he tuntevat, että heidät suljetaan työyhteisön ulkopuolelle tai että heille annetaan kaikkein epämieluisimmat työt.
Somalialaiseen kulttuuriin ei kuulu asua yksin, ja siksi perheettömyys on naimattomille naisille kipeä asia. He kokevatkin elämäntilanteensa vaikeaksi ja suomalainen elämänmenon sulkeutuneeksi: ihmiset ovat omissa oloissaan ja vaikeasti lähestyttäviä.
Toisaalta Suomesta puuttuvat kotimaan säännöt, jotka rajoittavat naisten valintoja Somaliassa. Uusien valintojen edessä perheettömät naiset häilyvät kahden kulttuurin välimaastossa. Heidän on itse muotoiltava säännöt ja tasapainoiltava oman ja ympäröivän kulttuurin normien välillä.
Tilanne on naisille ristiriitainen: Somaliassa heidän suomalainen elämäntapansa määriteltäisiin maskuliiniseksi, Suomessa taas vastassa on ennakkoluulojen muuri. Kummassakin yhteisössä naiset kamppailevat syrjäytymistä ja marginalisoitumista vastaan.
Ei pelkkää uskontoa
Marjeta kritisoi stereotyyppistä käsitystä somalinaisesta hunnutettuna, alistettuna ja kotiin sidottuna naisena. Musliminaisen alistetuksi tulkittu asema on nostettu islamilaisen kulttuurin takapajuisuuden symboliksi ja sitä on selitetty suoraviivaisesti islamin opeista johtuvaksi. Kuitenkin islamin mukaan nainen luotiin tasavertaiseksi miehen kanssa – sukupuolet eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan.
Toisaalta musliminaisen elämää ei tule selittää ainoastaan uskonnosta käsin. Marjeta muistuttaa, että yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja taloudelliset tekijät muokkaavat sukupuolijärjestelmää islamilaisissa maissa aivan samoin kuin muuallakin. Uskonto on vain yksi naisten elämään vaikuttava tekijä.
Tutkimuksen naiset hämmästelevät, miten suomalaisnaiset pitävät asemansa ylivertaisuutta itsestäänselvyytenä. Somalinaiset arvostelevat suomalaisia ylimielisyydestä ja tietämättömyydestä.
Marjeta korostaa tutkimuksessaan, että yhteiskunnassa vallitsevien ennakkoluuloisten ja syrjivien asenteiden seurauksena vähemmistöryhmät syrjäytyvät ja sulkevat oman yhteisönsä ulkopuolisilta. Tällöin naisten kannalta vahingolliset kulttuuriset tavat voivat vahvistua, sillä niiden kautta otetaan etäisyyttä ympäröivään vihamieliseen yhteiskuntaan.