Kuka pelkää islamia?
Islam on nyt sitten aloittanut sodan muita sivilisaatioita vastaan.
Näin voisi helposti tulkita, jos seuraisi uutisia yksisilmäisesti. Lähi-itä näyttää syttyneen tuleen. Israelin tankit etenevät Länsirannan palestiinalaisalueella etsien ”muslimiterroristeja” ovelta ovelle. Jopa Helsingin juutalaista synagogaa uhattiin pommilla.
Samalla Yhdysvallat jatkaa maailmanlaajuista taistelua terrorismia vastaan. Suurvalta pidätti juuri Pakistanissa yhden al-Qaida-terroristiverkoston johtajista. Miehellä kerrottiin olleen suunnitelmia uusista iskuista länttä ja Yhdysvaltoja vastaan.
Kuva islamista lännen vihollisena on sitkeässä. Monille tuttu yhdysvaltalainen tutkija Samuel P. Huntington esitti jo kymmenisen vuotta sitten teorian, jonka mukaan suurten sivilisaatioiden, kuten islamin ja lännen, raja-alueilla tullaan tulevaisuudessa kahinoimaan entistä enemmän. Syynä on muun muassa kulttuuri-identiteettien erilaisuus — ja erityisesti muslimien kiivas väestönkasvu.
Islamiin perehtyneet muistuttavat kernaasti, että islamilaista kulttuuria — kuten muitakaan ”sivilisaatioita” — ei voi pitää omana saarekkeenaan — tai edes määritellä yksiselitteisesti. Myös konfliktihakuisuus on kyseenalaista: vuorovaikutus ja yhteistyö kulttuurien välillä on huomattavasti yleisempää kuin eristäytyminen ja riidankylväminen.
Vaikka Lähi-itää pidetään islamin raja-alueena, islamia on entistä vaikeampi paikantaa kartalta. Kuten Edward Said on osuvasti todennut: islam ei ole enää lännen laitamilla vaan sen keskuksessa. Muslimeja on entistä enemmän Ranskassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa — ja Suomessa.
Mikä vieraan kulttuurin läsnäolossa on sitten niin uhkaavaa? ”Toisia” arvioidaan usein vertaamalla heitä omaan itseen. Ehkä pelko nouseekin siitä, että emme tunne itseämme — omaa kulttuuriamme ja syvimpiä ajattelutapojamme — riittävän hyvin?
Islamia itsessään ei ole syytä pelätä. Professori Jaakko Hämeen-Anttila toteaa tässä lehdessä, että islam on paljon laajempi asia kuin se kuva, joka meille välittyy uutisia katselemalla. Vain äärimmäisen pieni osa muslimeista kannattaa väkivaltaa. Lähes kaikki islaminuskoiset lukevat mieluummin rakkausrunoja kuin suunnittelevat itsemurhaiskuja.
Prosenttipokeria
Hallitus kaatoi kylmää vettä presidentin ja kehitysyhteistyöministerin niskaan juuri ennen Meksikossa pidettyä YK:n kehitysrahoituskonferenssia. Se päätti pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen nostaa Suomen kehitysyhteistyövarat 0,38 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2006 mennessä. Farssia vauhditti tieto siitä, että EU päätti kollektiivisesti nostaa kehitysavun tason 0,39:ään samana aikana. Jäämme siis peräti alle EU:n keskitason, jos kaikki maat pysyvät tavoitteessa.
Hetkeä aiemmin kaikki suuret puolueet olivat vakuutelleet tahtoaan päästä sopimaan aikataulusta, jolla 0,7 prosentin taso saavutetaan.
Valtiovarainministeriön selkävoitto hämmentää, etenkin kun syyskuun 11. päivän jälkeen Euroopan johtajien suusta on kuultu kilpalaulantaa kehitysavun merkityksestä maanosamme vakaudelle.
Onko asia nyt sitten poissa päättäjien pöydiltä vuoteen 2006 saakka? Tuskinpa. Kehitysmaaliike ottanee entistä suuremmat pelimerkit käyttöön seuraavalla vaalikaudella — heti kun hallitus on vaihtunut.
P.S. Lähetimme helmikuussa 800:lle Kumppanin lukijalle kyselyn, jossa tivasimme lukijoiden suhtautumista lehden ulkonäköön ja sisältöön. Tulokset lämmittävät mieltä. Erittäin tyytyväisiä lukijoita on 45 prosenttia ja tyytyväisiä kaiken kaikkiaan 99 prosenttia.
Yli 90 prosenttia vastaajista piti viime syksynä aloitettua teemanumerokokeilua onnistuneena eli jatkamme käytäntöä.
Aihepiireistä kiinnostavimpina pidettiin paikalliskulttuureita, alkuperäiskansoja, ihmisoikeuksia, ympäristökysymyksiä, vastuullista kuluttamista ja Suomen monikulttuurisuutta. Näistä haluttiin myös lisää tietoa.
Otamme myös kritiikistänne vaarin ja yritämme tehdä aina vaan laadukkaampaa lehteä. Kyselyn tuloksiin voi tutustua tarkemmin Kumppanin verkkosivuilla: www.kepa.fi/kumppani.