Suomessa viime syyskuussa vieraillut, Brasilian Amazonasissa työskentelevä CNS-kuminkerääjäliiton sihteeri Juan Carlos Carrasco Rueda suhtautuu kuitenkin hiilinielukauppaan varovaisen myönteisesti.
”Päätarkoituksemme on säilyttää sademetsät. Meidän väkemme asuu siellä, ja ilman sademetsiä ei ole myöskään heitä. Emme siis varsinaisesti taistele metsän puolesta vaan siellä asuvien ihmisten puolesta.”
”Olemme ymmärtäneet, että puiden säilyttäminen Amazonasissa ja muualla maailmassa on tärkeä tekijä ilmastonmuutoksessa.”
Teollisuusmaiden ympäristöjärjestöjen mukaan Amazonasin puiden hakkaaminen ei kuitenkaan ole suurin ilmastollinen ongelma, koska sademetsien kyky sitoa hiilidioksidia on hyvin rajallinen.
Rueda on eri mieltä: ”Käsittääkseni asia ei ole täysin selvä edes tutkijoille. Emme ole samaa mieltä niiden eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa, joiden mielestä sademetsän säilyminen ei ole suuri ongelma.”
Ympäristöjärjestöjen mukaan teollisuusmaiden aiheuttama ilmastonmuutos on kuitenkin uhka Amazonasin luonnolle ja ihmisille — se voi kuivattaa sademetsän.
Yhtenä esimerkkinä muutoksesta voidaaan pitää Amazonasin laajoja metsäpaloja. Terve sademetsä ja sen humus ovat märkiä eivätkä ne juuri pala.
Ruedan mukaan sademetsää kestävällä tavalla hyödyntävien ihmisten olisi saatava enemmän maata. Näin myös metsän suojelu helpottuisi.
”Tavoitteenamme on saada edes 10 prosenttia Brasilian Amazonaksesta siellä asuvien ihmisten käyttöön. Juuri nyt meillä on hyvä tilanne, koska ympäristöministeriö on antanut tukensa meille kuminkerääjille.”
”Taistelemme sen puolesta, että sademetsää ei enää hakattaisi. Kamppailuun tarvitaan vahvin mahdollinen kansainvälinen tuki.”