Teollisuusmaissa kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan nykymenolla nousevan jopa 40 prosenttia ja kehitysmaissa noin 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
Teollisuusmaissa pitäisi panostaa erityisesti uusiutuviin energiamuotoihin, ekotehokkuuteen ja energiansäästöön. Kioton sopimuksen mukaiset päästötavoitteet ovat vasta alkua kasvihuoneilmiön torjunnassa.
Todellinen kasvihuonekaasujen vähennystavoite teollisuusmaissa on jopa 60-70 prosenttia nykytasosta.
Kehitysmaissa ilmastonmuutoksen torjunta lähtee ruohonjuuritasolta — se kytkeytyy kiinteästi muiden ympäristöongelmien ja köyhyyden ehkäisyyn.
”Pidän ilmastonmuutosta todellisena uhkana. Se voi vaikuttaa haitallisesti muun muassa kehitysmaiden ravinnontuotantoon, lisää tautien määrää ja pahentaa köyhyyttä”, arvioi professori U.B. Lindström.
Pitkään kehitysmaissa eri tehtävissä työskennellyt ja muun muassa Suomen Unicef-yhdistyksen pääsihteerinä toiminut Lindström pitää tärkeänä ruohonjuuritason toimia kasvihuoneilmiön torjumiseksi. Hän on huolissaan erityisesti ilmastomuutoksen vaikutuksista ruoantuotantoon.
”Jo tällä hetkellä monissa kehitysmaissa viljellään epäekologisesti. Ilmastonmuutoksen seuraukset pahentavat ennusteiden mukaan edelleen tilannetta. Edessä voi olla suuria ongelmia.”
Lindström arvioi, että ilmaston lämpeneminen pahentaa kuivuutta ja hankaloittaa entisestään veden saantia – etenkin Afrikassa. Tämä taas vaikuttaa haitallisesti viljan ja vihannesten viljelyyn sekä kotieläinten hoitoon.
”Vesihuoltoa pitäisi kehitysmaissa koko ajan parantaa. Vettä tulisi käyttää myös säästeliäämmin. Jätevedet tulisi hyödyntää keinokastelussa, kuten esimerkiksi Israelissa jo nyt tehdään.”
Ilmaston lämpeneminen voi Lindströmin mukaan myös pahentaa metsien tuhoutumista ja siitä syntyvää eroosiota monissa kehitysmaissa. Suurin osa metsistä käytetään jo tällä hetkellä polttopuiksi. Köyhimmissä kehitysmaissa tulisi Lindströmin mielestä ottaa käyttöön uusia energiantuotantomuotoja. Aurinkokeittimet ja aurinkopaneelit voisivat korvata polttopuun käyttöä. Näin metsät säilyisivät ja hiilidioksidipäästöt vähenisivät.
”Ja kun naiset vapautuvat polttopuiden hausta, heille jää aikaa muihin askareisiin. Naisten aseman parantaminen kehitysmaissa lähtee heidän työtaakkansa vähentämisestä ja koulutustason nostamisesta.”
Jo melko pitkälle teollistuneita kehitysmaita – esimerkiksi Intiaa, Kiinaa ja Brasiliaa – pitäisi tukea uusien energiantuotantomuotojen hankinnassa.
”Itse uskon hajautettuun, pienimuotoiseen bio-, vesi- ja aurinkoenergian tuotantoon. Kehitysmaidenkin olisi saatava käyttöön parasta mahdollista teknologiaa. Etenkin kivihiilestä pitäisi päästä eroon.”
Kehitysmaat hyväksyvät Kioton sopimuksen
Kehitysmaiden suhtautuminen Kioton ilmastosopimukseen on ollut myönteinen. Monet kehitysmaat ovat jo lähteneet vähentämään omia kasvihuonepäästöjään ja pyrkivät ottamaan käyttöönsä uutta puhtaampaa teknologiaa.
Kehitysmaille Kioton pöytäkirja ei aseta ensimmäiselle, vuonna 2012 päättyvälle sopimuskaudelle lainkaan päästövähennysvelvoitteita.
”Rikkaiden teollisuusmaiden, eli niiden jotka ovat ensisijassa aiheuttaneet ilmastonmuutoksen, tulisi mielestäni kantaa nyt päävastuu. Seuraavalla sopimuskaudella tulee sitten tarkastella, millaisia tavoitteita esimerkiksi Intialle ja Kiinalle asetetaan”, WWF:n ilmastokoordinaattori Sami Wilkman arvioi.
Kehitysmaiden mielestä teollisuusmaiden tulee antaa niille taloudellista tukea kasvihuonekaasujen rajoittamiseksi.
”Kehitysmaat ovat vaatineet huomattavaa tukea itselleen. Ne vaativat rahoitusta muun muassa ympäristöhallintonsa vahvistamiseen, teknologian siirtoon sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan.” Wilkmanin mukaan kehitysmaiden tukeminen edistäisi ilmastonmuutoksen torjuntaa maailmanlaajuisesti. Samalla voitaisiin ratkoa myös monia muita kehitysmaiden polttavia ympäristöongelmia.
Yhdysvallat on jättäytynyt Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Presidentti George W. Bush pitää sopimusta epäreiluna, koska siinä rikkaat maat joutuvat rajoittamaan päästöjään ja kehitysmaat eivät.
Kehitysmaat ovat Yhdysvaltojen kanssa täysin eri mieltä, koska ne joutuvat kärsimään kasvihuoneilmiöstä paljon enemmän kuin muut, eivätkä ne ole vielä itse päässeet edes kunnolla saastuttamisen alkuun.
”Kehitysmaiden kannalta Kioton sopimus on avaus parempaan. En tiedä mikä olisi sille parempi vaihtoehto”, Wilkman toteaa.
Kolme uutta rahastoa tueksi
Kioton sopimuksen jatkoneuvotteluissa on sovittu, että kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjuntaa varten perustetaan kolme uutta rahastoa. Maailmanlaajuisen ympäristörahaston GEF:n yhteyteen perustetaan erityisilmastorahasto ja vähiten kehittyneiden maiden rahasto LDCF.
Lisäksi puhtaan kehityksen mekanismeista perittävistä maksuista kaksi prosenttia ohjataan Kioton pöytäkirjan sopeutumisrahastoon.
”Nämä rahat eivät tietenkään vielä yksin riitä. Myös Maailmanpankin ja muiden rahoituslaitosten sekä yritysten tulisi kantaa vastuunsa ja suunnata rahoitusta kehitysmaissa hankkeisiin, joilla kasvihuonepäästöjä voidaan torjua. Tavoitteena voisi olla juuri hajautettu pienimuotoinen biomassan, vesivoiman ja aurinkoenergian tuotanto. Maailmanpankilta odotan pikaista ja radikaalia käännöstä tähän suuntaan. Suurpatojen ja jättimäisten kivihiilivoimaloiden aika on ohi”, professori Lindström vaatii.
EU-maat, Kanada, Uusi-Seelanti, Islanti ja Norja ovat sitoutuneet jo nostamaan kehitysmaiden ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettävän rahoituksen 410 miljoonaan dollariin (465 miljoonaa euroa) vuoteen 2005 mennessä.
Ilmaston lämpenemisen vaikutuksia kehitysmaissa
- Ilmastonmuutos vaikeuttaa ravinnon tuotantoa ja vähentää veden riittävyyttä monilla alueilla.
- Viljasatojen heikkeneminen saattaa aiheuttaa nälänhätiä etenkin Afrikassa.
- Merenpinnan kohoaminen ja myrskyjen nostattamat tulvat uhkaavat suolata viljelymaata etenkin Aasiassa.
- Veden puute saattaa aiheuttaa konflikteja eri puolilla maailmaa, esimerkiksi jokien varsilla, jossa veden lähde kulkee toisen valtion alueella
- Haihtuvuuden kasvaessa suurten jokien virtaaman odotetaan pienenevän 10-40 prosenttia. Tämä haittaa keinokasteluun perustuvaa viljelyä.
- Ilmaston lämpeneminen laajentaa tartuntatautien kuten malarian, dengue-kuumeen ja keltakuumeen esiintymisalueita. Myös koleran ja salmonellan odotetaan leviävän.
- Trooppisten myrskyjen odotetaan lisääntyvän ja voimistuvan niitä synnyttävien merialueiden lämmetessä.
- Lisääntyvät rankkasateet lisäävät maanvyöryjen riskiä varsinkin vuoristoisilla alueilla. Suurtulvien määrän odotetaan lisääntyvän jopa nelinkertaiseksi eräillä jokialueilla.
- Meren pinnan nousu hävittäisi veden alle laajoja alueita muun muassa Tyynenmeren saarilla, Bangladeshissa ja muualla Aasiassa.
- Eliölajien häviäminen sukupuuttoon nopeutuu entisestään, muun muassa koralliriuttojen odotetaan kuolevan nykyistä tahtia kokonaan sadan vuoden aikana. Puolet rannikkojen nykyisistä kosteikoista, mangrovemetsistä ja suistoalueista häviää.