Elena Poniatowskan Alfaguara-palkinnon (1 115 000 markkaa) lunastanut romaani La piel del cielo kertoo tarinan Lorenzo de Tenasta, vallankumouksellisesta ja omalaatuisesta astronomista, jonka tehtävänä on selvittää tähtien mysteeri. Toteuttaakseen kutsumuksensa mies joutuu taistelemaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta, byrokratiaa ja poliittisia huijauksia vastaan.

Tiedemiehen suurimmat haasteet eivät kuitenkaan ole itse tieteessä vaan ihmismielen syvyyksissä – intohimojen ja tunteiden alueella. Teleskoopin tavoin romaani päästää lukijan lähelle kaikkein vaikeimmin tavoitettavissa olevia asioita: tähtiä ja rakkautta. ”Päähenkilöni haluaa olla paras, ja siksi hän työskentelee öisinkin, ponnistelee koko ajan kuten monet kunnianhimoiset meksikolaiset tiedemiehet. Sitten hän rakastuu naiseen, johon hänen ei lainkaan olisi pitänyt rakastua”, Poniatowska kertoo.

Lahjakkuus pakenee maasta

La piel del cielo on kirjailijan mukaan kunnianosoitus niille tuntemattomille tiedemiehille, jotka yrittävät tulla toimeen vähäisillä varoillaan. ”Minua surettaa valtavasti, ettei maassani anneta arvoa lahjakkaille ihmisille. Niinpä heidän täytyy lähteä siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Toivon, että kirjani ansiosta tiedotusvälineet kiinnostuisivat Meksikon tiedemaailmasta”, useita vuosia astronomi Guillermo Haron kanssa aikoinaan avioliitossa elänyt kirjailija sanoo. Poniatowskan mukaan koulutukseen ja tutkimukseen suunnatut varat ovat aivan liian vähäiset monessa Latinalaisen Amerikan maassa. Siksi tulevaisuus näyttää synkältä. ”Yksi tyypillisimpiä perusteita olla myöntämättä tukea meksikolaiselle tieteelle on sen kannattamattomuus, vain koska maan naapuri sattuu olemaan suuri ja mahtava Yhdysvallat”, Poniatowska tokaisee.

Tähtiä ei enää näy

Kirjailija sanoo teoksen olevan hänen edesmenneen aviomiehensä ja fyysikkopoikansa inspiroima. ”Mutta kaikki on fiktiota, ja jos mieheni tietäisi mitä kirjassa lukee, hän varmaan kääntyisi haudassaan. Mieheni ei koskaan opettanut minulle mitään astronomiasta, koska ajatteli, ettei älyni riitä ymmärtämään tähtien, planeettojen ja maailmankaikkeuden arvoituksia”, hän paljastaa.

Kirjan julkistamisen yhteydessä toukokuussa meksikolainen astronomi Miguel Angel Herrera sanoi Poniatowskan romaanin osoittavan, ettei tiede ole 50 vuodessa edistynyt Meksikossa juuri nimeksikään – koska hallitus ei ole sitä halunnut.

”50 vuotta sitten näimme teleskoopilla tähtiä, mutta nyt kaukoputki paljastaa ainoastaan paksun saastekerroksen”, Herrera täräytti.