Syyskuun kylmäveristen terrori-iskujen jälkeen sekä Yhdysvallat että Osama bin Laden julistivat kamppailevansa pahaa vastaan. Kummatkin ovat oikeassa.
Yhdysvallat on erittäin riippuvainen öljystä. Suurvallalla on itsellään ainoastaan kolme prosenttia planeetan öljyvarannoista, mutta se kuluttaa noin neljäsosan maailman mustasta kullasta. Siksi se haluaa etsiä polttoainetta henkilöautoilleen ja lentokoneilleen ulkomailta ja taata – väkivaltaisinkin keinoin – että hanat pysyvät auki. Öljyturvaa haettiin myös kymmenisen vuotta sitten, kun Irak ajettiin pois Kuwaitista – samalla sai surmansa ainakin 200 000 ihmistä.
Irakin naapuri Saudi-Arabia on keskeinen maa Yhdysvaltain öljypolitiikassa: saudeilta ostetaan eniten öljyä ja maalla on maailman merkittävimmät reservit. Jos muualla maailmassa hanat ehtyvät, saudit voivat aina lisätä tuotantoa. Yhdysvalloille tieto on elintärkeä, sillä maalla on tällä hetkellä omia varastoja ainoastaan 53 päiväksi.
Tähtitieteellisillä öljytuloilla huoletonta elämää viettäneet epädemokraattiset saudi-johtajat ovat myötämielisiä tärkeimmälle asiakkaalleen eli Yhdysvalloille, jolle on jopa annettu lupa pitää sotilastukikohtaa Saudi-Arabiassa.
Sorretun saudikansan puhemieheksi itsensä valinnut miljönääri Osama Bin Laden on ilmoittanut päätavoitteekseen Saudi-Arabian korruptoituneen eliitin kaatamisen. Jos bin Laden onnistuisi tavoitteessaan, öljynmyynti Yhdysvalloille lakkaisi, ja suurvalta ajautuisi vakavaan taloudelliseen kriisiin.
Bin Ladenin raa’asti murhauttamat siviilit eivät olleet ensimmäisiä eivätkä viimeisiä, jotka joutuvat tämän valtapelin uhriksi. Seuraavaksi tappolistalla ovat sadat tuhannet Yhdysvaltain ja Britannian pommituksista kärsivät Afganistanin köyhät, joilla ei ole öljyä eikä pian tulevaisuuttakaan.
Eikä tarina lopu siihen – Maailmanpankin ar-vioiden mukaan peräti 10 miljoonaa kehitysmaiden ihmistä saattaa pudota kriisin seurauksena köyhyysrajan alapuolelle, kun heidän tuotteitaan ei enää osteta rikkaassa pohjoisessa tai turismi köyhiin maihin vähenee.
Jos tässä konfliktissa on valittava, kenen joukoissa seisoo, on ilman muuta oltava syyttömien siviilien puolella, ovatpa he sitten newyorkilaisia, kabulilaisia tai burkinafasolaisia. Viattomiin kohdistuva väkivalta – kaikissa muodoissaan – on aina tuomittavaa.