Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan maailmanmusiikin ohjelmisto on nykyään olennainen osa alan tarjontaa Suomessa. Tänä vuonna letkein alan esiintyjä oli Sawt El Atlas -yhtye. Se yhdistelee maghrebilaista musiikkia länsimaiseen poppiin.
”Me kaikki olemme syntyneet Ranskassa, mutta vanhempamme ovat marokkolaisia. Aloimme soittaa kymmenkunta vuotta sitten huviksemme. Ystävät ja sukulaiset tykkäsivät, ja aloimme treenata tosissamme”, laulaja Kamel El Habchi kertoo. Siitä ura urkeni. Toinen levy Donia on julkaistu Ranskan lisäksi ainakin Britanniassa. Iso tähti Natacha Atlas vierailee sillä. Viime kesänä ennen Helsingin keikkaansa Sawt El Atlas teki ensimmäisen Pohjois-Amerikan kiertueensa.
Juhlaviikkojen tiedotteissa ja yhtyeen kotisivuilla Sawt El Atlasin musiikki luokitellaan aika mutkattomasti raiksi. Nykyaikainen pop-rai syntyi Algeriassa 1970- ja 1980-luvun taitteessa perinnemusiikin ja popin sekoituksena. Ja aika lähellä sitä Sawt El Atlasin musiikki onkin.
Miellyttävintä siinä on, että etninen puoli kuuluu selvästi. Monet Ranskassa asuvat rai-tähdet, kuten alan kuninkaaksi kutsuttu Khaled, ovat kasvattaneet keitoksessaan länsimaisten vaikutteiden osuutta niin, että maghrebilaisia sävyjä saa kuulostella korvat hörössä.
”Saimme ensi kosketukset arabimusiikkiin vanhempiemme levyvalikoimien kautta. Kulttuuriperintö eli ympärillämme aina. Maghrebilainen yhteisö on Ranskassa vahva. Olemme ensin marokkolaisia ja vasta toiseksi ranskalaisia. Toki kuuntelimme muutakin. Varsinkin funk ja reggae ovat vaikuttaneet paljon”, El Habchi erittelee.
Tärkeä gnawa
Huvilateltassa Sawt El Atlas soitti reippaan ja tuhdin bailukeikan, joka kelpasi mainiosti suomalaiselle yleisölle. Joukossa oli kuitenkin yksinäinen arabimies, joka huuteli marokkolaisen musiikin perään.
Elävänä marokkolaisen gnawan vaikutteet erottuivatkin Sawt El Atlasin musiikissa vielä selkeämmin kuin levyllä. Ja arabialaiset soittimet takasivat maghrebilaisen sävyn. Mutta sen yksinäisen arabimiehen toivekin oli aika ymmärrettävä varsinkin, jos ajattelee yleisesti yhä länsimaisemmaksi muuttuvaa maailmanmusiikkia.
El Habchi ja Sawt El Atlasin toinen laulaja Mounir Mirghani eivät halunneet nähdä länsimaiden markkinoiden maailmanmusiikille asettamissa kaupallisissa vaatimuksissa ongelmaa. Varsinkaan El Habchi ei välittänyt juuri edes puhua asiasta.
”Rai-vaikutteet ovat meillä pienessä roolissa. Marokkolainen gnawa-musiikki on meille tärkeä. Tällä hetkellä Ranskassa on kiinnostavaa juuri erilaisten vaikutteiden valtava kierto. Viulu ja darbuka takaavat, että musiikkimme kuulostaa maghrebilaiselta. Ja esimerkiksi Khaledilla on aina lauluäänensä, josta ei voi erehtyä”, Mirghani painottaa.
Myös kielellä on merkitystä
Sawt El Atlasin omasta puolesta hän onkin oikeassa. Donia-levyllä lauletaan enimmäkseen arabiaksi. Mutta muun muassa nimibiisi Ne me jugez pas lauletaan ranskaksi, ja juuri se nousi Ranskan listoille singlenä vuonna 1999.
Musiikin sävyjen ohella yleistyvä laulun vaihtuminen valtaväestön kieleen on yksi maailmanmusiikin länsimaistumisen oireista. Laulukielellä on suuri merkitys sille, miltä musiikki kuulostaa – melkein yhtä iso kuin soittimilla. Sinkulta Ne me jugez pas löytyykin versio myös arabiaksi – ja se kuulostaa paljon etnisemmältä.
”Arabiankieliset biisit eivät soi radiossa yhtä ahkerasti kuin ranskankieliset. Mutta mehän olemme syntyneet Ranskassa, joten molemmat kielet ovat meille luonnollisia. Laulamme enimmäkseen arabiaksi, koska se sopii musiikkiimme. Ranska on rytmikkäämpää mutta arabia notkeampaa”, Mirghani selvittää.
Ja ehkäpä hätää ei olekaan, kun Sawt El Atlasin Ranskassa syntyneet nuoret tekevät ”etnompaa” musiikkia kuin Maghrebista sinne muuttaneet vanhemmat tähdet. Donialla lauletaan rakkaudesta, kuten enimmäkseen populaarimusiikissa kaikilla kielillä.
”Ensimmäisellä levyllämme lauloimme urbaaneista ongelmista, rasismista, työttömyydestä ja sellaisista. Mutta ei me jakseta aina olla negatiivisia. Donian laulut käsittelevät rakkautta monella tasolla, myös esimerkiksi perheen näkökulmasta”, El Habchi kuittaa.